Lue keskustelun säännöt.
Kannatan sydämestäni tasa-arvoa, mutta ...
18.01.2019 |
(Wikipedia : Feminiinisyys)
"Vaikka naisellisina pidetyt piirteet eivät ole täysin samat kaikkialla, tyypillisimmin niihin kuuluvat: lempeys, empatia, sensitiivisyys, huolehtivuus, herttaisuus, myötätunto, suvaitsevaisuus, hoivavuus, kunnioittavuus ja halu saada huolenpitoa.["
Olen nainen ja koen olevani hyvin feminiininen tämän perinteisen määritelmän mukaan. Lisäksi rakastan kauneutta ympärilläni, pyrin vaalimaan sitä. Siis pidän kukkasista, musiikista, runoista, taiteesta, kauniista vaatteista, sydämen sivistyksestä, luovuudesta, intuitiosta, koiranpennuista ja maailman parantamisesta. En ole lainkaan kilpailuhenkinen, tai koe olevani vahva kun "voitan". Koen olevani vahva, kun olen sisältä rauhallinen ja elän "oikein".
Olen onnellinen, että Suomessa nainen voi opiskella ja työskennellä melkein missä vain. Perheessä perinteiset roolit voivat joustaa. Ihmisiä ei tungeta lokeroihin. Siskoni ovat hyvin upeita, vahvoja naisia, tehneet hienoa uraa perinteisesti miehisillä aloilla, eivät silti silmissäni mitenkään "miehisiä", vaan naisellisuutensa tulee ilmi toisella tavalla.
Kuitenkaan en oikein löydä omaa paikkaani. Melkein kaikilla aloilla on vaikea pärjätä, jos en muokkaa itsestäni jotain muuta kuin olen. Olen opiskelija, mutta tehnyt ahkerasti todella monenlaisia erilaisia töitä, pääosin hanttihommia. Kaikissa olen pärjännyt hyvin ja saanut kehuja, mutta olen ollut työpäivän jälkeen aina hyvin väsynyt. Tuntuu etten voi olla sellainen kuin oikeasti olen. Joka paikassa pitää myydä, käyttää kyynärpäitä, olla "tomera", kilpailla, suorittaa, voittaa, olla reipas ja pärjäävä... jos nyt vähän liioittelen. Ymmärrätte mitä tarkoitan.
Työelämässä ihannoidaan kovasti näitä perinteisen maskuliinisia asioita. Hyviä, tarpeellisia, hienoja asioita, joita minussa ei ole kuin pakottamalla. On uuvuttavaa tunkea itsensä siihen muottiin, johon ei oikein sovi. Toivoisin että työpaikoilla hyödynnettäisiin enemmän myös feminiinisyyden hyviä puolia, niin että kaikki voisivat loistaa siinä missä oikeasti ovat hyviä.
Lisäksi vapaa-ajalla jopa ystävyyssuhteissa paheksutaan, jos on "liian feminiininen". Esimerkiksi parisuhteessani saan onneksi olla juuri sellainen kuin olen. Jotkut ystäväni pelkäävät että olen liian kiltti ja alistettu, mutta ihan tasa-arvoinen koen suhteemme olevan. Selkeillä, perinteisillä rooleilla jotka toimivat meille.
Onko tästä aiheesta ajatuksia? Kokemuksia?
Kommentit (38)
Voi pitää kukista ja silti olla tasa-arvoisessa suhteessa ilman "perinteisiä" rooleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä haittaa
Rakkauselämässä hyötyä
Kaikkea ei voi saada
Ei ole tasa-arvoa että feminiiniset piirteet koetaan vähemmän arvokkaina. Tai siis, se on epätasa-arvon määritelmä.
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää kukista ja silti olla tasa-arvoisessa suhteessa ilman "perinteisiä" rooleja.
Koen siis olevani tasa-arvoisessa suhteessa vaikka roolimme ovat perinteiset. Ajattelen, että tasa-arvoisuus on sitä, että molempia arvostetaan yhtälailla. Kun roolit muodostuvat persoonien mukaan perinteisemmiksi tai modernimmiksi, kumpikaan ei ole hyvä/paha. Mittari on se, millaiseksi pariskunta tuntee nämä roolit, ovatko tyytyväisiä ja kokevatko reiluksi. :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tasa-arvoa että feminiiniset piirteet koetaan vähemmän arvokkaina. Tai siis, se on epätasa-arvon määritelmä.
Tämä on totta. Yhteiskunta menettää paljon, jos jompaa kumpaa - feminiinisyyttä tai maskuliinisuutta - arvostetaan yli toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten suurin osa naisista. "Kannatat" tasa-arvoa, kun siitä on sinulle hyötyä. Et, kun siitä on sinulle haittaa, kuten että pitäisi jopa suorittaa ja suoriutua yhtä paljon ja hyvin kun kuin joku muu. Haluat edut, maksamatta siitä saman hinnan kun joku muu.
Eli haluat etuikeutetun aseman. Et vaan halua myöntää sitä meille, tai itsellesi.
