Milloin tajusit, että hän oli oikea / oli ihan väärä?

1) Tajusin hitaasti, että kyseessä oli väärä. Alussa mietin, pitäisikö jatkaa kun en ikävöinyt häntä poissaollessaan. Mutta jatkoin siitä huolimatta, koska miehessä ei ollut mitään vikaa sinällään. Kahdeksan vuotta olimme yhdessä, ilman mitään sen suurempia tunteita. Luulin vain, että se on normaalia eikä mitään "Sitä Oikeaa" ole olemassa. Että se on vain Hollywood-hömpötystä.

2) Tajusin tämänkin vähän hitaasti :D En vain uskonut mihinkään rakkauteen ensisilmäyksellä. Parin kuukauden tapailun jälkeen mies lähti mukaani tallille katsomaan hevostani. Hän pelkäsi sitä, mutta halusi välttämättä hoitaa ja taluttaa hevosta. Kun katsoin häntä ja hevosta, ymmärsin että tämä on se oikea mulle. Hän ymmärtää ja haluaa olla osallisena minulle tärkeää harrastusta. Vaikka se olikin hänestä pelottavaa.

1) Kun rakastuin toiseen

2) Kun rakkauden tunne ei mennyt pois eli kuollut, vaikka mies oli vikoja täynnä. Olin valmis etenemään, koska osaan vastata elämästäni, eli en tarvitse herra täydellistä.

1)?

2) ensin hän lähestyi baarissa,jonka jälkeen nopeasti jäin kiinni silmiin ja hymyyn,rakkaus vahvistui kun tutustuimme.En kaivannut mitään muuta ja häntä kaipasin aina kun olimme erillämme.20v mennyt samoissa ajatuksissa.Sulan edelleen hymystä.

1) En jaksa vastata

2) Tajusin tämän heti ensitapaamisella. Heti kun tapasimme ensi kertaa ja näimme toisemme livenä niin ilmassa oli jotain taianomaista, tuli niin lämmin ja kotoisa olo, sellainen tunne että olisimme tunteneet aina. Vaikka ei oltu vielä siinä vaiheessa edes vaihdettu sanaakaan. Treffien edetessä kävi selväksi että kemia, niin fyysinen kuin henkinenkin, oli niin vahva meidän välillä että kertakaikkiaan paremmin ei voi enää synkata. Huumorintaju ja kaikki osuu niin täydellisesti yhteen kuin vaan voi. En pysty vieläkään uskomaan että tämä on totta!

1) Tästä on kauan. Istuin autossa matkalla kotiin jostain urheilutapahtumasta, miesystävä ajoi, auringonlasku oli kaunis ja lauantai-ilta edessä. Vatsanpohjaan tuli omituinen tyhjyys ja päähän ajatus siitä, että "ei tämä elämä voi olla tässä". Mitään ulkopuolisille näkyvää syytä ei ollut. En ole katunut lähtöäni.

2) Ei ole vielä tapahtunut, :(

Menin kavereiden kanssa baariin ja olo oli kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Silloin vihdoin seitsemän vuoden jälkeen tajusin, että on aika laittaa lusikat jakoon.

Nykyinen vaimo oli lähdössä pidemmäksi aikaa kotimaahansa isänsä sairauden vuoksi. Tunsin kauheaa ikävää ja menettämisen pelkoa, joten oli aika mennä kiireesti naimisiin.

1) Monen vuoden yhteiselon ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelun jälkeen mies totesi, että ei sittenkään halua koskaan lapsia.

2) Menin ensimmäistä kertaa hänen luokseen katsomaan leffaa, hän otti minut kainaloonsa ja tuntui, kuin kaksi palapelin palasta olisivat loksahtaneet paikoilleen. Leffakin meni molemmilta ohi, kun juteltavaa riitti niin paljon, kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja, vaikka olimme tavanneet vasta kerran aiemmin. Yhdessäolo on siitä asti ollut niin luontevaa ja luonnollista, kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. Harmikseni kyseessä on sama mies, kuin kohdassa 1.

Vierailija kirjoitti:

1) Monen vuoden yhteiselon ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelun jälkeen mies totesi, että ei sittenkään halua koskaan lapsia.

