Miten nukutatte vauvanne (3,5kk) ??
Meillä on pikkumiehen kanssa alusta saakka ollut ongelmana nukuttaminen ja nukahtaminen ja myös unien pituus.
Nukuttaminen ei alkuun meinannut onnistua omaan sänkyyn ollenkaan ja ekat kuukaudet päiväunet nukutettiin pelkästään partsilla tai kävelyllä. Sitten sain neuvolasta vinkin laittaa liina vauvan silmille jotta tajuaa laittaa silmät kiinni. Se auttaa kyllä, eli vauva rauhoittuu aika nopeaan. Tuttia vauva ei oikeen osaa syödä mutta nukkumaankäydessä kovasti haluaa jotakin imeä joten tuttia on pidettävä suussa kunnes nukahtaa ja liinaa silmillä. Vauva huitoo käsillä ja liina meinaa koko ajan lähteä silmiltä ja tutti putoaa suusta jos ei sitä pidä kiinni joten aikamoista taistelua tuo nukuttaminen aina on.(vauva ei kuitenkaan itke nukutettaessa vaan kovasti vaan imee tuttia ja vähitellen rauhoittuu).
Itsestäni tuntuu niin pahalta kun toinen imee kovasti tuttia ja kädet ja jalat heiluu..(ihan kun joku hätä olisi)..tuntuu niin raakamaiselta tavalta nukuttaa mutta näin hän nukahtaa yleensä noin 10minuutissa.
Tottakai juttelen vauvalle rauhallisesti koko ajan ja pikkuhiljaa jalkojen ja käsien huitominen rauhoittuu ja hän nukahtaa...välillä kyllä säpsähtelee joten joskus täytyy istua kauemmin...tietenkään en pidä tutista kovasti kiinni vaan juuri sen verran ettei se suusta putoa..
Kovin pitkiä unia hän ei päivällä myöskään nuku (n.0,5hkerrallaan) joten tätä nukutusta tehdään monesti päivässä..Olen koittanut myös jos hän nukahtaisi itsestään mutta aikansa sängyssä huudeltuaan alkaa itkeä ja vieressä on istuttava kunnes nukahtaa koska muuten huitoo liinan silmiltä ja avaa silmät ja alkaa säheltää käsillä ja sitten ei enää nukahda...
Muutenkin hän kai nukkuu liian vähän tämän ikäiseksi mutta en vaan saa häntä nukkumaan yhtään pidempiä jaksoja kerrallaan...Yöt menee kyllä yleensä suht hyvin, 4-5tunnin pätkissä...
Vaunuissakaan hän ei nuku yhtään pidempää vaikka ne olisivat liikkeellä, ja sekin minua stressaa, koska jos lähden kauppaan, tiedän, että puolen tunnin päästä kun hän herää hän alkaa heti itkeä (ei viihdy yhtään vaunuissa kun on hereillä) ja pitäisi kantaa joten välillä kyllä tuntuu että elämä on yhtä nukutusta ja istumista neljän seinän sisällä kun en haluaisi häntä huudattaakaan kaupungilla...tai sitten juostaan kaupungilla henkihieverissä puolen tunnin ajan että ollaan kotona juuri kun hän herää..olenkohan tyhmä mutta minua tämä koko nukkumis/nukuttamis show stressaa....toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa...!
pakko oli purkautua...kiitos kun jaksoitte lukea!!
Kommentit (11)
Mä kanssa kaipaan näitä nukuttamisvinkkejä. Meillä on myös 3,5kk vauveli, joka ei nukahda itsekseen, eikä yleensä helpostikaan. Tällä hetkellä on menossa muutenkin tosi itkuinen ja kiukkuinen vaihe, joten tällä hetkellä yritän saada vauvan nukahtamaan mahdollisimman usein tissille, josta sitten siirrän sänkyyn. Näin pääsen itse helpommalla ja säästän voimiani.
Mutta mulla on sellainen nukutustyyli, että laitan vauvan sänkyyn kyljelleen, ÄKKIÄ tutti suuhun ja alan taputella pyllylle. Jos tuttia ei saa suuhun HETI, niin alkaa mahdoton itku. Sitten ei huolita tuttia, vaan vauva kääntyy selällään, alkaa rimpuilla ja huutaa. Ei rauhoitu siihen, joten sitten on vaan nostettava syliin tai olalle ja rauhoitettava vauva ja sitten aloitettava operaatio alusta eli vauva kyljelleen sänkyyn jne. Tätä saa usein toistaa montamonta kertaa.