Suomessa naisessa on perinteisesti ihailtu "hyvää emäntää". Hienoa, vahvaa ja rohkeaa suomalaista naista. Kuitenkin välillä täällä liikaa ihaillaan tuota reippautta ja rohkeutta. Niin miehet kuin jopa naisetkin joutuvat piilottamaan feminiinistä puoltaan.
Tasa-arvon ei pitäisi olla sitä että "nainen pystyy siihen, mihin mieskin". Varmasti pystyy, monessa asiassa. Mutta tärkeämpää olisi, että ei miehiä, eikä naisia pakotettaisi toteuttamaan sukupuoltaan tietyllä tavalla. Jokaisella on oma tasapainonsa feminiinisen ja maskuliinisen puolen kanssa, tulisi iloita molemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten suurin osa naisista. "Kannatat" tasa-arvoa, kun siitä on sinulle hyötyä. Et, kun siitä on sinulle haittaa, kuten että pitäisi jopa suorittaa ja suoriutua yhtä paljon ja hyvin kun kuin joku muu. Haluat edut, maksamatta siitä saman hinnan kun joku muu.
Eli haluat etuikeutetun aseman. Et vaan halua myöntää sitä meille, tai itsellesi.
Voisitko avata mitä tarkoitat tällä?
Lisäksi: Mitä tarkoitat tasa-arvon käsitteellä? (Monilla on vähän omat määritelmänsä.)
ap
Vierailija kirjoitti:
Suomessa naisessa on perinteisesti ihailtu "hyvää emäntää". Hienoa, vahvaa ja rohkeaa suomalaista naista. Kuitenkin välillä täällä liikaa ihaillaan tuota reippautta ja rohkeutta. Niin miehet kuin jopa naisetkin joutuvat piilottamaan feminiinistä puoltaan.
Tasa-arvon ei pitäisi olla sitä että "nainen pystyy siihen, mihin mieskin". Varmasti pystyy, monessa asiassa. Mutta tärkeämpää olisi, että ei miehiä, eikä naisia pakotettaisi toteuttamaan sukupuoltaan tietyllä tavalla. Jokaisella on oma tasapainonsa feminiinisen ja maskuliinisen puolen kanssa, tulisi iloita molemmista.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten suurin osa naisista. "Kannatat" tasa-arvoa, kun siitä on sinulle hyötyä. Et, kun siitä on sinulle haittaa, kuten että pitäisi jopa suorittaa ja suoriutua yhtä paljon ja hyvin kun kuin joku muu. Haluat edut, maksamatta siitä saman hinnan kun joku muu.
Eli haluat etuikeutetun aseman. Et vaan halua myöntää sitä meille, tai itsellesi.
Hänhän oli tässä suoriutunut hyvin, saanut kehuja töistä ja työskennellyt elantonsa eteen. Tehnyt aika paljon enemmän kuin moni opiskeleva mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää kukista ja silti olla tasa-arvoisessa suhteessa ilman "perinteisiä" rooleja.
Koen siis olevani tasa-arvoisessa suhteessa vaikka roolimme ovat perinteiset. Ajattelen, että tasa-arvoisuus on sitä, että molempia arvostetaan yhtälailla. Kun roolit muodostuvat persoonien mukaan perinteisemmiksi tai modernimmiksi, kumpikaan ei ole hyvä/paha. Mittari on se, millaiseksi pariskunta tuntee nämä roolit, ovatko tyytyväisiä ja kokevatko reiluksi. :)
ap
Pariskunta ei määrittele. Arabimaissa tms. jne. ei ole tasa-arvoisia suhteita, vaikka nainen kuinka sokeasti uskottelisi itselleen niin. Samoin "perinteisessä" mallissa miehellä on valta ja sinulla ei. Suhteesi ei ole tasa-arvoinen. Kyllähän väkivaltasuhteessakin nainen kokee, että mies rakastaa, joten kokemuksellasi ei ole tosiasioiden kanssa mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää kukista ja silti olla tasa-arvoisessa suhteessa ilman "perinteisiä" rooleja.
Koen siis olevani tasa-arvoisessa suhteessa vaikka roolimme ovat perinteiset. Ajattelen, että tasa-arvoisuus on sitä, että molempia arvostetaan yhtälailla. Kun roolit muodostuvat persoonien mukaan perinteisemmiksi tai modernimmiksi, kumpikaan ei ole hyvä/paha. Mittari on se, millaiseksi pariskunta tuntee nämä roolit, ovatko tyytyväisiä ja kokevatko reiluksi. :)
ap
Pariskunta ei määrittele. Arabimaissa tms. jne. ei ole tasa-arvoisia suhteita, vaikka nainen kuinka sokeasti uskottelisi itselleen niin. Samoin "perinteisessä" mallissa miehellä on valta ja sinulla ei. Suhteesi ei ole tasa-arvoinen. Kyllähän väkivaltasuhteessakin nainen kokee, että mies rakastaa, joten kokemuksellasi ei ole tosiasioiden kanssa mitään merkitystä.
