Lue keskustelun säännöt.
Kannatan sydämestäni tasa-arvoa, mutta ...
18.01.2019 |
(Wikipedia : Feminiinisyys)
"Vaikka naisellisina pidetyt piirteet eivät ole täysin samat kaikkialla, tyypillisimmin niihin kuuluvat: lempeys, empatia, sensitiivisyys, huolehtivuus, herttaisuus, myötätunto, suvaitsevaisuus, hoivavuus, kunnioittavuus ja halu saada huolenpitoa.["
Olen nainen ja koen olevani hyvin feminiininen tämän perinteisen määritelmän mukaan. Lisäksi rakastan kauneutta ympärilläni, pyrin vaalimaan sitä. Siis pidän kukkasista, musiikista, runoista, taiteesta, kauniista vaatteista, sydämen sivistyksestä, luovuudesta, intuitiosta, koiranpennuista ja maailman parantamisesta. En ole lainkaan kilpailuhenkinen, tai koe olevani vahva kun "voitan". Koen olevani vahva, kun olen sisältä rauhallinen ja elän "oikein".
Olen onnellinen, että Suomessa nainen voi opiskella ja työskennellä melkein missä vain. Perheessä perinteiset roolit voivat joustaa. Ihmisiä ei tungeta lokeroihin. Siskoni ovat hyvin upeita, vahvoja naisia, tehneet hienoa uraa perinteisesti miehisillä aloilla, eivät silti silmissäni mitenkään "miehisiä", vaan naisellisuutensa tulee ilmi toisella tavalla.
Kuitenkaan en oikein löydä omaa paikkaani. Melkein kaikilla aloilla on vaikea pärjätä, jos en muokkaa itsestäni jotain muuta kuin olen. Olen opiskelija, mutta tehnyt ahkerasti todella monenlaisia erilaisia töitä, pääosin hanttihommia. Kaikissa olen pärjännyt hyvin ja saanut kehuja, mutta olen ollut työpäivän jälkeen aina hyvin väsynyt. Tuntuu etten voi olla sellainen kuin oikeasti olen. Joka paikassa pitää myydä, käyttää kyynärpäitä, olla "tomera", kilpailla, suorittaa, voittaa, olla reipas ja pärjäävä... jos nyt vähän liioittelen. Ymmärrätte mitä tarkoitan.
Työelämässä ihannoidaan kovasti näitä perinteisen maskuliinisia asioita. Hyviä, tarpeellisia, hienoja asioita, joita minussa ei ole kuin pakottamalla. On uuvuttavaa tunkea itsensä siihen muottiin, johon ei oikein sovi. Toivoisin että työpaikoilla hyödynnettäisiin enemmän myös feminiinisyyden hyviä puolia, niin että kaikki voisivat loistaa siinä missä oikeasti ovat hyviä.
Lisäksi vapaa-ajalla jopa ystävyyssuhteissa paheksutaan, jos on "liian feminiininen". Esimerkiksi parisuhteessani saan onneksi olla juuri sellainen kuin olen. Jotkut ystäväni pelkäävät että olen liian kiltti ja alistettu, mutta ihan tasa-arvoinen koen suhteemme olevan. Selkeillä, perinteisillä rooleilla jotka toimivat meille.
Onko tästä aiheesta ajatuksia? Kokemuksia?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Perhepäivähoitajaks?? :D Tai kotirouvaks? :D
Mä tiiän yhen sellasen yli feminiinisen (jopa näkösen :D) joka on perhepäivähoitajana ollu iät ja ajat. ja sitä en osais kuvitella mihkää kyynärpäätaktiikka-ammatteihin just. :D
ja itekki koen olevani aikalailla tollanen... ja en nyt tiiä pitäskö muuttuu, positiivinen on kyl hyvä olla eikä sellanen et itkee ja valittaa joka asiasta.... On niitä naisellisempiaki aloja. esim kauneusala, tosin siellä niitä kyyn'späitä ehkä joutuuki käyttää mut on myös etuu jos on naisellinen ja kaunis. :D
Tai sitten joku hoito-ala..