Meidän vauveli ei tällä hetkellä nuku päivisin kuin max puolen tunnin unia, joten on välillä tosi turhauttavaa nukuttaa tunti ja sitten toinen nukkuu puoli tuntia! =) No, tällaista tää aina välillä vaan on!
Siis melkeinpä tärkein osa nukuttamisrituaaleja unohtui eli suhina!!! Koko ajan suhistelen, shii shii shii. Jos vauva itkee, niin sitten suhistelen tosi kovaa, jos ei itke niin sitten vähän hiljempaa. Meillä toi suhina tepsii aika hyvin itkuun, joten auttaa nukahtamisjutuissakin!
Meidän poika oli tuhannen vaikea tapaus saada nukkumaan/pysymään unessa ekat 4 kk. Meillä tuossa 3 kk iässä käärittiin lakanalla tiukaksi kapaloksi, tutti suuhun, rätti naamalle ja armotonta vaunun heijausta. Poika nukkui kapaloissa 6 kk saakka ja yhä 7 kk vanhana rätti on tutin lisäksi tärkeä nukahtamisen väline. Nykyään lasken omaan sänkyyn ja poika odottaa suu auki tutin laittoa ja ojentaa kädet, että saa rätin hiplattavaksi. Sitten vain hipsin pois huoneesta ja poika nukahtaa rättiä hiplaillen : ) Kannattaa ehdollistaa rättiin. On todella näppärä, kun on " turvana" vaikkapa kylässä nukahtaessa ja meillä esim. kun lapsi joutui sairaalaan.
Meidän tyttö on nyt 5,5kk, ja oikeastaan alusta asti ollut huono nukkumaan eikä ole osannut nukahtaa itsekseen. Aluksi syyttelin itseäni, kuvittelin, että olen vastasyntyneenä heijannut vauvan uneen ja näin vauva on tottunut siihen eikä suostu itsekseen nukahtamaan.
Muutama viikko sitten törmäsin tällaiseen linkkiin, se selvensikin paljon!
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
Tunnistin heti vauvamme " unihäiriöiseksi" ja minusta oli " kiva" kuulla, että nämä lyhyet unet (aina vaan se 0,5h kerrallaan, yöllä vähän pidempään) liittyvät itse nukahtamisen vaikeuteen! En siis välttämättä olekaan itse tehnyt väärin. :) Jotkut vauvat vaan eivät yksinkertaisesti osaa nukahtaa itse! (Tunsin jopa pientä vahingoniloa, koska olen NIIN monta kertaa saanut neuvon, että jätä vauva sänkyynsä hereillä, kyllä se sinne nukahtaa vaikka vähän itkisikin). Tuossa linkissähän ratkaisuksi uniongelmiin tarjotaan " lempeää unikoulua" , joka ei tietenkään tule kysymykseen vielä 3,5-kuisella, meillä sen sijaan on mietteissä...
Nukuttamiskeinot on tosiaan olleet aina vähissä, vauva oppi vasta kolmikuisena nukahtamaan parvekkeelle, sitä ennen huusi ja huusi vaikka kuinka heiluttelin vaunuja. Meidän neiti ei tuttiakaan syö, eli ainut tainnutuskeino oli (ja on edelleen jos jostain syystä en voi laittaa ulos nukkumaan) tissi tai sitten armoton heiluttelu sylissä, kantaen tai kantoliinassa.
