Aviossa oleville: Kuinka kauan on OK pelata tietokone- tai videopelejä per päivä, jos se tarkoittaa että silloin puoliso keskittyy vain siihen?

Vierailija kirjoitti:

Minun puolestani voi hyvin pelata pari kolme tuntia, eli suunnilleen siihen asti kun alkaa hermostua johonkin pelissä. Silloin kannattaa jo lopettaa. Itse istun samassa huoneessa ja neulon, joskus seuraan peliä. Ihan tavallinen ajanviettotyyli meillä. Kissat hurisevat vieressä, lapsia ei ole.

Meillä on sama meininkin. Toinen pelaa pleikkaria, makoilen sohvalla hänen kanssaan, seuraan peliä tai luen kirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmat tietokonepelit on videopelejä.

Ei mulla muuta.

Niin, oikea muotoilu olisi kai "tietokonepeliä tai muuta videopeliä", mutta aloituksesta tajuaa kuitenkin pointin. Siis tietokone- tai konsolipeliä, ei esimerkiksi pokeria tai shakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata. Mieheni "palkitsee" itsensä pelaamalla jos työt on menneet täydellisesti ja varsinkin jos tulos kasvaa hyvin niin sitten pelaa hyvällä omatunnolla. Muuten jäisi hommat tekemättä jos pelaisi, joten on kääntänyt sen syötiksi tai ei ollenkaan. Sellainen 1 h päivässä normipäivänä max kait.

Mielenkiintoinen järjestely.

Meillä on todella hyvä avioliitto ja ollaan lähes kaikesta samaa mieltä, mutta pelaamisesta puhuttaessa vaimoni kyllä tulkitsisi tuon "palkkiojärjestelyn" sillä lailla, että minun ykkösprioriteettini elämässä (se mitä odotan eniten ja innostuneena) olisi pelaaminen ja se tekisi hänet surulliseksi. Eli siis sen sijaan että haluaisin vaikka viettää hänen kanssaan aikaa tai tehdä jotain yhdessä kun sitä aikaa kerran on, pelaaminen olisi tärkeintä.

Mitä mieltä ihmiset tästä?

M33

Ajattelin ihan samaa. Mun miesystävä pelaa ainoastaan silloin, kun en ole paikalla. Eli jos ollaan yhdessä, niin myös vietetään aikaa yhdessä. Joskus tämä tosin saattaa tarkoittaa pelkästään Netflixiä, mutta ollaanhan siinä jo ihan eri tavalla kumminkin läsnä kuin jos toinen pelaa, kun kuitenkin voidaan samalla puhua toisillemme ja olla lähellä. 

Ja siis tämä on ihan miehen oma valinta, ei minun vaatimukseni :D 

Ei hyvää päivää. Pelaako joku aikuinen oikeasti jotain videopellepelejä ruudun ääressä tuntikaupalla??? Pelatkaa lautapelejä, niissä edes kommunikoidaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pelaava mies ja joskus tätä miettinyt, että onko ainoa realistinen mahdollisuus löytää yhtä lailla pelaava nainen. 

Meinasitko laittaa ilmoitukseen "pelimies etsii naista"?

Tai "pelimies etsii pelinaista"

Vierailija kirjoitti:

Ihan vapaasti saisi pelata miten paljon haluaa, itse vetäisin siitä omat johtopäätökseni, jos puoliso olisi koko illan "henkisesti muualla". On meillä nytkin omat juttumme eikä kaikkea vapaa-aikaa suinkaan nyhjätä kylki kyljessä, mutta jos puolisoni ei tarjoaisi minulle juttuseuraa ja seuraa muutenkin, niin ennen pitkää lähtisin hakemaan sitä muualta.

Meille kävi just näin. Puoliso hurahti harrastamaan aikaa vievää juttua (ei pelaaminen) ja uppoutui siihen täysin. Ensin yritin kannustaa ja löytää jotain tasapainoa harrastuksen ja perhe-elämämme välille, sitten alkoi vaan ketuttamaan koko harrastus ja miehen jatkuva (henkinen) poissaolo. Löysin kivaa ja imartelevaa seuraa kodin ulkopuolelta. Nyt yritetään parsia liittoa kasaan mutten tiedä eteneekö tämä enää mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata. Mieheni "palkitsee" itsensä pelaamalla jos työt on menneet täydellisesti ja varsinkin jos tulos kasvaa hyvin niin sitten pelaa hyvällä omatunnolla. Muuten jäisi hommat tekemättä jos pelaisi, joten on kääntänyt sen syötiksi tai ei ollenkaan. Sellainen 1 h päivässä normipäivänä max kait.

Mielenkiintoinen järjestely.

Meillä on todella hyvä avioliitto ja ollaan lähes kaikesta samaa mieltä, mutta pelaamisesta puhuttaessa vaimoni kyllä tulkitsisi tuon "palkkiojärjestelyn" sillä lailla, että minun ykkösprioriteettini elämässä (se mitä odotan eniten ja innostuneena) olisi pelaaminen ja se tekisi hänet surulliseksi. Eli siis sen sijaan että haluaisin vaikka viettää hänen kanssaan aikaa tai tehdä jotain yhdessä kun sitä aikaa kerran on, pelaaminen olisi tärkeintä.