Opiskelen tällä hetkellä luonnontieteitä ja haaveeni on työskennellä niiden saralla jossain ihmiskuntaa hyödyttävässä järjestössä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen parissa. Tällä alalla opiskelijat ovat kyllä hyvin kivoja ja "helppoja", kyynärpäitä ei tarvita ja jokainen voi aika vapaasti olla sellainen kuin on. :)
Varmasti nauttisin perhepäivähoitajan työstä. Kauneudenhoito on ihana harrastus, voisin pitää siitäkin kovasti, vaikkapa sivutyönä. Jos saamme lapsia ja on mahdollisuus, olen mielelläni kotona niin kauan kuin on heille hyväksi. Kenties perhepäivähoitajana oleminen mahdollistaisi kotona olemisen pidempään. (Toki mies pitää myös sen verran vanhempainvapaita, kuin haluaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoa.
Kiitos korjauksesta. Ei, pariskunta ei määrittele tasa-arvoa. YK-liiton mukaan :
"asa-arvolla tarkoitetaan ihmisten samanarvoisuutta eli yhdenvertaista arvoa ja asemaa niin yksilönä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Keskeistä on yksilöiden ja yhteiskunnan eri ryhmien, kuten eri vähemmistöjen ja valtaväestön, väliset tasa-arvoiset suhteet. Tasa-arvoon kuuluu kaikkien ihmisten samanarvoisuus riippumatta ihmisen yksilöllisistä tekijöistä kuten kansallisesta alkuperästä, rodusta, väristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on myös yksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteista.
Tasa-arvon toteutumista hidastavat muun muassa yhteiskunnan syrjivät rakenteet, yksilöiden lähtökohtaisesti eriarvoiset mahdollisuudet sekä ihmisten ennakkoluulot ja asenneilmapiiri. Suomessa termillä tasa-arvo viitataan usein sukupuolten väliseen tasa-arvoon."
En koe parisuhteemme sotivan ainakaan tätä määritelmää vastaan millään tavalla.
Ap, äitini oli klassinen "vahva nainen". Työskenteli miehisellä alalla ja hoiti oikeastaan kotonakin kaiken, kun isä oli hyvin passiivinen ja poissaoleva (syynä mahdollisesti hoitamaton masennus). Parisuhteessa minulle on ollut iso haaste totutella siihen, että puolisoonkin saa ja on hyvä tukeutua monessa asiassa. Jokainen elää omalla tavallaan. Ei naisten ole mikään pakko olla supersuorittajia ja hyviä jätkiä, vaikka siihen suuntaan paljon painetta tuleekin muun muassa yhteiskunnan taholta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitini oli klassinen "vahva nainen". Työskenteli miehisellä alalla ja hoiti oikeastaan kotonakin kaiken, kun isä oli hyvin passiivinen ja poissaoleva (syynä mahdollisesti hoitamaton masennus). Parisuhteessa minulle on ollut iso haaste totutella siihen, että puolisoonkin saa ja on hyvä tukeutua monessa asiassa. Jokainen elää omalla tavallaan. Ei naisten ole mikään pakko olla supersuorittajia ja hyviä jätkiä, vaikka siihen suuntaan paljon painetta tuleekin muun muassa yhteiskunnan taholta.
Äitisi on kyllä joutunut hyvin henkisesti raskaaseen tilanteeseen, jonka seurauksena helposti on se klassinen "vahva nainen". Jostain syystä tuntuu siltä, että aika monessa suomalaisessa perheessä on ollut tuonkaltainen asetelma. Ainakin omasta suvustani tunnistan. Toivottavasti äitisikin on oppinut tukeutumaan ja olemaan välillä vähemmän vahva. :) Paljosta hyvästä on Suomen vahvoja naisia kiittäminen.
