Onko täällä ketään jolta itseltä tai puolisolta "katkaistu piuhat"?

No mitä luulet, kymmenien tuhansien lukijoiden joukossa?

Parani, ei raskauden pelkoa.

Minä. Vaikutti positiivisesti kun ei tarvinnut olla huolissaan ehkäisystä eikä käyttää hormonivalmisteita.

Pelkään että vaikuttaa negatiivisesti. Se on kuitenkin niin lopullista. Kortsutkin vie jo niin paljon intoa.. En tiedä onko se tunnottomuus vai oikeasti se, ettei mitään voi tapahtua..

Mistä tiedän vaikka haluaisin alitajuisesti vielä lapsia ja kun se on tehty, niin seksistä menee kaikki into..

Miten te pystytte olemaan täysin varmoja ettette halua enää lapsia? Mitä jos se osoittautuukin kauheaksi virheeksi joka tuhoaa seksielämän ja parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Miten te pystytte olemaan täysin varmoja ettette halua enää lapsia? Mitä jos se osoittautuukin kauheaksi virheeksi joka tuhoaa seksielämän ja parisuhteen?

Kyllä minä olin nelikymppisenä kahden lapsen äitinä ihan satavarma, että lapsia en enää tee. Meillä meni vieläpä niin, että operaatio tehtiin miehelleni. En ymmärrä, miksi se parisuhteemme tuhoaisi? Olen ennemminkin sitä mieltä, että yli nelikymppisenä saatu iltatähti olisi ennemminkin ollut parisuhteelle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten te pystytte olemaan täysin varmoja ettette halua enää lapsia? Mitä jos se osoittautuukin kauheaksi virheeksi joka tuhoaa seksielämän ja parisuhteen?

Koska lapsia on jo useampi ja molemmat olivat sitä mieltä että tämä riittää.

Sen jälkeen seksielämä on ollut vieläkin parempaa, koska ei tarvitse uhrata minkäänlaista ajatusta ehkäisylle.

Mieheni laittoi piuhat poikki vuosi sitten. Meillä on ehdottomasti lapsiluku täynnä, tietenkin. Päätöstä edelsi monta vuotta epäonnista ehkäisyn löytämistä, parin vuoden kortsujen käyttö ja pystyyn kuollut seksielämä. Itse noiden ehkäisykokeilujen aikana vuosin verta nonstoppina muutaman vuoden ja onnistuin saamaan sen takia pari tulehdustakin. Ehkäisi toki tehokkaasti. Kortsut taas pitkässä suhteessa vie kaiken hauskuuden.

Kannattiko? Ehdottomasti! Seksielämä kukoistaa ihan kuin juuri oltaisiin tavattu (17v yhdessä), mulla on terve hormoni/kierukkavapaa kroppa ja halut tallella. Ja syy miksi se oli mies joka operoitiin, on omat sektioni ja komplikaatioiden vähyys vs.naisten steriin.

Toipuminen sujui miehellä hyvin, toki leikkauspäivänä oli kipeä ja taisi viikon verran syödä särkylääkettä. Kuulemma vihloi siemensyöksyssä pari viikkoa, sitten ei mitään. Jonkinlaista paineentunnetta oli joka helpottui saadessaan kassit tyhjäksi. Ja normaali toiminta jo leikkausta seuraavana päivänä, ei tosin yhdyntää uskallettu vielä kokeilla kun pallit oli kipeät. Arvet ei erotu eikä ole tosiaan vaikuttanut mitenkään toimivuuteen, muuten kuin että saa todellakin useammin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Miten te pystytte olemaan täysin varmoja ettette halua enää lapsia? Mitä jos se osoittautuukin kauheaksi virheeksi joka tuhoaa seksielämän ja parisuhteen?

Mies kävi nelikymppisenä sterilisaatiossa, lapset olivat silloin jo teini-ikäisiä. Oma isänsä oli pappaisä ja mies jäi alaikäisenä puoliorvoksi. Siinä oli miehen mielestä riittävät perusteet sterilisaatiolle. Seksielämä on pelkästään parantunut toimenpiteen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni laittoi piuhat poikki vuosi sitten. Meillä on ehdottomasti lapsiluku täynnä, tietenkin. Päätöstä edelsi monta vuotta epäonnista ehkäisyn löytämistä, parin vuoden kortsujen käyttö ja pystyyn kuollut seksielämä. Itse noiden ehkäisykokeilujen aikana vuosin verta nonstoppina muutaman vuoden ja onnistuin saamaan sen takia pari tulehdustakin. Ehkäisi toki tehokkaasti. Kortsut taas pitkässä suhteessa vie kaiken hauskuuden.