Mullakin oli jatkuvasti tuo fiilis, että elämä on yhtä nukuttamista, varsinkin kun ne unet tosiaan kesti aina sen puoli tuntia vaan. Minua lohduteltiin, että kyllä ne unet siitä pitenee kun vauva kasvaa ja alkaa itse liikkumaan, kuluttaa enemmän energiaa jne. En uskonut, ajattelin, että joudun vielä kaksivuotiastakin heijaamaan puolen tunnin päiväunille... :)
Mutta mutta, nyt kun puoli vuotta lähestyy, on tilanne alkanut paranemaan. Nukuttaa pitää edelleen, siihen ei valitettavasti ole tullut muutosta, mutta unet ovat pikkuhiljaa pidentyneet, eli nukuttamista ei tarvitse jatkuvasti harrastaa! Parvekkeella ne unet edelleen nukutaan, ja jos vauva puolen tunnin päästä alkaa siellä elämöimään, menen heiluttelemaan ja heiluttelen aika kauankin, ja nykyään vauva nukahtaa siis uudestaan. Yleensä unet kestää nykyään 1-2 tuntia, eli huomattava parannus entiseen. :)
Vielä kun saisi opetettua tuon itse nukahtamisen taidon... Tsemppiä ja jaksamista, voin lohduttaa, että aika kuluu tosi nopeasti (klisee mutta totta!) ja luultavasti ennemmin tai myöhemmin vauvasi unet paranevat! Kannattaa oikeasti lukea toi linkki, vaikka on tylsän ja pitkän näköinen. :)
_tuuli_ ja Matilda 5,5kk
Minäkään en ole neljän seinän sisälle jäänyt vauvan lyhyistä unista huolimatta. Aina kulkee mukana kantoliina/rintareppu, johon vauvan voi laittaa herättyään. Siinä viihtyy ainakin jonkin aikaa. :)
Aiemmin tämä vauva nukahti tissille, mutta sen ajan loputtua nukahtaa omaan sänkyynsä itse. Laitan lapsen sinne hereillä ollessaan, yritän välttää unimaito-ehdollistumista. (Toka lapsi oli tälläinen tapaus, unijuomaa sai sitten antaa pitkään.) Laitan lapsen kyljelleen, tutti suuhun, rätti käsille naaman viereen. Painan kädellä selästä ja sanon hyvät yöt (meillä on perheen oma uniloru, jonka sanon kaikille lapsille). Yleensä käännähtää vähän selälleen, saattaa väläyttää yhden päivän leveimmistä hymyistä (tyyliin: ei mua yhtään nukuta). Poistun huoneesta ja lähes poikkeuksetta nukahtaa hienosti itse. Ikää 4,5kk.
Joskus pari kuukautta sitten yritin siirtää ekaa kertaa omaan sänkyynsä, mutta vauva ei silloin ollut siihen vielä valmis. Huuto oli hysteeristä. Takaisin perhepetiin. Menihän se niinkin.
Eli mitä sanoisin ap:lle. Rättiä kehun minäkin, en itse laita sitä naamalle, vaan käsille naaman lähelle hiplattavaksi. Jotain turvaa se siitä tuntuu saavan. Toinen neuvo: jokainen lapsi on todellakin oma yksilönsä, mikä toimii jollain, ei välttämättä toimi kaikilla. Vauvan viestien lukeminen vaatii todellista keskittymistä. Neljän lapsen kokemuksella sanon, että kaikista tärkein osatekijä siinä on vanhempi itse. Jos vanhempi pysyy rauhallisena ja luottaa itseensä, niin lapsi pystyy rauhoittumaan. Jokaisen vauvan kohdalla tulee hetkiä, jolloin epäilee " osaanko minä, saanko lapsen rauhoittumaan" . Lapsi aistii epävarmuuden, eikä rauhoitu.
Kirjoitin aiemmin hieman väärinymmärretysti tätä aihettta sivuten unikouluketjuun. Tarkkailkaa itseänne ja sitä, miten suhtaudutte vauvan itkuun. Mitä tunteita se teissä herättää? Hermostuneisuutta, avuttomuutta, epävarmuutta? Jos pystyy asennoitumaan itkuun eri tavalla, positiivisesti, pystyy samalla pysymään rauhallisena itse.
Nyt lopetan nämä jorinat, karkailee niin juttu aiheesta. Mieli tekisi filosofioida tästä kilometrikaupalla.
Moi,
meillä kanssa 3,5 kk poika, joka syntyi kuukauden etuajassa. Alusta asti on nukuttu huonosti ja kieriskelty ilmavaivoissa. Syyksi aina sanottu keskosuus ja kypsymättömyys. Alkuun nukuttiin kyljeltään vaunuissa ja sängyssä 2-3 tunnin pätkissä. Sitten kyljellään nukkuminen ei enää maistunut ja unet selällään jäi puoleen tuntiin, kun kädet viuhtoi joka suuntaan ja aina säpsähdettiin hereille, kun kädet huitaisi.
Ratkaisu löytyi siitä kaikkien kauhuasennosta eli mahallaan nukkumisesta. Nyt öisin nukutaan 4-6 h putkeen ja nukahtaminenkin tapahtuu nopeammin. Kädet ei pääse huitoon ja nukahtaminen rauhoittuu. Nyt kun vaatteet vähenevät ulkonakin, olen muutaman kerran laittanut vaunuunkin mahalleen. Heti on nukuttu 3 h kerrallaan. Tosin ollaan oltu paikallaan, en itsekään ole uskaltanut lähteä kunnolla ulkoileen alun jälkeen, jolloin nukuttiin putkeen monta tuntia, kun nykyään huudolla herätty keskellä kaupunkia.
