Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli vihasta entistä työpaikkaa kohtaan?
19.01.2019 |
Olin parin vuoden ajan töissä paikassa, jossa oli sairas ilmapiiri ja häiriintyneitä ihmisiä (ikäluokka 25-30). Päin naamaa oltiin töykeitä ja ilkeitä, selän takana leviteltiin keksittyjä juoruja toisten maineen pilaamiseksi ja ahdisteltiin seksuaalisesti. Lisäksi sosiaalista mediaa käytettiin kiusaamisen välineenä, ja todisteet ovat siitä verkossa ikuisesti. Kaikkein kamalin ja rajattomin tyyppi otti tähän mukaan jopa oman kaveripiirinsä työpaikan ulkopuolelta. Itse olin yksi näistä kohteista...
Tunnen edelleen inhoa, vihaa ja kostonhimoa. Miten tästä pääsee eroon?
En ole enää missään tekemisissä tuon paikan kautta tavattujen ihmisten kanssa, mutta välillä heitä joutuu kohtaamaan. Pahin kiusaaja ilmehtii edelleen alentuvasti jos tulee esim. kadulla vastaan. Tekisi mieli muuttaa tästä kaupungista pois, vaikka mulla on uusi, normaali työ ja periaatteessa kaikki hyvin. Silti tämä asia palaa säännöllisesti mieleen.
Kommentit (33)
-Joka kerta kun käyt vessassa paskalla, niin kuvittele että kiusaajasi naama olisi sinun allasi ja sitten vain paskoisit suoraan hänen naamallensa!
-Kun syöt jotain lihaa, esim. vaikkapa kanan koipea, kuvittele että murkskaisit hänen lihaansa siinä toimintakyvyttömäksi. Ja sitten kun pistäisit kyseistä ruokaa suuhun, kuvittele että hän samalla huutaisi tuskasta vieressäsi (ja purisit leuoillasi ruokaa vain entistä kovempaa)
-Kun olet kävelemässä ulkona, kuvittele että jokaikisellä askeleella painaisit hänen keuhkojansa lyttyyn
-Aina kun olet hiukan allapäin, muista että kiusaajallasi menee vielä huonommin! Se on totta, sillä siksihän ihmiset kiusaavat: äärimmäisen huonosta olosta.
Siinä neljä ohjetta. Kokeilkaa niitä ja kertokaa sitten, kuinka kävi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävitä kiusaajasi mielestäsi sitä ei ole koskaan ollutkaan ja jos tulee joskus vasta niin se on sulle näkymätön törmäyksiä myöten
Vierailija kirjoitti:
Hävitä kiusaajasi mielestäsi sitä ei ole koskaan ollutkaan ja jos tulee joskus vasta niin se on sulle näkymätön törmäyksiä myöten
Mutta entä jos se ilmehtii alentuvasti?
Typeriä ihmisiä eksynyt tähänkin ketjuun.
Paras tapa päästä tuollaisesta kokemuksesta irti on mennä vain rohkeasti (työ)elämässä eteenpäin, hyvää kohti. Jossain vaiheessa muisto haalistuu ja voit jopa antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Typeriä ihmisiä eksynyt tähänkin ketjuun.
Paras tapa päästä tuollaisesta kokemuksesta irti on mennä vain rohkeasti (työ)elämässä eteenpäin, hyvää kohti. Jossain vaiheessa muisto haalistuu ja voit jopa antaa anteeksi.
Äitini lö i ja piti minua nälässä ..aikaa on kulunut 30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Typeriä ihmisiä eksynyt tähänkin ketjuun.
Paras tapa päästä tuollaisesta kokemuksesta irti on mennä vain rohkeasti (työ)elämässä eteenpäin, hyvää kohti. Jossain vaiheessa muisto haalistuu ja voit jopa antaa anteeksi.
Anna sinä anteeksi, minä kusen postilaatikosta
Vierailija kirjoitti:
-Joka kerta kun käyt vessassa paskalla, niin kuvittele että kiusaajasi naama olisi sinun allasi ja sitten vain paskoisit suoraan hänen naamallensa!
-Kun syöt jotain lihaa, esim. vaikkapa kanan koipea, kuvittele että murkskaisit hänen lihaansa siinä toimintakyvyttömäksi. Ja sitten kun pistäisit kyseistä ruokaa suuhun, kuvittele että hän samalla huutaisi tuskasta vieressäsi (ja purisit leuoillasi ruokaa vain entistä kovempaa)
-Kun olet kävelemässä ulkona, kuvittele että jokaikisellä askeleella painaisit hänen keuhkojansa lyttyyn
-Aina kun olet hiukan allapäin, muista että kiusaajallasi menee vielä huonommin! Se on totta, sillä siksihän ihmiset kiusaavat: äärimmäisen huonosta olosta.
Siinä neljä ohjetta. Kokeilkaa niitä ja kertokaa sitten, kuinka kävi :)
Kiusaajilla on siellä uusi uhri kierroksessa.
