Miten joillain käy niin hyvä tuuri kaikessa?

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on aina omasta mielestään kaikki huonosti ja valittavat elämästään äänekkäästi, vaikka asiat olisivat paperille listattuina kuinka hyvin. Ja toiset ovat onnellisia ja kiitollisia jokaisesta päivästä, vaikka heillä olisi syöpä, matti kukkarossa ja kaikki mahdolliset vastoinkäymiset kaverina.

Minulla varmasti näyttää ulospäin olevan kaikki kunnossa. Mutta eivätpä ihmiset tiedä esimerkiksi sitä, että olen kroonisesti sairas ja suuri osa ajasta ja rahasta menee sairaalakäynteihin, lääkkeisiin ja jäljellä olevasta terveydestä huolehtimiseen. Tilanteessani joku toinen vaikeroisi elämän olevan epäreilua ja hirveää, ja postailisi facebookiin kuvia sairaalasängystä. Mutta minäpä en kerro kenellekään.

Mikset? Oletko onnellinen/tyytyväinen? Etkö ole yksinäinen jos kukaan ei tiedä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen fatalisti.

Ihmisillä on erilainen kohtalo

Tämä ajatus tosin ei lohduta.

Mä oon joskus miettinyt, että voiko olla. Oliko mulla jotenkin tarkoitus olla vaikea elämä. Että jos en sitä itse pilaa, niin joku muu kyllä heittää kapuloita rattaisiin.

Mulla on ollut hyvin raskas kohtalo.

Olen todellinen taistelija. Ja tein parhaani.

Näin ja koin omakohtaisesti, että asiat menevät jonkin oudon kaavan mukaan, jolle en itse voinut mitään.

Ei ollut mitään tehtävissä. En olisi ikinä uskonut itsestäni, että alistuin kohtalooni. Sairastuin myös vakavasti krooniseen sairauteen. Päivä kerrallaan menen.

.sama fatalisti

Ai mutta siis alistuit lopulta? Mielenkiintoista. Ap

Kyllä. Se ei ollutkaan niin paha asia kuin olisi luullut.

Sisimpään tuli jokin merkillinen rauha.

Vierailija kirjoitti:

Ihmsillä on erilaisia taakkoja kannettavana, Ulospäin hehkeän terve ja onnellinen ihminen voi omata traumaattisen lapsuuden. Rikkaus ei ole tae onnellisuuteen, kuka on saanut meidät luulemaan, että elämän kuuluu olla onnellista kehdosta hautaan? Ei se mee niin. Jokaisen kattilassa muhii myös paskaa, keiton suhteet voi heitellä, mutta periaatteessa samat ainekset kaikilla.

Tuo ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Osittain se on toki tuuria.

Olen huomannut että jotkut luonteenpiirteet edistävät. Elämä iskee hyviä ja huonoja kortteja, niihin hyviin tartutaan avoimesti. Huonoista ei lannistuta. Eli positiivinen avoin asenne voi lisätä mahdollisuuksia.

Valitettavasti kuitenkin iso osa on puhdasta onnea.

Jossain vaiheessa jokaisella tulevat voimavarat vastaan, jos huonoa onnea on tarpeeksi paljon. Silloin ei enää pysty säilyttämään hyvää asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on aina omasta mielestään kaikki huonosti ja valittavat elämästään äänekkäästi, vaikka asiat olisivat paperille listattuina kuinka hyvin. Ja toiset ovat onnellisia ja kiitollisia jokaisesta päivästä, vaikka heillä olisi syöpä, matti kukkarossa ja kaikki mahdolliset vastoinkäymiset kaverina.

Minulla varmasti näyttää ulospäin olevan kaikki kunnossa. Mutta eivätpä ihmiset tiedä esimerkiksi sitä, että olen kroonisesti sairas ja suuri osa ajasta ja rahasta menee sairaalakäynteihin, lääkkeisiin ja jäljellä olevasta terveydestä huolehtimiseen. Tilanteessani joku toinen vaikeroisi elämän olevan epäreilua ja hirveää, ja postailisi facebookiin kuvia sairaalasängystä. Mutta minäpä en kerro kenellekään.

Miksi haluat sinnitellä täysin yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on aina omasta mielestään kaikki huonosti ja valittavat elämästään äänekkäästi, vaikka asiat olisivat paperille listattuina kuinka hyvin. Ja toiset ovat onnellisia ja kiitollisia jokaisesta päivästä, vaikka heillä olisi syöpä, matti kukkarossa ja kaikki mahdolliset vastoinkäymiset kaverina.

Minulla varmasti näyttää ulospäin olevan kaikki kunnossa. Mutta eivätpä ihmiset tiedä esimerkiksi sitä, että olen kroonisesti sairas ja suuri osa ajasta ja rahasta menee sairaalakäynteihin, lääkkeisiin ja jäljellä olevasta terveydestä huolehtimiseen. Tilanteessani joku toinen vaikeroisi elämän olevan epäreilua ja hirveää, ja postailisi facebookiin kuvia sairaalasängystä. Mutta minäpä en kerro kenellekään.

Mikset? Oletko onnellinen/tyytyväinen? Etkö ole yksinäinen jos kukaan ei tiedä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat sinnitellä täysin yksin?

Olen pääasiassa onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta joskus tietysti tuntuu yksinäiseltä. Niitä raskaitakin hetkiä on ja silloin kaipaisi puhetoveria, mutta onneksi ei koko ajan. Kerran koetin kertoa yhdelle ystävälle, mutta hänen reaktionsa oli niin yllättävä ja loukkaava, että päätin, että on helpompi pitää suunsa kiinni.

Tuntuu, että tuttavat alkaisivat sääliä tai eivät osaisi ajatella seurassani mitään kevyempää kuin sairauttani, tai sitten heistä tuntuisi, etteivät he tiedä mitä sanoa ja katoaisivat siksi elämästäni. Ajattelen, että tuttavia on helpompi tavata, kun tieto sairaudesta ei ole heidän painolastinaan ja tavallaan se tuo myös minulle vapauden hetkiä sairaudesta, kun ihmiset tietämättöminä juttelevat ihan kaikesta muusta.