Miten olet onnistunut parisuhteessa ihmisenä, joka on hyvin itsenäinen ja kaipaa paljon omaa aikaa?

Pitää löytää sellainen kumppani, joka ei ole mustasukkainen ja jolla on muutakin elämää kuin parisuhde.

Se ettei asu yhdessä vaan molemmilla on omat asunnot lähekkäin on tosi jees ratkaisu. Joka päivä ei tarvitse roikkua yhdessä. Vaatii toki kumppanin jolla on samat mieltymykset.

Olen viettänyt paljon omaa aikaa.

Olen yhdessä yrittäjän kanssa.

En ole koskaan elänyt parisuhteessa. Kyllä se pitkälti niin on ettävaikka kaksi ihmistä eläisi samassa kotitaloudessa avioliitossa, niin siinä missä ihminen eläisi platonin luolavertauksessa niin samalla tavalla ihminen on luotu vapauteeeen mutta liiallinen vapaus ei ihmisellle sovi. Kaikki on vähän sellaista tasapainoilua, harmoniaa ja ymmmärrystä.

Eri asunnot.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan elänyt parisuhteessa. Kyllä se pitkälti niin on ettävaikka kaksi ihmistä eläisi samassa kotitaloudessa avioliitossa, niin siinä missä ihminen eläisi platonin luolavertauksessa niin samalla tavalla ihminen on luotu vapauteeeen mutta liiallinen vapaus ei ihmisellle sovi. Kaikki on vähän sellaista tasapainoilua, harmoniaa ja ymmmärrystä.

Taii siis platonin luolaveertauksessa ihmiset ei ole vapaita vaan näkevät elämän varjokuviiba. Olen huoono käyttämäään sanoja.

Miesystävällä on paljon useamman päivän työreissuja joten saadaan molemmat olla myös omassa rauhassa ihan pelkästään sen vuoksi. Molemmilla meillä on myös omat asunnot, vaikka vietetäänkin lähes kaikki aika työreissujen ulkopuolella yhdessä. Käydään paljon yhdessä ulkona, mutta käydään myös yksitellen omien ystäväporukan kanssa eikä sen kumppanin tarvi aina olla pääsemässä mukaan. 

Olen seurustellut paljon matkustelevan miehen kanssa 10 vuotta aiemmin, ja nykyinen mieheni viihtyy paljon harrastuksensa parissa, myös kotona autotallin puolella. Hyvin menee ja koen saavani tarpeeksi omaa aikaa ja tilaa!

Ihan hyvin: Panin sitä omaa muijaa hajamielisenä noin vuoden verran. Sitten vaihdoinkin jo uuteen.

Löysin sopivan puolison. Ei ole mustasukkaisuukkaisuutta tai kyttäämistä eikä riippuvuutta siihen toiseen puoliskoon. Helppo ja mukava elämä. 19v naimisissa. 

Huonosti. Vaikea kuvitella, että löytäisin ihmisen, joka ymmärtäisi oman tilan ja ajan tarvettani.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia vinkkejä ja ratkaisuja otetaan vastaan.

Itsenäinen tarkoittaa sitä että pärjää itsenäisesti, joten suurin osa parisuhteissakin olevista on ihan yhtä itsenäisiä kuin sinä. Itsekäs taas on sitten eri asia, mikäli sotkit nämä termit.  Se että kaipaa paljon omaa aikaa, taas pitää ensin määritellä. Mitä on oma aika? Onko se oikeasti aikaa itsensä kanssa yksikseen, vai onko "oma" aika kavereiden kanssa hengailua, ja matkustelua ystävien kanssa jatkuvasti, ja harrastamista porukassa? Yksinoloa jokainen tarvitsee oman määränsä, mutta kavereiden kanssa jatkuvasti hengailu ei mene kategoriaan oma aika, koska tällöin se on "tarvitsen paljon kavereiden kanssa vietettyä aikaa" tai "tarvitsen paljon aikaa erossa juuri puolisostani, muut ihmiset eivät minua häiritse kuin hän, joten niiden seurassa voin kyllä olla".

Olen naimisissa miehen kanssa, joka tekee pitkää työpäivää, ja jolla on lapset joka toinen vkl. Ts. Miehellä on siis omaa menoa aika paljon.

Seurustelimme pitkään niin, että vietimme yhdessä vain pidennettyjä viikonloppuja ja lomia, nykyisin asumme yhdessä mutta minulla on pitkät työpäivät ja matkustan paljon työn puolesta, puoliso taas viihtyy illat verstaassaan. Eli molemmilla on myös ihan omaa aikaa. Tietysti vietetään aikaa myös yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia vinkkejä ja ratkaisuja otetaan vastaan.

