Ikästään heikkotasoisempi lapsi, univaikeudet, terapiat, lääkärin tutkimukset , stressi koulun aloituksesta. Tuntuu että pää kosahtaa tästä kaikesta
On ikäisiään heikkotasoisempi monissa tehtäväalueissa, eskarissa mielummmin leikkii kuin tekee tehtäviä, paras kaveri on 3v . Ei nuku omassa sängyssään vaikka on lahjottu tarroilla ja jopa siirrettty sänky makkariimme, haluaa vain olla välissä ja hipsuteltavana. Monesti itkee öisin sellaista vauvamaista kovaa itkua joka joka ei normaalia tuon ikäiselle. Siirtymätilanateissa saa raivarit eli esim. aamuisin kun pitää lähteä eskariin, koko kortteli kuulee kun tytölle koetetan saada sukat jalkaan !
Mulla hajoaa pää. En ole nukkunut hyvin vuosiin, en pysty kunnolla kesjittymään mihinkään enää. Mies kysyy völillä olemko kännissä kun hölmöilen jotain. Mutta stressistä se johtuu.
Stressaan vaan että nukkuuko tuo lopuikänsä meidän välissä ja miten sen koulun kanssa käy?
Kommentit (24)
Ensimmäinen ja paras neuvo ikinä: valitse taistelusi. Älä väännä asioista joita et todennäköisesti pysty nyt muuttamaan. Keskity niihin mihin pystyt nyt vaikuttamaan.
Toinen: älä vertaa lastasi muihin lapsiin. Lapsi on mitä on, et voi sille mitään tässä kohtaa. Odota mitä tutkimuksissa selviää, sen jälkeen olet viisaampi.
Tsemppiä!
En nyt tähän oikein paljoa osaa sanoa, mutta ottakaa kaikki apu vastaan, mitä voitte saada ja jos siltä tuntuu niin vaatikaa lisää.
Muistan huolen oman erityiseni kanssa, kun koulunaloitus lähestyi, stressasin valtavasti, mutta hyvin se meni.
Paljon voimia teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten eskarissa ollaan reagoitu lapsellisuuteen? Jos ei olla vielä, mitä jos pyytäisit jotain tutkimuksia koulukypsyydestä?
Kaikki lapset eivät kehity tavalliseen tapaan ja heidän kehityksensä kannalta ylimitoitetut vaatimukset eivät oikein auta asiassa. Moni alakoululainen lapsi nukkuu vanhempiensa vieressä. Se että meidän lapset eivät ole nukkuneet sen jälkeen, kun olivat 9kk, on poikkeus. En juuri koskaan tapaa muita suomalaisia vanhempia, joiden lapset nukkuisivat omassa sängyssä ja huoneessa. Aina välissä.
Mitä?! Minä taas tunnen ainoastaan yhden alle kouluikäisen, jolla vanhempi nukkuu samassa huoneessa mutta ei vieressä. Kaikki muut nukkuvat yksin tai sisaruksen kanssa samassa huoneessa.
Ehkä jokin sinussa saa nämä ihmiset pitämään nukkumisjärjestelynsä omana tietonaan? En saa mieleeni yhtään kaveria, jonka kansaa olisi nukkumisasioista juteltu ja joka ei olisi jossain vaiheessa kertonut 2-6-vuotiaan lapsensa nukkuvan vieressä. Ja tarkoitan nyt muutenkin kuin satunnaisia sairasteluöitä tai yksittäisiä painajaisia.
Lisään, että nukkui syntymästään asti hyvin ja omassa huoneessaan.