Onko muilla se tunne että menette hukkaan täällä Suomessa?

Jep.

Minulla ei ole tällaista tunnetta. Joten vastaus on, että muilla ei ole tällaista tunnetta. Mutta se ei poissulje sitä mahdollisuutta, että jolla kulla muulla on sama tunne kuin sinulla.

Olen liian hyvä Suomeen. T. Narsisti

Enemmänkin "menen hukkaan" somessa.

Anna tunteen viedä sinut unelmiesi onnelaan. Miksi jäädä tänne mätänemään kun voit ostaa menolipun jo tänään?

Haluaisin muuttaa pois Suomesta talven takia.

En. Arvostan Suomen luontoa ja ihailen sitä joka päivä. Olen siis tarvittu :p

Millaista elämäsi pitäisi olla, ettet mielestäsi menisi hukkaan? Suurkaupungeissa ainakin menee ihminen ns. hukkaan sinne ihmismassaan, vaikka olisit miten erikoisen näköinen ja tekisit mitä, niin kukaan ei jaksa edes vilkaista eikä ketään kiinnosta.

Suosittelen pitempää oleskelua missä tahansa maassa, niin huomaat että samanlaista arkista se elämä on muuallakin. Onnellinen tai onneton voi olla ihan missä maassa tahansa.

En omaa niin suurta lahjakkuutta. Suomessa on raskasta olla koska ihmisillä on niin huonot käytöstavat.

Olen saanut ihan hyviä mahdollisuuksia mutta olen niin nuori että luultavasti lähden 2-3 vuoden päästä.

olen liian iso stara näihin ympyröihin

Kyllä, olen lähdössä. En halua asua täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olette lahjakkaita ja hyviä ja pyritte monimutkaisesti hyvään esteettiseen elämään joka törmää täällä kyynisuuteen ja kateuteen ja estää teitä kehittymästä edelleen? Harkitsetteko ilmapiirin takia Suomesta pois muuttamista?

En harkitse. Tiedän että tämä kuulostaa amerikkaissarjojen lässytykseltä, mutta olen ylpeä työstäni, jota teen isänmaani hyväksi. Huolimatta huonoista päättäjistä, tämä on minulle rakkain ja kallein maa. 

Toisinaan. Ahdistaa ja raivostuttaakin, että täällä lähinnä halutaan kytätä ja rankaista ihmisiä, jos eivät täytä hyvän suomalaisen kriteereitä. Aktiivimalli, synnytystalkoisiin patistaminen, terveysterrorismi, et saa olla työtön mutta et saa myöskään haluta hyödyntää osaamistasi (koska muuten olet ahne narsisti). Myös epäkohtien hyssyttely ja haluttomuus paneutua tiettyihin ilmiöihin syvemmin on usein rasittavaa.

Toisaalta olen aiemmin asunut ulkomailla eikä arkielämä ollut siellä yhtään sen vapautuneempaa tai kannustavampaa. Voi olla, että maavalintani oli epäonnistunut eikä kyseisen maan kulttuuri sopinut yhteen oman mentaliteettini kanssa. Vaikka onhan se niin, että ruoho helposti näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Aika näyttänee, jäänkö vai lähdenkö ja jos lähden, niin minne ja kuinka pitkäksi aikaa.

Suomi on rankattu maailman parhaimmaksi tai kärkimaihin kymmenissä mittauksissa, ja sitten joillekin kermaperseille tämä ei riitä. Ei tältä pallolta kyllä montaa Suomea parempaa maata löydy.

Jos tuntuu että kanssaihmiset on sulle tympeitä, niin se saattaa johtua ihan susta itsestäsikin, jos mariset koko ajan että kuinka kauheaa täällä on, niin ei ihme jos suhun suhtaudutaan vähän negatiivisesti.

Mulla ei ole ollenkaan samaa kokemusta kuin sulla. Suomalaiset on lähes kaikki mukavia, huumorintajuisia ja auttavaisia, siitä huolimatta että monilla menee huonosti itselläänkin. Suurimmalla osalla ihmisiä kuitenkin menee hyvin ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. On turvallista ja saasteetonta verrattuna suurinpaan osaan muista maailman maista.

En osaa sanoa, onko joskus ollut sellaista tunnetta.

Olen kuitenkin päässyt kokeilemaan sellaista elämää, jossa omat kykyni eivät "menisi hukkaan". Pääsin töihin kansainväliseen korkeatasoiseen huippututkimusyksikköön jenkkeihin. Siellä viimeistään tajusin, että minusta todella on siihen. Siinä ympäristössä pärjäsin loistavasti ja sain aikaan kovaa tulosta niin kuin kaikki muutkin. Ympärillä oli pelkkiä huippuja ja vauhti huimasi päätä. Kaikki oli monin tavoin ihan loistavaa. Oli helppo omistaa työlle 14 tuntia vuorokaudesta, kun ei ollut muita sosiaalisia kontakteja kuin työkaverit.

Silti tein päätöksen, että en hae jatkoa sopimukseeni. Vaikka tuossa ympäristössä yksi osa potentiaalistani oli ihan täydellisesti käytössä, tunsin että menetän kaiken sen mikä tekee minusta oman itseni. Se, että saa olla välillä yksin rauhassa. Se, että voi nähdä parhaita kavereitaan aika spontaanisti vaikka viikolla. Se, että omat vanhemmat voi tavata viikonloppuna eikä pelkästään jouluna. Se, että ehtii tehdä "turhia" asioita, joissa ei koskaan tule parhaaksi eikä ole tarkoituskaan: hoitaa puutarhaa, piirrellä, soittaa kavereiden amatööribändissä.

Minusta on oikeastaan aika ihanaa, että täällä Suomessa ei kukaan rypistä kulmiaan näille uraa ajatellen turhille puuhasteluille.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on rankattu maailman parhaimmaksi tai kärkimaihin kymmenissä mittauksissa, ja sitten joillekin kermaperseille tämä ei riitä. Ei tältä pallolta kyllä montaa Suomea parempaa maata löydy.

Jos tuntuu että kanssaihmiset on sulle tympeitä, niin se saattaa johtua ihan susta itsestäsikin, jos mariset koko ajan että kuinka kauheaa täällä on, niin ei ihme jos suhun suhtaudutaan vähän negatiivisesti.

Mulla ei ole ollenkaan samaa kokemusta kuin sulla. Suomalaiset on lähes kaikki mukavia, huumorintajuisia ja auttavaisia, siitä huolimatta että monilla menee huonosti itselläänkin. Suurimmalla osalla ihmisiä kuitenkin menee hyvin ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. On turvallista ja saasteetonta verrattuna suurinpaan osaan muista maailman maista.

Toivottavasti älyät edes ulkomailla käyttäytyä hyvin.

Siellä ei haukuta muita ihmisiä kermaperseiksi.

Arvaan jo tuosta, miten käyttäydyt livenä.

Ei tee mieli olla sinun kanssasi missään tekemisissä.

Eli ihan oikeassa maassa asut. Älä muuta ulkomaille.

Ei ole. Elän omassa pikku maailmassani, ja se on täällä Suomessa. Lapsi, äiti, sisko, siskonlapsi, kaveri a, kaveri b, täti, serkku a, ... en tarvitse muiden rakkautta ja tykkäämistä kuin läheisteni.

Narskuilla on tapana tuntea että heidän mahtavuuttaan ei ymmärretä. Tuotahan sinunkin pääsi toitottelee.. ole hyvä ja muuta pois.