Meillä näin nukuttu nyt kolmisen viikkoa. Viikon mietin, että uskallanko mahalleni yöksi jättää, mutta koska päikkärit meni hyvin ja kannattelee hyvin päätään, uskalsin kokeilla. Ensimmäiset pari yötä heräilin koko ajan katsomaan, että kaikki on hyvin, mutta koska pää kääntyi unissaan puolelta toiselle hyvin, omakin uni on rauhoittunut. Suosittelen siis kokeilemaan mahallaan nukuttamista.
Tyttö ensi viikolla 3,5 kk ja pahimmista iltaraivoista ja vatsannipistyksistä on taidettu jo tosin päästä eroon. Valittaa en voi, ihan kivasti meillä kuitenkin on mennyt! Mutta miten kauan rinnalle / syliin keinutuolissa nukuttaminen on ok? Pitäisikö jo yrittää sänkyyn, meillä nukahtamiseen kuuluu kanssa tutti ja unirätti. Miten tuo sänkyyn nukuttaminen pitäisi aloittaa, mitään huutounikouluja en aio pitää...??? Sellainen vaihe on nyt menossa, että vaunuissa ulkona nukutaan aika tasan puoli tuntia ja se on sitten siinä. Olen pitänyt ulkoilmapäikkäreitä tärkeänä, mutta annan nukkua sisällä, kerran sisällä nyt jostain syystä paremmin nukuttaa. Meillä siis nukahtaa melko hyvin syliin keinutellessa tutin ja rätin kans tai sit joskus rinnalle. Vetää pullosta 100-150 ml iltamaitoa, muuten imetän.
Hei!
Meidän 4kk vanha poitsu nukahtaa ihan itsekseen melkein ihan mihin vain. En ole opettanut häntä nukahtamaan täysin hiljaisuuten. Radio tai telkkari ihan samalla volume tasolla kun vauvan ollessa hereillä. Meillä toiminut ainakin todella hyvin. Vauva kyllä nukkuu useimmiten makuuhuoneessa, että ei kyllä häiritse unia jos olohuoneessa pauhaa toosat. Yöunille mennään yhdeksän maissa ja heräillään ensimmäisen kerran 5-6 maissa. Päiväunia saattaa nukkua pari kolmekin tuntia. On tainnutkin periä äitinsä unenlahjat :D
nykyään nukahtaa kokonaan. Mietin vaan, että onkohan tuosta iltamaidosta vaikea päästä joskus eroon, jos ei muuten nukahda?! Päiväunillekin nukahdetaan aina maidon turvin. Ekat 2kk imetin nukuksiin, ja sen jälkeen ollaan korviketta juotu nukuksiin.
MEidän esikoisella oli vähän samanlaisia elkeitä. Jostain täältä palstalta luinkin, että jotkut vauvat nukkuvat vain 30 min kerrallaan, koska uni häiriintyy siinä vaiheessa, kun vauvan pitäisi siirtyä ns. " syvän unen vaiheeseen" . Meillä alkoi noin 4 kk iässä helpottaa, kun sinnikkäästi vaan heijasin vaunuja heti, kun poika alkoi heräillä. Laskin joskus, että olin vetänyt 500 kertaakin vaunuja eessun taassun. Sitten poika simahti uudelleen. Annoin välillä vähän huutaakin, kun tiesin, että hän nukahtaa kyllä kohta. Jos ei heijaamalla onnistunut, lähdettiin kävelemään ja käveltiin, kunnes nukahti. Tätä ei onneksi tarvinnut kauan tehdä, kun poika sai juonesta kiinni ja alkoi onnistua päikkärit ilman heijaamisia. Meillä oli myös tuota, että ostosreissun sai suunnitella tasan 30 min kestäväksi :)
Meidän poika söi tuttia tehokkaasti, mutta siitä piti silti pidellä kiinni, jotta pysyi suussa. KÄdet ja jalat kun viuhtoivat sen verran lujaa, että tutti lensi alta aikayksikön suusta, ja sitten tuli huuto. Usein pidinkin toisella kädellä tutista ja toisella kädellä käsistä. Raakalaismaista tai ei, mutta se oli ainoa konsti, jolla uni tuli.
Ei taida olla paljon apua sulle tästä kertomuksestani, mutta halusin kumminkin kertoa, että muitakin samanlaisia on. Jos yhtään lohduttaa, meidän pojasta tuli ajan kanssa valtavan hyvä nukkuja. Harjaantumista se vaan vaati. Joillakin vauvoilla kun nuo itsesäätelykyvyt ovat heikommat ja vaativat enemmän aikuisen tukea kehittyäkseen.