Lue keskustelun säännöt.
Tapailu masentuneen miehen kanssa: ei ikinä ota yhteyttä, ei kuulosta parisuhteelta
19.01.2019 |
Olemme jo jonkin aikaa nähneet toisiamme ja synkkaa todella hyvin. Mies kuitenkin miettii todellakin mielestäni valitettavasti liian pitkälle ja murehtii, eikä voi rentoutua. Kysyttäessä haluaa nähdä ja on kohtelias ja välittävä. Mies ei kuitenkaan tee aloitteita mihinkään suuntaan, vaan joskus keskusteltu muusta tai olen kysynyt missä mennään ja sovittu tapaaminen extempore. Ei suunnittele siis mitään. Jos ehdottaa jotain, voi olla sovittuna ajankohtana jo tietysti väsynyt, minkä ymmärrän. Haluaa edetä, mutta makaa sitten kotona seuraavat 3 päivää. On työsuhteessa, käyttää varmaan voimansa ja jaksamisensa siihen. Sanonut ettei kaikkien kuulu olla onnellisia ja valittanut pariin otteeseen, ettei elämässä missään ole järkeä. Olen yrittänyt ohjata ja puhua kannustavasti terapiasta, mutta toistaiseksi sanonut ettei tarvitse tukea, ja ettei halua mennä sinne tuhlaan rahaa.
En oikein usko, että tästä voi tulla mitään, kun mies ei innostu mistään.
Kommentit (39)
No en minäkään ymmärrä tuollaista. Kuinka mies on edes saanut naisen? Itse olen masentunut mies, ja on täysin utopistinen ajatus että tässä olisi vielä joku tyttis pyörimässä. Ja ihan hyvä niin, en vain jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja, kiitos niistä. Selvösti osa ymmärtää mielenterveyden päälle, ettei kaikki aina ole toisen harteilla. Pakko sanoa, etten välillä edes tiedä itsekään, välittääkö mies minusta, kun lähinnä keskustelut on sellaisia "Välitän kyllä juu, mutta en tiedä mitä tästä tulee. Elämässä ei ole mitään järkeä." eli ehkä osa näistä kommentoijistakaan ei ihan ymmärrä millaista masennus voi olla. Tuskin on minuun kuitenkaan rakastunut, vaan lähinnä juurikin nimenomaan masentunut.
Ap
Nyt kyllä kiinnostaa, millaisessa tilanteessa olet alun pitäen tutustunut tähän mieheen ja päätynyt häntä tapailemaan, kun hän on noin vaivalloisen oloinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja, kiitos niistä. Selvösti osa ymmärtää mielenterveyden päälle, ettei kaikki aina ole toisen harteilla. Pakko sanoa, etten välillä edes tiedä itsekään, välittääkö mies minusta, kun lähinnä keskustelut on sellaisia "Välitän kyllä juu, mutta en tiedä mitä tästä tulee. Elämässä ei ole mitään järkeä." eli ehkä osa näistä kommentoijistakaan ei ihan ymmärrä millaista masennus voi olla. Tuskin on minuun kuitenkaan rakastunut, vaan lähinnä juurikin nimenomaan masentunut.
Ap
Nyt kyllä kiinnostaa, millaisessa tilanteessa olet alun pitäen tutustunut tähän mieheen ja päätynyt häntä tapailemaan, kun hän on noin vaivalloisen oloinen?
Yhteisen tutun kautta. Ei pidä masennuksestaan tai fiiliksistään meteliä, joten en tajunnut tilanteen olevan näin paha, kun ei ole työtönkään. Vituttaa ja kovaa, enkä olisi tähän muuten ryhtynyt,mutta luulin ensin kyseessä olevan alakuloinen luonteenpiirre. Kunnes tajusin, että mies ei innostu mistään. Ei myöskään mistään mitä minä sanon, helvetti. Kysyin suoraan ja hän halusi jatkaa silti tapailua. Lähinnä minähän tästä kärsin, kun tuskin hän soittaa minulle lopettaakseen juttumme tai tuskin myöskään ehdottaakseen tapaamista. Joutuu olemaan löysässä hirressä enkä minä jaksa sitä enää.
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Eli olet passiivinen etkä kovin fiksu. Yleensä ihmiset, jotka haluaa vain hyötyä muista, masentuu helpommin alunperin kun on kotoota aivan vääränlainen ajatusmalli muista. Masennus ei ole tekosyy passivoitua, jos joku haluaa osoittaa sinulle kiinnostusta ja mahdollista apua sairauteesi. Sairas nimittäin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Eli olet passiivinen etkä kovin fiksu. Yleensä ihmiset, jotka haluaa vain hyötyä muista, masentuu helpommin alunperin kun on kotoota aivan vääränlainen ajatusmalli muista. Masennus ei ole tekosyy passivoitua, jos joku haluaa osoittaa sinulle kiinnostusta ja mahdollista apua sairauteesi. Sairas nimittäin olet.