Itsenäinen tarkoittaa sitä että pärjää itsenäisesti, joten suurin osa parisuhteissakin olevista on ihan yhtä itsenäisiä kuin sinä. Itsekäs taas on sitten eri asia, mikäli sotkit nämä termit.  Se että kaipaa paljon omaa aikaa, taas pitää ensin määritellä. Mitä on oma aika? Onko se oikeasti aikaa itsensä kanssa yksikseen, vai onko "oma" aika kavereiden kanssa hengailua, ja matkustelua ystävien kanssa jatkuvasti, ja harrastamista porukassa? Yksinoloa jokainen tarvitsee oman määränsä, mutta kavereiden kanssa jatkuvasti hengailu ei mene kategoriaan oma aika, koska tällöin se on "tarvitsen paljon kavereiden kanssa vietettyä aikaa" tai "tarvitsen paljon aikaa erossa juuri puolisostani, muut ihmiset eivät minua häiritse kuin hän, joten niiden seurassa voin kyllä olla".

Kaikki aikuiset ovat tavalla tai toisella itsenäisiä, mutta kyllä monella tuntuu olevan henkistä/emotionaalista epäitsenäisyyttä joka korostuu parisuhteissa. Vaaditaan toiselta paljon ja roikutaan epätoivoisesti. Minusta kavereidenkin kanssa vietetty aika kuuluu tietyllä tapaa omaan aikaan koska nekin on ihmissuhteita mistä kuuluu pitää huolta. Eikä puolisoiden kuulukaan 100% jakaa kaikkea kuin vauva ja äiti symbioosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia vinkkejä ja ratkaisuja otetaan vastaan.

Itsenäinen tarkoittaa sitä että pärjää itsenäisesti, joten suurin osa parisuhteissakin olevista on ihan yhtä itsenäisiä kuin sinä. Itsekäs taas on sitten eri asia, mikäli sotkit nämä termit.  Se että kaipaa paljon omaa aikaa, taas pitää ensin määritellä. Mitä on oma aika? Onko se oikeasti aikaa itsensä kanssa yksikseen, vai onko "oma" aika kavereiden kanssa hengailua, ja matkustelua ystävien kanssa jatkuvasti, ja harrastamista porukassa? Yksinoloa jokainen tarvitsee oman määränsä, mutta kavereiden kanssa jatkuvasti hengailu ei mene kategoriaan oma aika, koska tällöin se on "tarvitsen paljon kavereiden kanssa vietettyä aikaa" tai "tarvitsen paljon aikaa erossa juuri puolisostani, muut ihmiset eivät minua häiritse kuin hän, joten niiden seurassa voin kyllä olla".

Tarkoitan aikaa, jonka voin viettää yksin tai ainakin erillään kumppanista ja keskittyä johonkin minua itseäni kiinnostavaan ilman keskeytyksiä tai vaatimuksia. Tarvitsen tuota pysyäkseni järjissäni js ollakseni hyvä kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia vinkkejä ja ratkaisuja otetaan vastaan.

Itsenäinen tarkoittaa sitä että pärjää itsenäisesti, joten suurin osa parisuhteissakin olevista on ihan yhtä itsenäisiä kuin sinä. Itsekäs taas on sitten eri asia, mikäli sotkit nämä termit.  Se että kaipaa paljon omaa aikaa, taas pitää ensin määritellä. Mitä on oma aika? Onko se oikeasti aikaa itsensä kanssa yksikseen, vai onko "oma" aika kavereiden kanssa hengailua, ja matkustelua ystävien kanssa jatkuvasti, ja harrastamista porukassa? Yksinoloa jokainen tarvitsee oman määränsä, mutta kavereiden kanssa jatkuvasti hengailu ei mene kategoriaan oma aika, koska tällöin se on "tarvitsen paljon kavereiden kanssa vietettyä aikaa" tai "tarvitsen paljon aikaa erossa juuri puolisostani, muut ihmiset eivät minua häiritse kuin hän, joten niiden seurassa voin kyllä olla".

Kaikki aikuiset ovat tavalla tai toisella itsenäisiä, mutta kyllä monella tuntuu olevan henkistä/emotionaalista epäitsenäisyyttä joka korostuu parisuhteissa. Vaaditaan toiselta paljon ja roikutaan epätoivoisesti. Minusta kavereidenkin kanssa vietetty aika kuuluu tietyllä tapaa omaan aikaan koska nekin on ihmissuhteita mistä kuuluu pitää huolta. Eikä puolisoiden kuulukaan 100% jakaa kaikkea kuin vauva ja äiti symbioosissa.

