Mikä on surkein neuvo, jonka olet koskaan saanut?

Mullahan oli ihan huippu neuvolatäti kun olin raskaana. Koko ajan valitti et paino nousee liikaa ja sit kun kysyin neuvoa närästykseen niin käski syömään jäätelöä. Lisäksi neuvoi syömään paljon marjoja kun kerran oli marja-aika. Sit kun sanoin että mansikoita on tullut syötyä, niin ei ei ei missään nimessä mansikoita, kun ne nostaa sokereita. Mainittakoon viel ettei sokereissa ollut mitään häikkää. Lapsi oli terve ja normaali ja toinen neuvolatäti totesi ettei se painokaan mitenkään mahdottomasti ole yli rajojen noussut

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kun kiusattiin niin ope sanoi vain että älä välitä.

Mulla sama! Ja lisäksi klassiset "Pojat on poikia" + "Rakkaudesta se hevonenkin potkii" .

"Aina sitä katuu jos koulun jättää kesken". Joo, en olisi katunut, sen sijaan kaduin sitä, että tuhlasin aikaani amislinjaan lukion jälkeen. Kun tiesin vielä meneväni yliopistoon.

Kärsin vaikeasta masennuksesta pitkään ja kun viimein sain aikaiseksi hakeutua lääkärille, hän (n. viisikymppinen naisihminen) katsoi minua päästä varpaisiin sellainen säälivä hymy naamallaan ja sanoi "Ehkä se masennus siitä lähtisi paranemaan, jos pukeutuisit värikkäämmin"

Pukeudun siis pääosin pelkästään mustaan.

"Ole oma itsesi", noinhan aina sanotaan luusereille antaen valheellisen käsityksen että se oisi menestyksen avain. Harvoin vaan samana luuserina jatkaminen on johtanut muuhun kuin luuseriuteen.

Vierailija kirjoitti:

"Aina sitä katuu jos koulun jättää kesken". Joo, en olisi katunut, sen sijaan kaduin sitä, että tuhlasin aikaani amislinjaan lukion jälkeen. Kun tiesin vielä meneväni yliopistoon.

Minä olisin katunut, jos olisin jättänyt kesken vaikka nyt on myös yliopistotutkinto. Lopulta päädyin ulkomaille töihin keskiasteen koulutusta vastaavaan työhön. 

Vauvan koliikki-aikoina lapseton ystävä tuli kylään ja ihmetteli vauvan jatkuvaa huutoa. Vastasin että koliikki on taas pahana. Ystävä sanoi "Sun kannattaisi yrittää rauhoitella sitä"

No, hyvää hän varmaan tarkoitti, mutta, siis luuliko tosiaan ettei minulla ollut tuo vaihtoehto käynyt mielessä??

olin masentunut ja luokkakaveri "neuvoi" että ota itseäsi niskasta kiinni. Tosin hän ei muistaakseni tiennyt että olen masentunut vaan neuvoi minua siis sen takia kun olin ollut koulusta poissa. No kuitenkin huono neuvo masentuneelle tuommoinen koska eihän masentunut itse itseään ei-masentuneeksi saa

Pojat kiusas ja häiritsi koulussa murrosikäisenä. Häirintä oli kourintaa, väkisin suukkoja kasvoille ym. estelystä ja huutamisesta huolimatta ja toisten oppilaiden nähden, joiden mielestä se oli vain hauskaa välitunnin viettoa. Jotkut tytöt tykkäsivät tuollaisesta, itse en, minusta se oli noloa ja hävettävää. Minun poikaihastus oli eri koulussa. Opettajakin katseli mua huvittuneena tunnilla kun välitunnilla näki mitä tapahtui, eikä edes puuttunut tapahtumiin. Illalla ei uni helpolla tullut ja mahaa särki. Aikuisena olen vasta ymmärtänyt oireita. Tällaista nuoruutta.

Vierailija kirjoitti:

Hain muutama vuosi sitten Kelasta kuntoutustukea joskus olisiko ollut huhtikuun aikana ihan vain sen vuoden loppuun asti, jolloin olisin sitten ilmoittautunut työkkäriin ja hakenut yhteishaussa kouluun. En ollut tuolloin terve. Oltiin diagnosoitu vaikea masennus jo aikaa sitten. Olin ahdistunut ja elämänhallinta oli aika levällään. Sairaspäivärahapäivät oli käytetty, joten lääkäri kirjoitti B-lausunnon määräaikaista kuntoutustukea varten. Tarkoitus ei siis ollut jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle vaan saada aikaa vuoden loppuun asti parantua ja toipua. Alkoi kuitenkin jo vähän näkyä valoa tunnelin päässä.

Kelan lääkäri sitten päätti, että minun tulee "piristyä" ja "ottaa itseäni niskasta kiinni". Just! Sehän meni hyvin. Jouduin ilmoittautumaan työkkäriin ja sain käydä muutaman vuoden aika kivistä tietä päästäkseni tähän, missä nyt olen. Ylimääräiset paineet vain pahensivat ongelmiani ja toipuminen ja paraneminen hidastuivat huomattavasti.

