Lue keskustelun säännöt.
Miten joillain käy niin hyvä tuuri kaikessa?
18.01.2019 |
Mun siskolla on kaveri, jolla on hyvä mies, jolla on hyvä työ. Saivat vauvan. Vauva on superkiltti ja helppo. Nainen pysyy helposti hoikkana ja on nätti.
Mä puolestaan jäin yksinhuoltajaksi, kärsin köyhyydestä jonkin verran, pääsin eroon köyhyydestä, sairastuin vakavasti, sairastuin kroonisesti... Elämä oli edessä ja nyt hajoaa käsiin. En ole tehnyt mitään hirveän tuhoisia elämänvalintoja, kuten käyttänyt päihteitä, jäänyt huonoon suhteeseen tai sotkeutunut velkoihin. Tuntuu joskus hieman epäreilulta.
Kommentit (26)
Olen fatalisti.
Ihmisillä on erilainen kohtalo
Tämä ajatus tosin ei lohduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itku pitkästä ilosta. Jossain vaiheessa siskon kaveri saattaa kohdata musertavia tapahtumia. Emme tietenkään toivo sitä, mutta jokaisella on ne ristinsä kannettavanaan.
Emme varmasti toivo sitä! ;)
Zinkkiz
Joillakin taas käy ihan helvetin huono tuuri. Työkaverini menetti vauvansa viikon ennen laskettua aikaa, isä kuoli syöpään siitä muutaman kuukauden kuluttua ja samaan aikaan äiti sai syöpädiagnoosin. Vanha, rakas koira kuoli noin kuukauden ennen vauvaa.
On siinä ihmisellä kestämistä kuuden kuukauden aikana. Koko maailma hajoaa pirstaleiksi.
Nyt, 6v myöhemmin työkaverillani on 4v tyttö, äiti on terve ja uusi koira harkinnassa. "Elämä jatkuu" on klisee, mutta näinhän se on.
Toisen hyvän onnen potkaisut ovat myös osa elämää, epäreiluuden tunteessa märehtiminen ei lisää omaa onnellisuutta tai vähennä toisen ansaitsematonta onnea. Elämä on.
Muista aina ihmisen onnellisuutta ei kukaan voi ulkopuolelta nähdä. Ihminen voi kärsiä vaikka minkälaista tuskaa sisällään, vaikkei sitä kukaan pysty näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen fatalisti.
Ihmisillä on erilainen kohtalo
Tämä ajatus tosin ei lohduta.
Mä oon joskus miettinyt, että voiko olla. Oliko mulla jotenkin tarkoitus olla vaikea elämä. Että jos en sitä itse pilaa, niin joku muu kyllä heittää kapuloita rattaisiin.
Ap, keskitytköhän liikaa negatiiviseen? Vaikka monet asiat olisivat huonosti, niin usein jotain on myös hyvin. Yritä huomata sekin. Ne hyvät asiat omassa elämässä eivät ole itsestäänselvyys. Niistä pitäisi yrittää iloita nyt, koska jonain päivänä kaikki on omalta kohdalta ohi.
- masennuksen kanssa painiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, keskitytköhän liikaa negatiiviseen? Vaikka monet asiat olisivat huonosti, niin usein jotain on myös hyvin. Yritä huomata sekin. Ne hyvät asiat omassa elämässä eivät ole itsestäänselvyys. Niistä pitäisi yrittää iloita nyt, koska jonain päivänä kaikki on omalta kohdalta ohi.
- masennuksen kanssa painiva
Sairastuin kroonisesti, joten ei tää tästä paremmaksi taida enää muuttua. Olet kyllä oikeassa sinänsä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen fatalisti.
Ihmisillä on erilainen kohtalo
Tämä ajatus tosin ei lohduta.Mä oon joskus miettinyt, että voiko olla. Oliko mulla jotenkin tarkoitus olla vaikea elämä. Että jos en sitä itse pilaa, niin joku muu kyllä heittää kapuloita rattaisiin.