Ei tuossa ole itsenäisyyden puutteesta kyse, vaan erilaisista toiveista parisuhteille. Kannattaa ottaa sellainen kumppani kuin itsekin on, eli ei haittaa vaikkei oltaisi tekemisissä ollenkaan vaikka pariin kuukauteen, ja se on molemmille ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia vinkkejä ja ratkaisuja otetaan vastaan.

Itsenäinen tarkoittaa sitä että pärjää itsenäisesti, joten suurin osa parisuhteissakin olevista on ihan yhtä itsenäisiä kuin sinä. Itsekäs taas on sitten eri asia, mikäli sotkit nämä termit.  Se että kaipaa paljon omaa aikaa, taas pitää ensin määritellä. Mitä on oma aika? Onko se oikeasti aikaa itsensä kanssa yksikseen, vai onko "oma" aika kavereiden kanssa hengailua, ja matkustelua ystävien kanssa jatkuvasti, ja harrastamista porukassa? Yksinoloa jokainen tarvitsee oman määränsä, mutta kavereiden kanssa jatkuvasti hengailu ei mene kategoriaan oma aika, koska tällöin se on "tarvitsen paljon kavereiden kanssa vietettyä aikaa" tai "tarvitsen paljon aikaa erossa juuri puolisostani, muut ihmiset eivät minua häiritse kuin hän, joten niiden seurassa voin kyllä olla".

Tarkoitan aikaa, jonka voin viettää yksin tai ainakin erillään kumppanista ja keskittyä johonkin minua itseäni kiinnostavaan ilman keskeytyksiä tai vaatimuksia. Tarvitsen tuota pysyäkseni järjissäni js ollakseni hyvä kumppani.

Ok. Toisaalta ei muutenkaan kuulosta kovin kaksiselta parisuhdehistorialta, mikäli puoliso keskeyttelee ja vaatii jatkuvasti niin, että täytyy saada hänestä lomaa. Meilä ei toisia keskeytellä, eikä varsinkaan vaadita mitään, vaan tykkäämme ihan molemmat olla toistemme seurassa, ja tehdä asioita yhdessä. En ole ikinä tarvinnut puolisostani eroaikaa, mutta toisaalta sitä tulee varmaankin tarpeeksi ihan luonnostaan, kun on omia kiinostuksenkohteita, harrastuksia ja työtkin vielä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia vinkkejä ja ratkaisuja otetaan vastaan.

Itsenäinen tarkoittaa sitä että pärjää itsenäisesti, joten suurin osa parisuhteissakin olevista on ihan yhtä itsenäisiä kuin sinä. Itsekäs taas on sitten eri asia, mikäli sotkit nämä termit.  Se että kaipaa paljon omaa aikaa, taas pitää ensin määritellä. Mitä on oma aika? Onko se oikeasti aikaa itsensä kanssa yksikseen, vai onko "oma" aika kavereiden kanssa hengailua, ja matkustelua ystävien kanssa jatkuvasti, ja harrastamista porukassa? Yksinoloa jokainen tarvitsee oman määränsä, mutta kavereiden kanssa jatkuvasti hengailu ei mene kategoriaan oma aika, koska tällöin se on "tarvitsen paljon kavereiden kanssa vietettyä aikaa" tai "tarvitsen paljon aikaa erossa juuri puolisostani, muut ihmiset eivät minua häiritse kuin hän, joten niiden seurassa voin kyllä olla".

Tarkoitan aikaa, jonka voin viettää yksin tai ainakin erillään kumppanista ja keskittyä johonkin minua itseäni kiinnostavaan ilman keskeytyksiä tai vaatimuksia. Tarvitsen tuota pysyäkseni järjissäni js ollakseni hyvä kumppani.

Ok. Toisaalta ei muutenkaan kuulosta kovin kaksiselta parisuhdehistorialta, mikäli puoliso keskeyttelee ja vaatii jatkuvasti niin, että täytyy saada hänestä lomaa. Meilä ei toisia keskeytellä, eikä varsinkaan vaadita mitään, vaan tykkäämme ihan molemmat olla toistemme seurassa, ja tehdä asioita yhdessä. En ole ikinä tarvinnut puolisostani eroaikaa, mutta toisaalta sitä tulee varmaankin tarpeeksi ihan luonnostaan, kun on omia kiinostuksenkohteita, harrastuksia ja työtkin vielä päälle.

Minulla ei ole erityisiä kodin ulkopuolella olevia harrastuksia. Nautin siitä, kun saan vain olla illan yksin kotona ja elää omassa rytmissäni erakkona lukien, videoita katsellen, kirjoittaen ja kokkaillen. Siten lataudun taas parisuhdetta varten.

Ja tietenkin myös paljon yksin viihtyvät tykkäävät tehdä asioita yhdessä kumppaninsa kanssa. Emmehän me muuten parisuhteissa olisi..