2) Menin ensimmäistä kertaa hänen luokseen katsomaan leffaa, hän otti minut kainaloonsa ja tuntui, kuin kaksi palapelin palasta olisivat loksahtaneet paikoilleen. Leffakin meni molemmilta ohi, kun juteltavaa riitti niin paljon, kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja, vaikka olimme tavanneet vasta kerran aiemmin. Yhdessäolo on siitä asti ollut niin luontevaa ja luonnollista, kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. Harmikseni kyseessä on sama mies, kuin kohdassa 1.

Voi h****tti. :(

2) kävimme kaupassa, ja tarkoituksenamme oli tehdä eväsleipiä retkellemme. Nainen sanoi kahdesti, että onkohan meillä juustoa tarpeeksi, ja minä vastasin, että on (koska muistini mukaan sitä oli riittävästi). Emme ostaneet juustoa.

Kun hän aloitti eväsleipien teon, kävi ilmi, ettei juustoa ollut ihan tarpeeksi. Siitä huolimatta hän laittoi minun leipiini enemmän juustoa kuin omiinsa.

Kun paljastui että mieheni petti minua silloin kun olin käymässä kuolemaisillaan olevan veljeni luona. Kaikki sammui sisälläni heti.

Samaa tyyppiä luulin vuosia siksi oikeaksi mutta miksi, ne muistot eivät tunnu enää todellisilta enkä pysty palauttamaan niitä täysin mutta muistan että olin todella onnellinen.

Tämä on mielenkiintoinen ketju!

Up

1) kun olin liian onnellinen lomalla ilman häntä ja kun hän on pois kotoa.

2) en tiedä. 1:n kohdalla vain ”tiesin” että hän on erityinen. Nyt mietin, onko hän erityinen siksi, että on lasteni isä vai siksi, että hän voisi kuitenkin olla myös elämäni rakkaus.

Liikaa ikäviä kokemuksia, että rakkaus pysyy hengissä.

Sain vasta pitkän suhteen jälkeen tietää, että mies, jonka koin olevan minulle se oikea, ei ollutkaan kokenut samoin, vaan etsinyt koko suhteemme ajan sitä oikeaa itselleen... ja vähän kokeillutkin muita. Ja kun löysi sen oikean, jätti minut.

Joten eihän hän sitten oikeasti ollut se oikea, koska tunne ei ollut molemminpuolinen. En enää luota omiin tuntemuksiini siitä oikeasta.

1.) Kun tajusin, ettei hän muutu, lupauksistaan huolimatta. Pyysin siis muuttumaan siten, että lopettaisi todella avoimen muiden naisten kanssa flirttailun minun ollessani paikalla, ja rajoittaisi humalahakuisen alkoholin käytön viikonloppuihin. Mies asetti nuo minun edelleni, joten pakkasin kamani ja häivyin.

2.) Kutsui minua monta kertaa vahingossa eksänsä nimellä, kerran juuri ennen nukahtamista, kertoi kuinka rakastaa. En viitsinyt jäädä odottelemaan, pääsisikö hän koskaan eksästään yli.

3.) Seksihommissa mikään ei pelannut meillä yhteen, eikä asiasta voinut keskustella hänen estoisuutensa vuoksi.

4.) Yhtenä iltana meidän yhdessä sohvalla istuessamme tajusin, että olisin missä tahansa mieluummin kuin tässä sohvalla hänen vieressään. Tylsistytti, tympi ja kyllästytti. Olin jatkuvasti huonolla tuulella hänen seurassaan.

5.) Oivaltaminen on tullut ajan kanssa, kun olen huomannut, miten hyvä puoliso hän on. Ihmisenä olen häneen ollut aina ihan hulluna, mutta mahtavaksi puolisoksikin hän on onnistunut osoittautumaan. Nauramme paljon yhdessä, vietämme aikaa ja teemme asioita yhdessä, haaveilemme samanlaisesta tulevaisuudesta, arvomme kohtaavat. Hän ei ole lainkaan luovuttajatyyppiä, vaan on sitä mieltä, että tämän parisuhteen eteen tehdään töitä ja taistellaan. Hänen kanssaan on hyvä olla. Sielussa soivat pienet iloiset tiu'ut aina kun olemme lähekkäin, ja kun hän on kauempana, kaipaan häntä.