Arvostan kovasti sitä, että olet omasta taustastasi huolimatta onnistunut ottamaan haasteen vastaan ja näyttänyt haavoittuvaisuutesi. Rohkealla ja avoimella asenteella voi monenlaiset suvun perinteet katketa ja yhteiskunnalliset arvot hiljalleen muuttua. :) Meitä on moneksi, ja se on hienoa, kun uskaltaa olla aito oma itsensä. Mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Rohkeasti vain teet omannäköisiä valintoja. Hiljalleen se sinun näköinen elämänuoma sieltä löytyy. Hyvä parisuhde on jo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten suurin osa naisista. "Kannatat" tasa-arvoa, kun siitä on sinulle hyötyä. Et, kun siitä on sinulle haittaa, kuten että pitäisi jopa suorittaa ja suoriutua yhtä paljon ja hyvin kun kuin joku muu. Haluat edut, maksamatta siitä saman hinnan kun joku muu.
Eli haluat etuikeutetun aseman. Et vaan halua myöntää sitä meille, tai itsellesi.
Oletko mies vai feministi? Naistenvihaaja kumminkin.
Huomasin aloituksesta, että itsekin olen sangen feminiininen.
Voisitte viimeinkin naistenvihaajat olla hiljaa ja viettää aikaanne vain omissa porukoissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auennut mulle tää teksti. Sanoppa ap kahdella lauseella mitä ajoit takaa, eli mikä oli se pointti? Joo ja siihen tää maailma vaan on mennyt, jos haluat tulla kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitini oli klassinen "vahva nainen". Työskenteli miehisellä alalla ja hoiti oikeastaan kotonakin kaiken, kun isä oli hyvin passiivinen ja poissaoleva (syynä mahdollisesti hoitamaton masennus). Parisuhteessa minulle on ollut iso haaste totutella siihen, että puolisoonkin saa ja on hyvä tukeutua monessa asiassa. Jokainen elää omalla tavallaan. Ei naisten ole mikään pakko olla supersuorittajia ja hyviä jätkiä, vaikka siihen suuntaan paljon painetta tuleekin muun muassa yhteiskunnan taholta.
Äitisi on kyllä joutunut hyvin henkisesti raskaaseen tilanteeseen, jonka seurauksena helposti on se klassinen "vahva nainen". Jostain syystä tuntuu siltä, että aika monessa suomalaisessa perheessä on ollut tuonkaltainen asetelma. Ainakin omasta suvustani tunnistan. Toivottavasti äitisikin on oppinut tukeutumaan ja olemaan välillä vähemmän vahva. :) Paljosta hyvästä on Suomen vahvoja naisia kiittäminen.
Arvostan kovasti sitä, että olet omasta taustastasi huolimatta onnistunut ottamaan haasteen vastaan ja näyttänyt haavoittuvaisuutesi. Rohkealla ja avoimella asenteella voi monenlaiset suvun perinteet katketa ja yhteiskunnalliset arvot hiljalleen muuttua. :) Meitä on moneksi, ja se on hienoa, kun uskaltaa olla aito oma itsensä. Mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Me lapset olimme luultavasti ne, jotka maksoivat tuosta perhe-elämästä sen kovimman hinnan. Sellaisen hinnan, jota isäni ei vieläkään kykene käsittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei auennut mulle tää teksti. Sanoppa ap kahdella lauseella mitä ajoit takaa, eli mikä oli se pointti? Joo ja siihen tää maailma vaan on mennyt, jos haluat tulla kuulluksi.
Perinteisen feminiinisyyden arvostamisen mm. työelämässä. Koen stereotyyppisellä tavalla feminiinisenä naisena vaikeaksi löytää luontevan paikkani yhteiskunnassa.
Eli aiheesta keskustelua ja näkemyksiä. :) Aukesiko?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auennut mulle tää teksti. Sanoppa ap kahdella lauseella mitä ajoit takaa, eli mikä oli se pointti? Joo ja siihen tää maailma vaan on mennyt, jos haluat tulla kuulluksi.
Perinteisen feminiinisyyden arvostamisen mm. työelämässä. Koen stereotyyppisellä tavalla feminiinisenä naisena vaikeaksi löytää luontevan paikkani yhteiskunnassa.
Eli aiheesta keskustelua ja näkemyksiä. :) Aukesiko?