Kannattiko? Ehdottomasti! Seksielämä kukoistaa ihan kuin juuri oltaisiin tavattu (17v yhdessä), mulla on terve hormoni/kierukkavapaa kroppa ja halut tallella. Ja syy miksi se oli mies joka operoitiin, on omat sektioni ja komplikaatioiden vähyys vs.naisten steriin.

Toipuminen sujui miehellä hyvin, toki leikkauspäivänä oli kipeä ja taisi viikon verran syödä särkylääkettä. Kuulemma vihloi siemensyöksyssä pari viikkoa, sitten ei mitään. Jonkinlaista paineentunnetta oli joka helpottui saadessaan kassit tyhjäksi. Ja normaali toiminta jo leikkausta seuraavana päivänä, ei tosin yhdyntää uskallettu vielä kokeilla kun pallit oli kipeät. Arvet ei erotu eikä ole tosiaan vaikuttanut mitenkään toimivuuteen, muuten kuin että saa todellakin useammin kuin ennen.

Juu, kiitos tästä.

Ollaan nyt häsätty kortsujen kanssa n vuosi ja koitettiin pessaaria. Into hävinnyt täysin.

Lapsia viisi ja ikää vasta 35 molemmilla.

Ei vaan olla 100% varmoja, eikä oikein tiedä mitä tehdä.

Hormoneja tms en rupea syömään tai käyttämään.

Pelkään juuri, että jos ei ollakaan ihan varmoja, niin se osoittautuu hirveäksi virheeksi.

Minulla. Ikää 42 ja eka lapsenlapsikin syntymässä. En t o d e l l a k a a n halua enää lapsia. Aiheesta puhuttiin kauan, mutta koska mies ei saanut aikaiseksi, niin minä pistin prosessin liikkeelle. Seksielämään ei vaikuttanut, minulla oli kuparikierukka  tätä ennen. Mutta muuten helpottui, menkat ei ole enää niin runsaat ja ohi parissa päivässä.

Itse operaatiosta saikkua 3 päivää ja särkylääkettä söin ehkä 4 päivää, 2 ekana täydet annokset ja lopulta vaan yötä vasten. Tikit kiristi ärsyttävästi viikon, mutta katosivat sitten itsestään, oli biohajoavaa materiaalia. Farkkuja en laittanut jalkaan 2 viikkoon, mutta muitakin vaatteita on olemassa. 

Mä (n) kävin heti kolmekymppisenä, ainokaisen ollessa 8. Kyllä sen vaan tietää, jos lapsiluku on täynnä, oli se sitten 0, 1 tai useampia.

Niin se vaan on, että jos ei ole täysin varma siitä, ettei lapsia enää halua, ei niitä piuhojakaan kannata poikki laittaa. Unohda koko juttu tältä erää.

Meiltä on molemmilta. Kumpikin oli toimenpiteen tahoillaan tehnyt ennen kuin tapasimme.

Lapsia ei kummallakaan ole, eikä kumpikaan ole päätöstään katunut. Seksielämä on mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan on, että jos ei ole täysin varma siitä, ettei lapsia enää halua, ei niitä piuhojakaan kannata poikki laittaa. Unohda koko juttu tältä erää.

Niinpä...

Vierailija kirjoitti:

Miten te pystytte olemaan täysin varmoja ettette halua enää lapsia? Mitä jos se osoittautuukin kauheaksi virheeksi joka tuhoaa seksielämän ja parisuhteen?

No jos ei ole varma, ei tietenkään sitä pidä tehdä. Minä olin jo paljon ennen kolmeakymppiä varma, että haluan jäädä lapsettomaksi. Steri tehtiin heti kun täytin 30. Nyt olen 51-vuotias, enkä ole katunut kertaakaan, päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te pystytte olemaan täysin varmoja ettette halua enää lapsia? Mitä jos se osoittautuukin kauheaksi virheeksi joka tuhoaa seksielämän ja parisuhteen?

En ole koskaan elämässäni halunnut lapsia. Kumppanini ei myöskään halua lapsia, joten kyllä se olisi lasten haluaminen, joka parisuhteen tuhoaisi.

Mies teetätti vasektomian heti kun täytti 30v. Seksielämä parani _todella paljon_ koska raskaudenpelko oli suuri ja hormonit veivät kaikki haluni. Olemme lapsettomia. Nyt kun täytän kuusi vuotta miestäni nuorempana 30, niin olen harkinnut josko laitattaisin varmuudeksi vielä omatkin putket poikki.

Vaimo kokeili kaikki mahdolliset ehkäisyt ongelmia vaan. Itsellä kondomi tuotti ongelmia. Vasektomiaan terkkarien lähetteellä. Sen jälkeen mahtavaa seksiä.