Ei, ei, ei.
Olet itse vastuussa omasta elämästäsi, tuli sitten tuurilla myötä- tai vastatuulta.
Mummoni päätti kuusikymppisenä kuolla ja vietti seuraavat 25v huokaillen "rinnasta puristaa joskus, kai se sydän sitten on pettämässä. HUOKAUS. Näin sitä jää lyhyeksi ihmisen taival. HUOKAUS. " "Tätähän tämä elämä on, tuskantäytteinen vaikea taival. Vatsasta vähän kolottaa, varmaankin syöpä nyt teroittaa kuoleman viikatetta. " Jne...
Toinen esimerkki on työkaverini äiti, jonka maksasyövän hoidot lopetettiin. Hän alkoi kerätä muistokirjoja lapsilleen ja lapsenlapsillee ja teki kaiken bucketlistiltaan. Kahden kuukauden elinajanennusteen saanut nainen eli täyttä elämää yli vuoden, ja esimerkiksi eli tarpeeksi puhuakseen kirjoittamiensa muistokirjojen sisällön läpi sen sijaan että ne olisivat vaan jääneet hänen jälkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväosaisuus vetää puoleensa lisää hyväosaisuutta. Kun ei ole valmiiksi lannistunut, jaksaa kokeilla uusia asioita ja selvittää pienet vastoinkäymiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, keskitytköhän liikaa negatiiviseen? Vaikka monet asiat olisivat huonosti, niin usein jotain on myös hyvin. Yritä huomata sekin. Ne hyvät asiat omassa elämässä eivät ole itsestäänselvyys. Niistä pitäisi yrittää iloita nyt, koska jonain päivänä kaikki on omalta kohdalta ohi.
- masennuksen kanssa painiva
Sairastuin kroonisesti, joten ei tää tästä paremmaksi taida enää muuttua. Olet kyllä oikeassa sinänsä. Ap
Ovatko myös lapsesi sairaita? Yritä iloita heidän seurastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla on aina omasta mielestään kaikki huonosti ja valittavat elämästään äänekkäästi, vaikka asiat olisivat paperille listattuina kuinka hyvin. Ja toiset ovat onnellisia ja kiitollisia jokaisesta päivästä, vaikka heillä olisi syöpä, matti kukkarossa ja kaikki mahdolliset vastoinkäymiset kaverina.
Minulla varmasti näyttää ulospäin olevan kaikki kunnossa. Mutta eivätpä ihmiset tiedä esimerkiksi sitä, että olen kroonisesti sairas ja suuri osa ajasta ja rahasta menee sairaalakäynteihin, lääkkeisiin ja jäljellä olevasta terveydestä huolehtimiseen. Tilanteessani joku toinen vaikeroisi elämän olevan epäreilua ja hirveää, ja postailisi facebookiin kuvia sairaalasängystä. Mutta minäpä en kerro kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen fatalisti.
Ihmisillä on erilainen kohtalo
Tämä ajatus tosin ei lohduta.Mä oon joskus miettinyt, että voiko olla. Oliko mulla jotenkin tarkoitus olla vaikea elämä. Että jos en sitä itse pilaa, niin joku muu kyllä heittää kapuloita rattaisiin.
Mulla on ollut hyvin raskas kohtalo.
Olen todellinen taistelija. Ja tein parhaani.
Näin ja koin omakohtaisesti, että asiat menevät jonkin oudon kaavan mukaan, jolle en itse voinut mitään.
Ei ollut mitään tehtävissä. En olisi ikinä uskonut itsestäni, että alistuin kohtalooni. Sairastuin myös vakavasti krooniseen sairauteen. Päivä kerrallaan menen.
.sama fatalisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen fatalisti.
Ihmisillä on erilainen kohtalo
Tämä ajatus tosin ei lohduta.Mä oon joskus miettinyt, että voiko olla. Oliko mulla jotenkin tarkoitus olla vaikea elämä. Että jos en sitä itse pilaa, niin joku muu kyllä heittää kapuloita rattaisiin.
