Unelmat, joista olet luopunut koska ei kiinnosta enää?
Itse haaveilin poliitikon urasta 12-vuotiaana... Nykyään se tuntuisi lähinnä painajaiselta.
Kommentit (16)
En ehkä mistään siksi, ettei kiinnostaisi, vaan aika on vain ajanut joidenkin asioiden ohi, kuten muuttaminen ulkomaille.
Suurperhe on tässä 40 iässä jo myöhäistä. Yhden lapsen sain mutta jäin varhain yksinhuoltajaksi joten tilaisuutta ei tullut koskaan tehdä enempää.
Luovuin aivan kaikista, sillä jokainem tuntui aivan mahdottomalta ja liian kaukaiselta tavoittaa. Nykyään minulla ei ole mitään unelmiat, haaveita, tavotteita tai suuntaa. Kuhan lillun paikallani.
Pakko se on uskoa ettei minua ja Hollywood hottista ole tarkoitettu yhteen :(
Akateeminen ura. Lukioikäiseen asti tämä oli haaveissa, lähinnä kai muiden odotusten takia, ajattelin aina että yliopisto on ainoa vaihtoehto. Sitten onneksi rupesin ajattelemaan omilla aivoillani ja tajusin, että minun luonteeni ei oikein yliopistoon sovellu. Ei mulla ole sellaista pitkäjänteisyyttä mitä siihen vaaditaan. Olen enemmän käytännönläheisempien juttujen ihminen. Vapaa-ajalla tykkään kyllä kasvattaa yleissivistystä ja lukea vikka minkälaisista aiheista.
Ura. Mikään ei onnistu vaikka olen opiskellut paljon!
Merenrantahuvila ja kokoelma urheiluautoja. Nämä olivat sellaisia 80-luvun nuoren miehen unelmia, mutta myöhemmin tajusin, että downshiftaus ja ekologinen elämäntapa olivat minun juttuni. Asun ihan mukavasti mutta ajokorttia ei edelleenkään ole.
Sama kuin ap:lla. Haaveilin pitkään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta poliitikkona tai vaikka toimittajana, mutta netin ja varsinkin somen myötä julkisissa ammateissa toimivien riepottelu on mennyt todella raa'aksi. En kestäisi jatkuvaa solvaamista netin keskustelupalstoilla, tahallista väärinymmärtämistä, vihapostia ja uhkailua.
Elämä. Kaikki täällä on turhaa. Turhaa ihmisten egon ilmentymää.
Minua ei ole ikinä kiinnostanut oikein mikään. Hetkellisesti on tehnyt mieli jotain miestä, lapsia, uusia kodinkoneita, ja ne olen sitten hankkinut, hetkeksi. Pian ne menettävät kiinnostavuutensa, kuten kaikki asiat.
Monia muuttuneita unelmia. Muistan lapsena haaveilleeni papin urasta. Ei tulisi enää mieleenikään. Unelmoin myös musikaalitähden urasta mutta en tehnyt tarpeeksi töitä unelmieni eteen, jätin harrastustasolle ja sitten tuli yliopistot ja muut ja se vaan jäi.
Seurustelu& avioliitto. Ei enää koskaan.
Olen vain suunnattoman helpottunut että kaikki on ohi.
Luovuin tutkijan uran tavoittelusta jo lukion ensimmäisen kurssin jälkeen, kun tytöt ja viina alkoi kiinnostaa enemmän. Onneksi kuitenkin ryhdistäydyin muutamaa vuotta myöhemmin ja olen pärjännyt elämässäni varmaan paremmin kuin tutkijana.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ap:lla. Haaveilin pitkään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta poliitikkona tai vaikka toimittajana, mutta netin ja varsinkin somen myötä julkisissa ammateissa toimivien riepottelu on mennyt todella raa'aksi. En kestäisi jatkuvaa solvaamista netin keskustelupalstoilla, tahallista väärinymmärtämistä, vihapostia ja uhkailua.
Tänä päivänä toimittajat itsekin syyllistyy juuri tuohon samaan; jonkun ihmisryhmän solvaamiseen, tahalliseen väärinymmärtämiseen ja vihapuheisiin.
Äitiys