Mitä mieltä ihmiset tästä?

M33

Ei noin, vaan vaimosi on välttämättömyys, jota ilman et tule toimeen - happi jota hengität jne. Pelaamisen käyttäminen palkkiona on kuin tulospalkkio töissä tai tikkarin lupaaminen skidille, joka vei biojätteet ulos marisematta. Eli herkku, joka olisi liiallisesti nautittuna epäterveellistä ;) 

Vertauskuvia saa lainata.

Työssä käyvä mies, joka pelaa liikaa, on painajainen. Siinä voi parisuhteen laatuajan unohtaa. Koko vapaa-aika määrittyy pelaamisen mukaan. Kotityöt jäävät tekemättä yms. En ymmärrä miksi joku olisi vielä niin hullu, että haluisi tuollaisen poissaolevan miehen lapsiensa isäksi.

Nykypäivänä ihmiset ovat liian vähän todella läsnä toisilleen. Jos ei pelata, tuijotetaan televisiota tai puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata. Mieheni "palkitsee" itsensä pelaamalla jos työt on menneet täydellisesti ja varsinkin jos tulos kasvaa hyvin niin sitten pelaa hyvällä omatunnolla. Muuten jäisi hommat tekemättä jos pelaisi, joten on kääntänyt sen syötiksi tai ei ollenkaan. Sellainen 1 h päivässä normipäivänä max kait.

Mielenkiintoinen järjestely.

Meillä on todella hyvä avioliitto ja ollaan lähes kaikesta samaa mieltä, mutta pelaamisesta puhuttaessa vaimoni kyllä tulkitsisi tuon "palkkiojärjestelyn" sillä lailla, että minun ykkösprioriteettini elämässä (se mitä odotan eniten ja innostuneena) olisi pelaaminen ja se tekisi hänet surulliseksi. Eli siis sen sijaan että haluaisin vaikka viettää hänen kanssaan aikaa tai tehdä jotain yhdessä kun sitä aikaa kerran on, pelaaminen olisi tärkeintä.

Mitä mieltä ihmiset tästä?

M33

Sitä mieltä, että kumpaa oikeasti rakastat enemmän, pelaamista vai kumppaniasi? Onko itsensä viihdyttäminen tärkeintä?

Me ihmiset ollaan itsekkäitä, ja parisuhteessa pitää "vähän" taistella sitä vastaan, jos halutaan että homma toimii. Jos pelaaminen tai mikä muu tahansa on puolisoa rakkaampi asia, niin suosittelen sinkkuna pysymistä.

Ja itse vietän aikaa todella paljon koneella itseäni viihdyttäen, mutta jos siippa pyytää tekemään jotakin hänen kanssaan, niin teen.

Rouva jo 22v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pelaava mies ja joskus tätä miettinyt, että onko ainoa realistinen mahdollisuus löytää yhtä lailla pelaava nainen. 

Meinasitko laittaa ilmoitukseen "pelimies etsii naista"?

Tai "pelimies etsii pelinaista"

Kävi mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata. Mieheni "palkitsee" itsensä pelaamalla jos työt on menneet täydellisesti ja varsinkin jos tulos kasvaa hyvin niin sitten pelaa hyvällä omatunnolla. Muuten jäisi hommat tekemättä jos pelaisi, joten on kääntänyt sen syötiksi tai ei ollenkaan. Sellainen 1 h päivässä normipäivänä max kait.

Mielenkiintoinen järjestely.

Meillä on todella hyvä avioliitto ja ollaan lähes kaikesta samaa mieltä, mutta pelaamisesta puhuttaessa vaimoni kyllä tulkitsisi tuon "palkkiojärjestelyn" sillä lailla, että minun ykkösprioriteettini elämässä (se mitä odotan eniten ja innostuneena) olisi pelaaminen ja se tekisi hänet surulliseksi. Eli siis sen sijaan että haluaisin vaikka viettää hänen kanssaan aikaa tai tehdä jotain yhdessä kun sitä aikaa kerran on, pelaaminen olisi tärkeintä.

Mitä mieltä ihmiset tästä?

M33

Meillä on tuollainen tilanne, miehen suurin onni on videopelit. Hän on jopa sanonut, että "pomotaistelu on parempaa kuin seksi", ei se ole minulta pois että toisella on harrastus johon hän suhtautuu intohimoisesti. Itse vietän suuren osan vapaa-ajasta kirjojen ja leffojen parissa. Kuitenkin meillä on myös yhteisrtätätä aikaa, seksiä, ja läheisyyttä.

Ei joka päivä! Muutamana päivänä viikossa 2h kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pelaava mies ja joskus tätä miettinyt, että onko ainoa realistinen mahdollisuus löytää yhtä lailla pelaava nainen. 