Se, etten herää passiivisuudestani kukoistukseen ei-kiinnostavien ihmisten kanssa on mielestäni ihan tarpeeksi selvä merkki, etten tahdo heistä enempää. Kiinnostava ihminen, jonka kanssa tahdon enemmänkin, saa minut aktivoitumaan ja kukoistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olemme jo jonkin aikaa nähneet toisiamme ja synkkaa todella hyvin. Mies kuitenkin miettii todellakin mielestäni valitettavasti liian pitkälle ja murehtii, eikä voi rentoutua. Kysyttäessä haluaa nähdä ja on kohtelias ja välittävä. Mies ei kuitenkaan tee aloitteita mihinkään suuntaan, vaan joskus keskusteltu muusta tai olen kysynyt missä mennään ja sovittu tapaaminen extempore. Ei suunnittele siis mitään. Jos ehdottaa jotain, voi olla sovittuna ajankohtana jo tietysti väsynyt, minkä ymmärrän. Haluaa edetä, mutta makaa sitten kotona seuraavat 3 päivää. On työsuhteessa, käyttää varmaan voimansa ja jaksamisensa siihen. Sanonut ettei kaikkien kuulu olla onnellisia ja valittanut pariin otteeseen, ettei elämässä missään ole järkeä. Olen yrittänyt ohjata ja puhua kannustavasti terapiasta, mutta toistaiseksi sanonut ettei tarvitse tukea, ja ettei halua mennä sinne tuhlaan rahaa.
En oikein usko, että tästä voi tulla mitään, kun mies ei innostu mistään.
Joo ei. Jos hän ei ole halukas hakemaan apua, niin ei kannata viedä suhdetta edemmäksi, jos se kerran on nyt vielä alkuvaiheessa. Eri asia, jos myöntää tarvitsevansa apua ja työstää asioita terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Eli olet passiivinen etkä kovin fiksu. Yleensä ihmiset, jotka haluaa vain hyötyä muista, masentuu helpommin alunperin kun on kotoota aivan vääränlainen ajatusmalli muista. Masennus ei ole tekosyy passivoitua, jos joku haluaa osoittaa sinulle kiinnostusta ja mahdollista apua sairauteesi. Sairas nimittäin olet.
Höpöhöpö. Masentuneitakin on erilaisia. Tunnistan itsekin sen, että välillä haluttomuus tavata ihmisiä johtuu sairaudesta ja toimintakyvyttömyydestä ja välillä siitä, etten vain yksinkertaisesti jaksa tietynlaisia ihmisiä (lue: itsekkäitä energiasyöppöjä). En tiedä mistä revit tuon, että hyötyäjät masentuvat helpommin. Toisinkin päin voi mennä: he, joihin aina nojaudutaan ja joiden halutaan ratkaisevan muiden ongelmat, väsyvät ja masentuvat lopulta. Selvästi myös et tajua mitään masennuksesta, jos kuvittelet, että masennus on "tekosyy" passivoitumiselle ja se riittää, että joku vain tarpeeksi osoittaa kiinnostusta, niin johan irtautuu näennäisestä lukkotilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Eli olet passiivinen etkä kovin fiksu. Yleensä ihmiset, jotka haluaa vain hyötyä muista, masentuu helpommin alunperin kun on kotoota aivan vääränlainen ajatusmalli muista. Masennus ei ole tekosyy passivoitua, jos joku haluaa osoittaa sinulle kiinnostusta ja mahdollista apua sairauteesi. Sairas nimittäin olet.
Se, etten herää passiivisuudestani kukoistukseen ei-kiinnostavien ihmisten kanssa on mielestäni ihan tarpeeksi selvä merkki, etten tahdo heistä enempää. Kiinnostava ihminen, jonka kanssa tahdon enemmänkin, saa minut aktivoitumaan ja kukoistamaan.
Kyllä se tässä tilanteessa vaikuttaa vähän eri lähestymistavalta, kun mies puhuu suhteesta ja siitä että haluaa että juttu etenee, kunnes taas makaa vain kotonaan. Riippuu siis siitä, roikottaako toista, vaikka itsellä paska olla ja tulevaisuus epäilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistathan, ettet voi auttaa ja pelastaa miestä? Hän pysyy tuollaisena sanot tai teet hänen puolestaan mitä tahansa. Mies on varmasti pohijimmiltaan mukava, mutta masennus on hoidettava ja haettava apua asiantuntijoilta. Sinä et ole asiantuntija, joten väsyt tilanteeseen. Mitä pitemmälle annat suhteenne edetä sen vaikeampaa on ottaa irti.