Ymmärränkö oikein: Pariskunta ei määrittele mikä on omassa parisuhteessansa hyvää? Miksi?
En pidä perinteisiä rooleja ihanteena, jota pitäisi yhteiskunnallisesti kaikkien toteuttaa. Mutta meille ne toimivat hyvin. Tottakai tälläisessa suhteessa nainen on haavoittuvammassa asemassa, siksi suosittelen ainoastaan täyden luottamuksen vallitessa. Nykyinen suomalainen yhteiskunta on siitä harvinainen aarre, että täällä tuota perinteisempääkin mallia voi toteuttaa turvallisesti. (Perinteisellä tarkoitan ennen kaikkea parisuhteen henkistä dynamiikkaa. En välttämättä "mies töissä ja nainen kotona" -kuviota.)
Väkivaltasuhteessa nainen on usein läheisriippuvainen ja itsetunto on huono. Tottakai kuka tahansa voi olla sokea toiminnalleen, mutta väittäisin omaamani hyvän itsetunnon ja terveen itsearvostuksen.
Odotan tuon meuhkaajamiehen vastausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotan tuon meuhkaajamiehen vastausta
Meuhkis, missä olet? Huhuu
Akat älkää valittako
Miehet käy sentään intin
Jos sota tulee, olen tykinruokaa
Vierailija kirjoitti:
Akat älkää valittako
Miehet käy sentään intin
Jos sota tulee, olen tykinruokaa
Synnytys ei korvaa sitä että miehet kuolee sodassa
Vierailija kirjoitti:
Akat älkää valittako
Miehet käy sentään intin
Jos sota tulee, olen tykinruokaa
Voisit mennä sinne tykin eteen ilman sotaakin, fanaatikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää kukista ja silti olla tasa-arvoisessa suhteessa ilman "perinteisiä" rooleja.
Koen siis olevani tasa-arvoisessa suhteessa vaikka roolimme ovat perinteiset. Ajattelen, että tasa-arvoisuus on sitä, että molempia arvostetaan yhtälailla. Kun roolit muodostuvat persoonien mukaan perinteisemmiksi tai modernimmiksi, kumpikaan ei ole hyvä/paha. Mittari on se, millaiseksi pariskunta tuntee nämä roolit, ovatko tyytyväisiä ja kokevatko reiluksi. :)
ap
Pariskunta ei määrittele. Arabimaissa tms. jne. ei ole tasa-arvoisia suhteita, vaikka nainen kuinka sokeasti uskottelisi itselleen niin. Samoin "perinteisessä" mallissa miehellä on valta ja sinulla ei. Suhteesi ei ole tasa-arvoinen. Kyllähän väkivaltasuhteessakin nainen kokee, että mies rakastaa, joten kokemuksellasi ei ole tosiasioiden kanssa mitään merkitystä.
Ymmärränkö oikein: Pariskunta ei määrittele mikä on omassa parisuhteessansa hyvää? Miksi?
En pidä perinteisiä rooleja ihanteena, jota pitäisi yhteiskunnallisesti kaikkien toteuttaa. Mutta meille ne toimivat hyvin. Tottakai tälläisessa suhteessa nainen on haavoittuvammassa asemassa, siksi suosittelen ainoastaan täyden luottamuksen vallitessa. Nykyinen suomalainen yhteiskunta on siitä harvinainen aarre, että täällä tuota perinteisempääkin mallia voi toteuttaa turvallisesti. (Perinteisellä tarkoitan ennen kaikkea parisuhteen henkistä dynamiikkaa. En välttämättä "mies töissä ja nainen kotona" -kuviota.)
Väkivaltasuhteessa nainen on usein läheisriippuvainen ja itsetunto on huono. Tottakai kuka tahansa voi olla sokea toiminnalleen, mutta väittäisin omaamani hyvän itsetunnon ja terveen itsearvostuksen.
Tasa-arvoa.
Perhepäivähoitajaks?? :D Tai kotirouvaks? :D
Mä tiiän yhen sellasen yli feminiinisen (jopa näkösen :D) joka on perhepäivähoitajana ollu iät ja ajat. ja sitä en osais kuvitella mihkää kyynärpäätaktiikka-ammatteihin just. :D
ja itekki koen olevani aikalailla tollanen... ja en nyt tiiä pitäskö muuttuu, positiivinen on kyl hyvä olla eikä sellanen et itkee ja valittaa joka asiasta.... On niitä naisellisempiaki aloja. esim kauneusala, tosin siellä niitä kyyn'späitä ehkä joutuuki käyttää mut on myös etuu jos on naisellinen ja kaunis. :D
Tai sitten joku hoito-ala..
Ymmärrän, mitä tarkoitat. "Herkkä runotyttö"-tyyppinen nainen, joka on kenties perinteisesti sellainen hyvin feminiiniseksi ajateltu, koetaan ehkä lapselliseksi ja särkyväksi. Ei aivan valmiiksi aikuisten maailmaan.