Joko pelaava nainen tai muuten omissa puuhissaan viihtyvä nainen sopisi sinulle.Kun aloin tapailla nykyistä kumppania, hän oli alussa huolissaan miten suhteemme kestää arkea, kun hän pelaa niin paljon. Itsehän olin helpottunut kun löytyi omissa oloissaan viihtyvä kumppani, myös minun harrastukseni ovat epäsosiaalisia. Olemme kuin Rillit huurussa-sarjan Sheldon ja Amy, voidaan olla samassa huoneessa niin että toinen pelaa toinen katsoo telkkaria, introverttiromantiikkaa 😄

.

up

Vastasin 1 tunti. Se on se aika, mitä itse intohimoisena pelaajana koen voivani käyttää illassa peliin ilman että muu elämä siitä kärsii. Olisihan se hauska pelata vaikka 8 h päivässä, mutta en silti ihan oikeasti halua, että elämäni olisi pelkkää pelaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan tilanteesta. Jos on vaikka pieniä lapsia niin ei oikein ole koskaan täyttä varmuutta siitä että on mahdollista keskittyä vain yhteen asiaan. Mutta jos on tosiaan se tilanne että oikeasti on vapaa-aikaa (eli on hoitanut myös oman osansa kotitöistä), eivätkä lapset itke ja lehmät ammu niin tuollainen yhden tv-sarjan episodin mitta on luultavasti kohtuullinen jos joka päivä pelaa. Riippuu toki siitä kuinka paljon sitä vapaa-aikaa on yhteensä - ei sekään sopivaa ole että puoliso käyttää kaiken vapaa-aikansa johonkin yksinäiseen puuhasteluun eikä parisuhteelle jää aikaa laisinkaan. Toisaalta jos viettää vapaaherran elämää voi sitä pelaamistakin harrastaa enemmän.

Kyllä kummallakin pitää saada olla vapaata omaa aikaa, vaikka olis ne pienet lapsetkin. Eikä se mene sillä tavalla, että sallittua on esim äidin salikäynnit, mutta isä ei saa käyttää vapaataan pelaamiseen. Tasan pitää jakaa myös vapaat, jos molemmat niin haluavat. Sillä tavalla ei kukaan katkeroidu.

Toki vapaa-ajalla pitää saada myös tehdä omia asioita, mutta eipä sitä äidin salireissuakaan voi kiveen kirjoittaa vaan senkin voi joutua jättämään väliin jos lapsi vaikka sairastuu. Rinnastaisin tuon pelaamisen esim. kirjan lukemiseen tai tv:n katseluun, jotka molemmat voi joutua hetkeksi keskeyttämään lasten takia.

,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, vastaus riippuu paljon ensinnäkin siitä, onko parilla lapsia. Töiden ulkopuolinen aika ei pikkulapsiperheessä voi olla pelkkää pelaamista toiselle, koska silloin toinen (vietettyään päivän töissä tai lapsia hoitaen) ei saa omaa aikaa ollenkaan. 

Toiseksi yli 3h voi olla ok kun lapset nukkuu, mutta ei joka päivä. Silloinhan ei parille jäisi lainkaan yhteistä aikuisten aikaa. 

Mielestäni tilanne todennäköisesti on aika ongelmallinen, jos tällaisista asioista pitää kovasti vääntää. Itse en ainakaan haluaisi olla (enää!) yhdessä ihmisen kanssa, jonka oikeasti pitää saada pelata JOKA PÄIVÄ. 

Hassu juttu kun omassa lähipiirissä on useita pareja, joissa jommalla kummalla on kuitenkin muita aikaa vieviä harrastuksia, jotka eivät mitenkään estä lapsiperhearkea. Miten tuo pelaaminen on niin ongelmallista kun niin monet pystyvät käymään salilla ja urheilemassakin? Etenkin moni tuntemani isä treenaa salilla harva se päivä töiden jälkeen ja se ei ole ollut kenellekään ongelma. Vaikka silloin ei edes olla kotona tavoitettavissa!

Kyse on vain pelaamisen negatiivisesta imagosta.

Voi elämä. No, väännetään rautalangasta: minusta ei ole ok, jos lapsiperheessä toisella on mikä tahansa sellainen harrastus, jota on pakko tehdä joka päivä niin että se aiheuttaa harmia, mielipahaa tai epäoikeudenmukaista työnjakoa perheen sisällä.

Kommenttini oli saanut reilusti alapeukkuja. Ihme juttu, jos noinkin moni on sitä mieltä että on ok kohdella puolisoa kurjasti pelaamisen takia. Siis oikeasti, en kirjoittanut mitään muuta, kuin että ei ole ok riistää toiselta kaikkea omaa aikaa ja parisuhteelta kaikkea yhteistä aikaa pelaamisen takia. Mutta tämä on kyllä sinänsä ihan tuttu ilmiö, himopelaajat ovat niin vimmoissaan aina puolustelemassa omaa pelaamistaan, että mikä tahansa edes kaukaisesti pelaamisen rajoittamiseen liittyvä kommentti saa aikaan reaktion "sä vaan vihaat/kaikki vihaa pelejä". 

Omia menoja ja harrastuksia on toki hyvä olla molemmilla, mutta järjen ja reiluuden rajoissa.  Ja jos pelaaminen on ok toiselle ja ajankäyttö on sovittu reilusti, ei ongelmaa. 

.