Lue keskustelun säännöt.
Myöhään tai vasta aikuisena diagnosoidut assit, addit, lukihäiriöiset yms...
19.01.2019 |
Millainen lapsuutenne oli? Mitä selkeitä hälytysmerkkejä tajusitte diagnoosin jälkeen? Tunsitteko että jokin oli "vialla" jo lapsena?
Kommentit (2)
Hommafoorumi tai persujen puoluetoimisto on parempi paikka tälläisille kysymyksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jumittava haahuilija, ahdistuin ja menin lukkoon helposti. Mietin usein miksi en vaan kestänyt muiden tahdissa vaikka tein kaiken niin hyvin, nopeasti ja keskittyneesti kuin vain fyysisesti pystyin. En voi sanoa lapsuutta huonoksi tai hyväksi, jouduin olemaan paljon yksin ja en saanut tarvitsemaani tukea. Tärkeintä oli että kulissit pysyi kasassa. Vaikka diagnoosini on ADD, sain sellaisia autisteille tyypillisiä meltdown-raivareita pitkälle teini-ikään asti. Usein juuri yksinään, kun kaikki stressi, ahdistus ja pään sisäinen hälinä kasvoi liian suureksi ja räjähdin. Hälytysmerkkejä oli ihan hireästi. En tajunnut että minussa oli vikaa, luulin että olin tyhmä ja laiska.