Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ystävä on ns. energiasyöppö...
18.01.2019 |
Miten hänelle voisi ilmaista ilman että hän suuttuu ja loukkaantuu, että minusta hänen kanssaan keskusteleminen on usein tosi kuormittavaa. Joka kerta kun näemme tai puhumme puhelimessa, hän avautuu ongelmistaan ja vastoinkäymisistään tosi kiihkeästi, pitkään ja jauhaa samaa asiaa moneen kertaan. Kaikki ihmiset ovat aina häntä vastaan ja häntä kohdellaan törkeästi joka paikassa. Hän jää näihin kaltoin kohteluihin jotenkin jumiin ja tilittää samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Jos ehdotan jotain ratkaisua / parannusta tilanteeseen, niin se ei käy koska X ja Y. Olen huomannut, että hän tarvitsee lähinnä kuuntelijaa, jolle vuodattaa ongelmansa, eikä halua kuulla esim. vaihtoehtoista näkökulmaa asioihin.
Nyt hän on loukkaantunut siitä, etten aina jaksa vastata hänen puheluihinsa tai nähdä. Minulla on keskivaikea masennus ja kuormittava työ, joten ei vain yksinkertaisesti ole voimavaroja. Mutta hän ei hahmota sitä, vaan hänen mielestään olen epäreilu, kun minulta ei edes muutamaa minuuttia liikene illasta hänen kanssaan puhumiseen. Miksi sitten olen hänen kanssaan tekemisissä? Hän on lapsuudenystäväni ja meillä on pitkä yhteinen historia, ja tuntuisi tosi pahalta vain katkaista välit kaiken jälkeen. Meillä on myös tosi hauskaa yhdessä, sitten kun hän on saanut vuodatettua ongelmiaan tarpeeksi, että voidaan puhua muustakin...
Mitä te tekisitte tai olette tehneet vastaavassa tilanteessa? Miten ystävälle voi sanoa, että en jaksa kuunnella huoliasi? Miten voin pyytää häntä kertomaan ongelmistaan vähän lyhyemmin ja tiivistetymmin, ja että kerralla tulee kyllä selväksi mistä on kyse, ei tarvitse paasata samasta asiasta useaan otteeseen...
Kommentit (29)
Kuinka monta kertaa tai mikä on se ajanjakso kun sun piti kuunnella sitä frendiä? Puoli vuotta ei ole pitkä aika jos on elämäs vaikea hetki. Jopa vuosi menee vielä normaalin puitteissa. Ette kuitenkaan tapaa varmaan joka viikko?
On sit eri asia jos joutuu päivittäin tai viikoittain kuuntelemaan samaa kuukausitolkulla. Se olis mun kaltaiselle liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Haluan tarkentaa että totta kai haluan kuunnella ja olla tukena, jos toisella on vaikeaa. Mutta ei mulla ole muiden ystävien kanssa tällaista, vaan koen että ystävyyssuhteet on vastavuoroisia ja kumpikin kuuntelee ja tukee kun siihen on tarvetta. Mutta tää energiasyöppö jää junnaamaan niitä vastoinkäymisiään ja sitä miten häntä kohdellaan kaltoin jne. Ja jos just sillä hetkellä ei ole vaikeaa, niin hän pauhaa sitten niistä ajoista, jolloin hänellä oli vaikeaa. Mun on tosi vaikea jaksaa kuunnella, vuodesta toiseen, ja aina mennä tavallaan hänen ehdoillaan.
Siis tottakai ystävyyteen kuuluu että kuunnellaan ja tuetaan. Mut pitääkö kaikki vyörytys vaan ottaa vastaan loputtomasti ja kuunnella ja nyökytellä? Mun mielestä myös toisen osapuolen jaksamisella on väliä, vaikka oma tilanne olisi vaikea. Asioista voi avautua, mutta 25 vuotta kiihkeää paasaamista on väsyttänyt minut. Enkä oikein osaa tehdä asialle mitään. :(
Jotkut majoittaa ystäviään koteihinsa kun niille tulee ero ja kuuntelee päälle kaiken pahan olon. Ja kuskaa ne kouluun tai töihin. Ja sekin onnistuu. Ihmisiä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa tai mikä on se ajanjakso kun sun piti kuunnella sitä frendiä? Puoli vuotta ei ole pitkä aika jos on elämäs vaikea hetki. Jopa vuosi menee vielä normaalin puitteissa. Ette kuitenkaan tapaa varmaan joka viikko?