Joskus jättäminen voi olla paras apu. Miehen on otettava vastuu itsestään. Hän kykenee käymään töissä, joten miehellä on silloin myös vielä energiaa kävellä lääkärin vastaanotolle.
Jos haluat auttaa häntä, sen yhden kerran, varaa lääkäri hänen puolestaan ja raahaa sinne. Sitten mietit omaa elämääsi ja millaisen oikeasti haluat.
Tää on kyl niin bulsshittiä.
Joillakin masennus johtuu vaan liian korkeista kortisoli, eli stressihormonitasoista. Toisen ihmisen läheisyys laskee näitä kortisolitasoja.
Kyllä jotkut masentuneet voi parisuhteella muuttaa. Mutku masentuneena ei oikeen parisuhdetta saa, ku ei jaksa olla charmantti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Eli olet passiivinen etkä kovin fiksu. Yleensä ihmiset, jotka haluaa vain hyötyä muista, masentuu helpommin alunperin kun on kotoota aivan vääränlainen ajatusmalli muista. Masennus ei ole tekosyy passivoitua, jos joku haluaa osoittaa sinulle kiinnostusta ja mahdollista apua sairauteesi. Sairas nimittäin olet.
Se, etten herää passiivisuudestani kukoistukseen ei-kiinnostavien ihmisten kanssa on mielestäni ihan tarpeeksi selvä merkki, etten tahdo heistä enempää. Kiinnostava ihminen, jonka kanssa tahdon enemmänkin, saa minut aktivoitumaan ja kukoistamaan.
Kiva trollata vakavalla aiheella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistathan, ettet voi auttaa ja pelastaa miestä? Hän pysyy tuollaisena sanot tai teet hänen puolestaan mitä tahansa. Mies on varmasti pohijimmiltaan mukava, mutta masennus on hoidettava ja haettava apua asiantuntijoilta. Sinä et ole asiantuntija, joten väsyt tilanteeseen. Mitä pitemmälle annat suhteenne edetä sen vaikeampaa on ottaa irti.
Joskus jättäminen voi olla paras apu. Miehen on otettava vastuu itsestään. Hän kykenee käymään töissä, joten miehellä on silloin myös vielä energiaa kävellä lääkärin vastaanotolle.
Jos haluat auttaa häntä, sen yhden kerran, varaa lääkäri hänen puolestaan ja raahaa sinne. Sitten mietit omaa elämääsi ja millaisen oikeasti haluat.
Vaatii erilaisia voimavaroja. Masentunut voi kyetä tekemään töitä, mutta jos joutuu puhumaan sairaudesta, se vetaa kaikki voimavarat. Pelkkä asian miettiminen, että pitäisi kertoa jollekin itseinhosta,- syytoksistä - vihasta ja itsetuhoisuudesta, voi aiheuttaa kontrolloimatonta itkemistä ja paniikkioireita ja ahdistusta. Työ sen sijaan voi olla sellaista, että sitä vain suorittaa ja suorittaa. Se voi jopa auttaa, koska se katkaisee itsetuhoisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kiva trollata vakavalla aiheella?
En trollaa. Se kukoistus tietysti ei kestä iät kaiket, vaan tasaantuu jossakin vaiheessa entisenlaiseksi, mutta kyllä se alkuihastuksen aiheuttama hormonihyrräys muuttaa hetkeksi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tässä tilanteessa vaikuttaa vähän eri lähestymistavalta, kun mies puhuu suhteesta ja siitä että haluaa että juttu etenee, kunnes taas makaa vain kotonaan. Riippuu siis siitä, roikottaako toista, vaikka itsellä paska olla ja tulevaisuus epäilyttää.
Minusta mies taas kuulostaa puhuvan juuri kuten minä silloin kun ahdistus on melko syvällä ja sitä ajattelee, että ehkä siihen vähemmänkin kiinnostavaan voi tyytyä. Mutisee, että tietysti välittää ja tietysti tahtoo tavata, koska ei halua heittää koko ihmissuhdetta poiskaan koska siitä on hänelle kuitenkin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva trollata vakavalla aiheella?
En trollaa. Se kukoistus tietysti ei kestä iät kaiket, vaan tasaantuu jossakin vaiheessa entisenlaiseksi, mutta kyllä se alkuihastuksen aiheuttama hormonihyrräys muuttaa hetkeksi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tässä tilanteessa vaikuttaa vähän eri lähestymistavalta, kun mies puhuu suhteesta ja siitä että haluaa että juttu etenee, kunnes taas makaa vain kotonaan. Riippuu siis siitä, roikottaako toista, vaikka itsellä paska olla ja tulevaisuus epäilyttää.
Minusta mies taas kuulostaa puhuvan juuri kuten minä silloin kun ahdistus on melko syvällä ja sitä ajattelee, että ehkä siihen vähemmänkin kiinnostavaan voi tyytyä. Mutisee, että tietysti välittää ja tietysti tahtoo tavata, koska ei halua heittää koko ihmissuhdetta poiskaan koska siitä on hänelle kuitenkin hyötyä.