Ei, ei, ei.
Olet itse vastuussa omasta elämästäsi, tuli sitten tuurilla myötä- tai vastatuulta.
Mummoni päätti kuusikymppisenä kuolla ja vietti seuraavat 25v huokaillen "rinnasta puristaa joskus, kai se sydän sitten on pettämässä. HUOKAUS. Näin sitä jää lyhyeksi ihmisen taival. HUOKAUS. " "Tätähän tämä elämä on, tuskantäytteinen vaikea taival. Vatsasta vähän kolottaa, varmaankin syöpä nyt teroittaa kuoleman viikatetta. " Jne...
Toinen esimerkki on työkaverini äiti, jonka maksasyövän hoidot lopetettiin. Hän alkoi kerätä muistokirjoja lapsilleen ja lapsenlapsillee ja teki kaiken bucketlistiltaan. Kahden kuukauden elinajanennusteen saanut nainen eli täyttä elämää yli vuoden, ja esimerkiksi eli tarpeeksi puhuakseen kirjoittamiensa muistokirjojen sisällön läpi sen sijaan että ne olisivat vaan jääneet hänen jälkeensä.
Ok, no miten sinun mielestäsi kroonisesti sairaan kannattaa elää? Mummosi oli varmaan masentunut ja/tai huonoluonteinen vanha ihminen, ja maksasyöpään sairastuneen tilanne oli vaikea, mutta yksinkertainen. Hänellä oli kuolema edessä ja prioriteeteissa lapset etusijalla, eikä vuosikymmenien epämääräistä kärsimystä. Ap
Lisäys: en tiedä, onko tällä mitään tarkoitusta.
En enää muista, milloin viimeksi kyselin miksi- kysymyksiä, saati että jossittelisin juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen fatalisti.
Ihmisillä on erilainen kohtalo
Tämä ajatus tosin ei lohduta.Mä oon joskus miettinyt, että voiko olla. Oliko mulla jotenkin tarkoitus olla vaikea elämä. Että jos en sitä itse pilaa, niin joku muu kyllä heittää kapuloita rattaisiin.
Mulla on ollut hyvin raskas kohtalo.
Olen todellinen taistelija. Ja tein parhaani.
Näin ja koin omakohtaisesti, että asiat menevät jonkin oudon kaavan mukaan, jolle en itse voinut mitään.
Ei ollut mitään tehtävissä. En olisi ikinä uskonut itsestäni, että alistuin kohtalooni. Sairastuin myös vakavasti krooniseen sairauteen. Päivä kerrallaan menen.
.sama fatalisti
Ai mutta siis alistuit lopulta? Mielenkiintoista. Ap
Ihmsillä on erilaisia taakkoja kannettavana, Ulospäin hehkeän terve ja onnellinen ihminen voi omata traumaattisen lapsuuden. Rikkaus ei ole tae onnellisuuteen, kuka on saanut meidät luulemaan, että elämän kuuluu olla onnellista kehdosta hautaan? Ei se mee niin. Jokaisen kattilassa muhii myös paskaa, keiton suhteet voi heitellä, mutta periaatteessa samat ainekset kaikilla.
Osittain se on toki tuuria.
Olen huomannut että jotkut luonteenpiirteet edistävät. Elämä iskee hyviä ja huonoja kortteja, niihin hyviin tartutaan avoimesti. Huonoista ei lannistuta. Eli positiivinen avoin asenne voi lisätä mahdollisuuksia.
Valitettavasti kuitenkin iso osa on puhdasta onnea.
Mun lapsuudenperhe oli ulospäin täydellinen, idyllinen ja ärsyttävän etuoikeutettu. Sisältä täysin mätä, kaikki pelkkää pintaa.
Itku pitkästä ilosta. Jossain vaiheessa siskon kaveri saattaa kohdata musertavia tapahtumia. Emme tietenkään toivo sitä, mutta jokaisella on ne ristinsä kannettavanaan.