Ap
Ammatinvalintakysymys. On paljonkin ammatteja joissa arvostetaan perinteistä feminiinisyyttä.
Mutta työelämässä mennään työn ehdoilla. Ei toimitusjohtajissa tulla koskaan arvostamaan sovinnollisuutta, empaattisuutta tai neuroottisuutta vain siksi että feministit haluaisivat tasoittaa palkkatilastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoa.
Kiitos korjauksesta. Ei, pariskunta ei määrittele tasa-arvoa. YK-liiton mukaan :
"asa-arvolla tarkoitetaan ihmisten samanarvoisuutta eli yhdenvertaista arvoa ja asemaa niin yksilönä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Keskeistä on yksilöiden ja yhteiskunnan eri ryhmien, kuten eri vähemmistöjen ja valtaväestön, väliset tasa-arvoiset suhteet. Tasa-arvoon kuuluu kaikkien ihmisten samanarvoisuus riippumatta ihmisen yksilöllisistä tekijöistä kuten kansallisesta alkuperästä, rodusta, väristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on myös yksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteista.
Tasa-arvon toteutumista hidastavat muun muassa yhteiskunnan syrjivät rakenteet, yksilöiden lähtökohtaisesti eriarvoiset mahdollisuudet sekä ihmisten ennakkoluulot ja asenneilmapiiri. Suomessa termillä tasa-arvo viitataan usein sukupuolten väliseen tasa-arvoon."
En koe parisuhteemme sotivan ainakaan tätä määritelmää vastaan millään tavalla.
YK:n yleisellä tasa-arvolitanialla ei ole mitään merkitystä suhteessa toteutuvan tai toteutumatta jäävän tasa-arvon kanssa. Kysymys on perinteisistä rooleista tai tasa-arvoisesta suhteesta. Silloin kun suhde on perinteinen eli mies päättää, niin se sulkee pois tasa-arvon. Samoin kun nainen itse "päättää" itsensä alistaa suhteessa s.eksior.jaksi, siivoojaksi ja bdsm-koteeksi, niin se sulkee pois tasa-arvon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auennut mulle tää teksti. Sanoppa ap kahdella lauseella mitä ajoit takaa, eli mikä oli se pointti? Joo ja siihen tää maailma vaan on mennyt, jos haluat tulla kuulluksi.
Perinteisen feminiinisyyden arvostamisen mm. työelämässä. Koen stereotyyppisellä tavalla feminiinisenä naisena vaikeaksi löytää luontevan paikkani yhteiskunnassa.
Eli aiheesta keskustelua ja näkemyksiä. :) Aukesiko?
Ap
Provohan aloitus on, mutta sukkikset, korkkarit ja kynähame päälle ja sihteeriksi. Muita perinteisiä naisten sterotyyppisiä ammatteja ovat pankkien asiakaspalvelijat ja ravintola-ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoa.
Kiitos korjauksesta. Ei, pariskunta ei määrittele tasa-arvoa. YK-liiton mukaan :
"asa-arvolla tarkoitetaan ihmisten samanarvoisuutta eli yhdenvertaista arvoa ja asemaa niin yksilönä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Keskeistä on yksilöiden ja yhteiskunnan eri ryhmien, kuten eri vähemmistöjen ja valtaväestön, väliset tasa-arvoiset suhteet. Tasa-arvoon kuuluu kaikkien ihmisten samanarvoisuus riippumatta ihmisen yksilöllisistä tekijöistä kuten kansallisesta alkuperästä, rodusta, väristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on myös yksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteista.
Tasa-arvon toteutumista hidastavat muun muassa yhteiskunnan syrjivät rakenteet, yksilöiden lähtökohtaisesti eriarvoiset mahdollisuudet sekä ihmisten ennakkoluulot ja asenneilmapiiri. Suomessa termillä tasa-arvo viitataan usein sukupuolten väliseen tasa-arvoon."
En koe parisuhteemme sotivan ainakaan tätä määritelmää vastaan millään tavalla.