Kirjoitin jo monta tuntia sitten, ettet ole kovin fiksu. Olet ihmisiä hyväksikäyttävä ihminen, jolla ei ole ollut hyviä käytösmalleja elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva trollata vakavalla aiheella?
En trollaa. Se kukoistus tietysti ei kestä iät kaiket, vaan tasaantuu jossakin vaiheessa entisenlaiseksi, mutta kyllä se alkuihastuksen aiheuttama hormonihyrräys muuttaa hetkeksi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tässä tilanteessa vaikuttaa vähän eri lähestymistavalta, kun mies puhuu suhteesta ja siitä että haluaa että juttu etenee, kunnes taas makaa vain kotonaan. Riippuu siis siitä, roikottaako toista, vaikka itsellä paska olla ja tulevaisuus epäilyttää.
Minusta mies taas kuulostaa puhuvan juuri kuten minä silloin kun ahdistus on melko syvällä ja sitä ajattelee, että ehkä siihen vähemmänkin kiinnostavaan voi tyytyä. Mutisee, että tietysti välittää ja tietysti tahtoo tavata, koska ei halua heittää koko ihmissuhdetta poiskaan koska siitä on hänelle kuitenkin hyötyä.
Pakko sanoa, että tällainen ajatustapa kuulostaa jo itsestään ahdistavalta ja ahdistusta tuottavalta. Ei ihme, että olet masentunut. Et taida omata läheisiä ystävyyssuhteita, joita tavata, jos on tuollainen olo että haluaisi vain jonkun tähän :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Eli olet passiivinen etkä kovin fiksu. Yleensä ihmiset, jotka haluaa vain hyötyä muista, masentuu helpommin alunperin kun on kotoota aivan vääränlainen ajatusmalli muista. Masennus ei ole tekosyy passivoitua, jos joku haluaa osoittaa sinulle kiinnostusta ja mahdollista apua sairauteesi. Sairas nimittäin olet.
Se, etten herää passiivisuudestani kukoistukseen ei-kiinnostavien ihmisten kanssa on mielestäni ihan tarpeeksi selvä merkki, etten tahdo heistä enempää. Kiinnostava ihminen, jonka kanssa tahdon enemmänkin, saa minut aktivoitumaan ja kukoistamaan.
Kiva trollata vakavalla aiheella?
Jep, mietin ihan samaa. Kuulostaa ihmisiä hyväksikäyttävältä trollilta, joka käyttää kaiket päivät av:lla puhumassa muka-masennuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva trollata vakavalla aiheella?
En trollaa. Se kukoistus tietysti ei kestä iät kaiket, vaan tasaantuu jossakin vaiheessa entisenlaiseksi, mutta kyllä se alkuihastuksen aiheuttama hormonihyrräys muuttaa hetkeksi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tässä tilanteessa vaikuttaa vähän eri lähestymistavalta, kun mies puhuu suhteesta ja siitä että haluaa että juttu etenee, kunnes taas makaa vain kotonaan. Riippuu siis siitä, roikottaako toista, vaikka itsellä paska olla ja tulevaisuus epäilyttää.
Minusta mies taas kuulostaa puhuvan juuri kuten minä silloin kun ahdistus on melko syvällä ja sitä ajattelee, että ehkä siihen vähemmänkin kiinnostavaan voi tyytyä. Mutisee, että tietysti välittää ja tietysti tahtoo tavata, koska ei halua heittää koko ihmissuhdetta poiskaan koska siitä on hänelle kuitenkin hyötyä.
Alun hormonihyrräys on täälläkin päässä laskenut hänellä. Taidan suosiolla pysyä miehissä, joilla ei ole kaltaisiasi mielenterveysongelmia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja passivoitunut ihminen, ja käyttäydyn tuolla tavoin sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita minusta mutta minä en juurikaan heistä. Ihastuminen saa liikettä niveliin.
Eli olet passiivinen etkä kovin fiksu. Yleensä ihmiset, jotka haluaa vain hyötyä muista, masentuu helpommin alunperin kun on kotoota aivan vääränlainen ajatusmalli muista. Masennus ei ole tekosyy passivoitua, jos joku haluaa osoittaa sinulle kiinnostusta ja mahdollista apua sairauteesi. Sairas nimittäin olet.
Heko heko. Yleensä herkimmin masentuu keskimääräistä kiltimmät ja herkemmät ihmiset. Do your research.
Enkö kirjoittanut tästä aloitusviestiin? Näin olen tehnytkin. Mitä nykyajan välinpitämätöntä esittävät ihmiset tekee, jos tämä ei ole itsestäänselvyys?
Ap