Ei niillä ole hätä päivää...ja elämä on oikeudenmukaista ja karmanlaki ja jeesus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa muisto haalistuu ja voit jopa antaa anteek kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typeriä ihmisiä eksynyt tähänkin ketjuun.
Paras tapa päästä tuollaisesta kokemuksesta irti on mennä vain rohkeasti (työ)elämässä eteenpäin, hyvää kohti. Jossain vaiheessa muisto haalistuu ja voit jopa antaa anteeksi.
Äitini lö i ja piti minua nälässä ..aikaa on kulunut 30v
-Kun syöt jotain lihaa, esim. vaikkapa kanan koipea, kuvittele että murkskaisit hänen lihaansa siinä toimintakyvyttömäksi. Ja sitten kun pistäisit kyseistä ruokaa suuhun, kuvittele että hän samalla huutaisi tuskasta vieressäsi (ja purisit leuoillasi ruokaa vain entistä kovempaa)
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa muisto haalistuu ja voit jopa antaa anteek kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typeriä ihmisiä eksynyt tähänkin ketjuun.
Paras tapa päästä tuollaisesta kokemuksesta irti on mennä vain rohkeasti (työ)elämässä eteenpäin, hyvää kohti. Jossain vaiheessa muisto haalistuu ja voit jopa antaa anteeksi.
Äitini lö i ja piti minua nälässä ..aikaa on kulunut 30v
-Kun syöt jotain lihaa, esim. vaikkapa kanan koipea, kuvittele että murkskaisit hänen lihaansa siinä toimintakyvyttömäksi. Ja sitten kun pistäisit kyseistä ruokaa suuhun, kuvittele että hän samalla huutaisi tuskasta vieressäsi (ja purisit leuoillasi ruokaa vain entistä kovempaa)
Eikö tuo ole melko sairasta? kyseessä ihmisen äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä panikoi siitä jos tunnet ihan normaalia tunnetta.
Anna vihan tunteiden tulla ja mennä.
Vihassa, surussa, häpeässä, pelossa, ei ole mitään sellaista etteikö niitä saisi tai voisi olla.
Aina kun viha herää ja työpaikan sairas säälittävä reppana ihminen muistuu mieleesi, niin kerro itsellesi, että no nyt tuli taas viha.
Ihan samalla tavalla kuin joskus tulee pieru tai röyhtäisy.
Olisit aika epänormaali jos et tuntisi vihaa huonon kohtelun ja lapsellisen käytöksen jälkeen.
Et ole todellakaan ainoa, joka on kohdannut käsittämättömän surkeita ihmisiä.
Ole vaan kiitollinen ettet ole itse samanlainen surkimus.
Voisit nimittäin olla, jos olisit syntynyt heidän tilalleen.
Vierailija kirjoitti:
Älä panikoi siitä jos tunnet ihan normaalia tunnetta.
Anna vihan tunteiden tulla ja mennä.
Vihassa, surussa, häpeässä, pelossa, ei ole mitään sellaista etteikö niitä saisi tai voisi olla.
Aina kun viha herää ja työpaikan sairas säälittävä reppana ihminen muistuu mieleesi, niin kerro itsellesi, että no nyt tuli taas viha.
Ihan samalla tavalla kuin joskus tulee pieru tai röyhtäisy.
Olisit aika epänormaali jos et tuntisi vihaa huonon kohtelun ja lapsellisen käytöksen jälkeen.
Et ole todellakaan ainoa, joka on kohdannut käsittämättömän surkeita ihmisiä.
Ole vaan kiitollinen ettet ole itse samanlainen surkimus.
Voisit nimittäin olla, jos olisit syntynyt heidän tilalleen.
Viisauden sanoja. Minulla alkoi toipuminen vasta siinä vaiheessa, kun oivalsin, että saan tuntea vihaa ja että se on itse asiassa terve reaktio siihen, mitä jouduin aikoinani kestämään.
t. se sairaalla amk-vuosikurssilla ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue uutuuskirja Viisas mieli - opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville
Vähän samanlainen kokemus täällä mutta kyseessä oli oma vuosikurssini amk:ssa. Seitsemän vuotta kulunut nyt valmistumisesta ja vasta nyt alkaa se pahin viha hellittää. Meillä oli räikeän mukayhteisöllinen luokka, jossa tosiasiassa esiintyi paljon klikkiytymistä, riitelyä, haluttomuutta kuunnella toisia, eristämistä porukasta, hiljaisempien ja/tai herkempien päsmäröintiä ja naurunalaiseksi tekemistä, valtataisteluita ja muuta ilmapiiriä myrkyttävää. Olen ollut ainoastaan yhden kurssitoverin kanssa yhteyksissä valmistumisen jälkeen. Onneksi en sentään joudu katselemaan heitä samalla paikkakunnalla, missä tällä hetkellä asun.