YK:n yleisellä tasa-arvolitanialla ei ole mitään merkitystä suhteessa toteutuvan tai toteutumatta jäävän tasa-arvon kanssa. Kysymys on perinteisistä rooleista tai tasa-arvoisesta suhteesta. Silloin kun suhde on perinteinen eli mies päättää, niin se sulkee pois tasa-arvon. Samoin kun nainen itse "päättää" itsensä alistaa suhteessa s.eksior.jaksi, siivoojaksi ja bdsm-koteeksi, niin se sulkee pois tasa-arvon.
Jos käsityksesi perinteisistä rooleista on tuollainen, silloin toki tasa-arvon kanssa eivät sovi yhteen. Itse koen perinteiset roolit itselleni hyviksi, mutta myös käsitän ne eri tavalla kuin sinä. Hienoa, että voimme molemmat toimia niinkuin hyväksi koemme.
Tässä on hieno kuvaus terveestä parisuhteesta:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/hyva_ja_terve_paris…
Mielestäni kuvatunkaltainen parisuhde on myös tasa-arvoinen. Sitä voi toteuttaa monenlaisilla eri "rooleilla".
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auennut mulle tää teksti. Sanoppa ap kahdella lauseella mitä ajoit takaa, eli mikä oli se pointti? Joo ja siihen tää maailma vaan on mennyt, jos haluat tulla kuulluksi.
Perinteisen feminiinisyyden arvostamisen mm. työelämässä. Koen stereotyyppisellä tavalla feminiinisenä naisena vaikeaksi löytää luontevan paikkani yhteiskunnassa.
Eli aiheesta keskustelua ja näkemyksiä. :) Aukesiko?
Ap
Ammatinvalintakysymys. On paljonkin ammatteja joissa arvostetaan perinteistä feminiinisyyttä.
Mutta työelämässä mennään työn ehdoilla. Ei toimitusjohtajissa tulla koskaan arvostamaan sovinnollisuutta, empaattisuutta tai neuroottisuutta vain siksi että feministit haluaisivat tasoittaa palkkatilastoja.
Jos oletat että tässä puhutaan palkkatilastojen tasoittamisesta, suosittelen lukemaan aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auennut mulle tää teksti. Sanoppa ap kahdella lauseella mitä ajoit takaa, eli mikä oli se pointti? Joo ja siihen tää maailma vaan on mennyt, jos haluat tulla kuulluksi.
Perinteisen feminiinisyyden arvostamisen mm. työelämässä. Koen stereotyyppisellä tavalla feminiinisenä naisena vaikeaksi löytää luontevan paikkani yhteiskunnassa.
Eli aiheesta keskustelua ja näkemyksiä. :) Aukesiko?
Ap
Provohan aloitus on, mutta sukkikset, korkkarit ja kynähame päälle ja sihteeriksi. Muita perinteisiä naisten sterotyyppisiä ammatteja ovat pankkien asiakaspalvelijat ja ravintola-ala.
Ravintola-ala ei kyllä ole kovinkaan feminiininen ala. Siellä nimenomaan "pitää myydä, käyttää kyynärpäitä, olla "tomera", kilpailla, suorittaa, voittaa, olla reipas ja pärjäävä". Feminiininen ja naisvaltainen ovat eri asioita.
Tuolla joku aiemmin sanoikin että Suomessa naisessa on perinteisesti ihailtu "hyvää emäntää". Sellaista hieman maskuliinisuutta, tomeraa naista, joka tekee kaiken mitä miehetkin. Ei täällä ole kovin paljon mahdollisuuksia olla oma itsensä työelämässä, jos ei tuohon muottiin mene. Ei edes niillä perinteisillä naisten aloilla.
Olen myös perinteisellä tavalla nainen. Parisuhteessa roolit ovat itsestään muotoutuneet niin että minä siivoan ja laitan. Siivoan myös työkseni. Se oli ainoa ala joka kiinnosti lukion jälkeen. Tykkään siivota, työ on usein itsenäistä ja lisäksi saa luvan kanssa olla ei-kilpailuhenkinen. Suurin osa muista siivoojista on emäntämäisiä, mutta en itse väkisin sellaiseksi muutu.
Luulen, että hän oli selkeä trolli.