Onneksi nykyään menee paremmin. Jos silloin olisi ollut voimia, olisin vienyt asian eteenpäin, mutta tuolloin en edes jaksanut miettiä, että valittaisin päätöksestä. En halunnut ajatella sitä paperisotaa. Nöyrryin työkkäriin, mutta sain onneksi ihan kivan työntekijän, jolla oli kokemusta samankaltaisista tilanteista. Sain edes vähän myötätuntoa. Mutta kyllä silloin joutui nöyränä olemaan käsi ojossa sossuun päin aika paljon vain siksi, että joku lääkäri, joka ei ollut koskaan edes tavannut minua päätti, että olen kyllä ihan terve, jos vaan itse niin päätän.

Äskenhän oli uutisissa miten Kelalla on valmis mallipohja mitä antaa omille lääkärilleen jossa on valmiina kieltävä vastaus. Oikeusasianmieskin ärähti että ei se näin voi mennä. Luultavasti sinunkaan hakemusta tuskin kukaan edes luki vaan oli valmiina se kieltävä mallivastaus. Kelaan ei kannata luottaa tippaakaan.

Päätin erota avomiehestäni koska hän harjoitti julmaa henkistä väkivaltaa liitossamme. Oma äitini neuvoi että ei kannata koska asuimme miehen omistamassa hienossa talossa mitä ympäröi iso ihana puutarha. Äiti vielä löpisi jotain tontin kauniista sinivuokoista...

Vierailija kirjoitti:

Lakkaat miettimästä raskaaksi tuloa/stressaamasta lapsettomuudesta niin tulet raskaaksi,

Tämä lause on merkki niin suuresta järjen köyhyydestä että en ota tällaisen sanonutta ihmistä enää koskaan vakavasti tai suhtaudu häneen älyllisesti tasavertaisena ihmisenä.

Tunnen muutaman pariskunnan jotka potivat lapsettomuutta. Vuosikausien jälkeen he adoptoivat lapsen. Ja hups, pian adoption jälkeen tulivat luomusti raskaaksi. Elikä kun lakkasivat stressaamata raskaaksi tuloa.

En kyllä ymmärrä miten kukaan voisi tahdonalaisesti lakata stressaamasta lapsettomuutta. Eli tällainen " lopeta stressaaminen" neuvo on yhtä tyhjän kanssa.

Tuli vähän sekavasti sanottua mutta toivottavasti ymmärrätte.

Nämä on järkkyjä ja samalla huvittavia. Onko kellään lisää?

Kärsin kroonisesta kuumeesta n. 10 vuotta. Lääkäri sanoi: "lopeta mittaamasta sitä, niin se loppuu!". Jep... Taustalta löytyi autoimmuunisairaus. Oli toki muitakin oireita, mutta tuo on jäänyt hyvin mieleen.

Up

Katsomalla Salkkareita näkisin minkälaisia normaalit sivistyneet nuoret ovat. Lause on äitini suusta viime syksyltä.

T M 44

Vierailija kirjoitti:

Päätin erota avomiehestäni koska hän harjoitti julmaa henkistä väkivaltaa liitossamme. Oma äitini neuvoi että ei kannata koska asuimme miehen omistamassa hienossa talossa mitä ympäröi iso ihana puutarha. Äiti vielä löpisi jotain tontin kauniista sinivuokoista...

Minäkin erosin avoliitosta vastaavassa tilanteessa. Silloisen opiskelukaverini mielestä minun olisi pitänyt ratkaista ongelma menemällä naimisiin, koska avioliitossa huolet ja murheetkin tuntuvat helpommilta.

Ollessani raskaana minulla oli alkuvaiheessa pahoinvointia joka alkoi päivällä ja jatkui iltaan. Ei siis aamulla. Kerroin tämän neuvolassa ja sainkin hyvän neuvon: kannattaa laittaa jo illalla yöpöydälle valmiiksi suolakeksejä, niin voi syödä niitä aamulla jo ennen kuin nousee ylös niin ei tule huono olo. Jep.

Kärsin nuorena aikuisena syömishäiriöstä ja halusin siihen apua, en uskaltanut yksin lääkäriin, joten kerroin parhaalle kaverilleni. Hän vastasi "Ei sulla mitään syömishäiriötä ole! Mun kaverilla on, eikä hän siitä kellekkään kertonut!!"

Okei, ei sitten.

Samainen kaveri minun kouluhaaveelleni "ei kannata hakea kun ei mun kaverikaan päässyt!"

Työssäoppimispaikalla en saanut luvattua oppia, olin monesti pomolle sanonut, mitä mun piti oppia, hän sanoi ettei sitä opi näin lyhyessä ajassa.

Joten soitin kouluun, etten saa täällä oppia, joten voinko tulla koululle oppimaan. Sanoin pomolle asiasta hän vastasi "Älä luovuta noin helposti"

Surin kolmekymppisenä sitä ettei ollut miestä, ja pelkäsin että lapsetkin jää saamatta. Tosi moni neuvoi, ettei pidä etsimällä etsiä miestä, että kun elää vain omaa elämäänsä ja oppii nauttimaan yksinelosta, niin se oikea mies tulee kyllä vastaan etsimättä. No, nyt olen 44, lapsentekoikä on jo ohi, eikä ole miestä.