On sit eri asia jos joutuu päivittäin tai viikoittain kuuntelemaan samaa kuukausitolkulla. Se olis mun kaltaiselle liikaa.
Ap:lla on itsellä keskivaikea masennus. Ystävä on täysi sekaisin, jos luulee, että ap pystyy toimimaan hänelle tällä hetkellä terapeuttina. Aivan sama, kuinka lyhyestä ajasta on kyse, mutta tuollainen ongelmien kaataminen masennuspotilaan niskaan ei vain käy päinsä. Olisi eri asia, jos kyse olisi vastavuoroisesta suhteesta, jossa jaetaan tasapuolisesti iloja ja suruja ja se auttaa molemia jaksamaan, mutta ap:n kuvailun mukaan kyse on hyvin yksipuolisesta olkapäänä toimimisesta, jossa tehtävänä on vain ottaa kaikki jaska niskaan, vaikka itsellä on vakavia vaikeuksia henkisen jaksamisen kanssa. Ei ole todellakaan ok toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa tai mikä on se ajanjakso kun sun piti kuunnella sitä frendiä? Puoli vuotta ei ole pitkä aika jos on elämäs vaikea hetki. Jopa vuosi menee vielä normaalin puitteissa. Ette kuitenkaan tapaa varmaan joka viikko?
On sit eri asia jos joutuu päivittäin tai viikoittain kuuntelemaan samaa kuukausitolkulla. Se olis mun kaltaiselle liikaa.
Se ajanjakso on nyt kestänyt noin 25 vuotta. Kyse ei ole mistään yksittäisestä kriisistä. Vaan tämän ihmisen tavasta kommunikoida, keskittyä vastoinkäymisiin ja verbaalioksentaa kaikki se paha olo mulle joka kerta kun tapaamme tai puhumme puhelimessa tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa tai mikä on se ajanjakso kun sun piti kuunnella sitä frendiä? Puoli vuotta ei ole pitkä aika jos on elämäs vaikea hetki. Jopa vuosi menee vielä normaalin puitteissa. Ette kuitenkaan tapaa varmaan joka viikko?
On sit eri asia jos joutuu päivittäin tai viikoittain kuuntelemaan samaa kuukausitolkulla. Se olis mun kaltaiselle liikaa.
Se ajanjakso on nyt kestänyt noin 25 vuotta. Kyse ei ole mistään yksittäisestä kriisistä. Vaan tämän ihmisen tavasta kommunikoida, keskittyä vastoinkäymisiin ja verbaalioksentaa kaikki se paha olo mulle joka kerta kun tapaamme tai puhumme puhelimessa tms.
Ap
Mietipä nyt oikeasti, että onko sitä iloa ja kevyttä olemista mahtunut kuinka paljon tuohon 25 vuoteen? Ja milloin viimeksi? Jos se on pääasiassa sitä, että hän kaataa sinulle kaikki ongelmat ja sinua vain lähinnä ahdistaa kyseisen henkilön yhteydenotot, niin pidätköhän sinä nyt kiinni vain joistakin kultaisista muistoista, joihin ei enää ole edes paluuta? 25 vuotta on pitkä aika toimia ilmaisena kakkasankona.
Tällaiset irralliset kertomukset karmeista energiasyöpöistä jättävät aina kertojasta puhtoisen kuvan, kuinka hän ei ainakaan tällaiseen syyllisty ja on kaikin tavoin muutenkin ihana ystävä. Voi olla, ettei syyllistykään - enää, mutta asia on voinut menneisyydessä olla aivan toisin. Sitten kun itse on selviydytty selvemmille vesille, onkin jonkin ajan kuluttua varaa syyttää muita samasta asiasta, jota itse on tehnyt - pahimmassa tapauksessa vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 v, älä nyt satuile. Ei ihmiset ole tyhmiä, kannattaako jatkaa tarinaa enää. Luulen tosiaan, että kirjoitat omaa tarinaasi käänteisesti.
Alue: Aihe vapaa
Luulen, että olet ap itse se varsinainen energiasieppo.