Lue keskustelun säännöt.
Auttaako mäkikuisma oikeasti masennukseen?
17.01.2019 |
Vai onko näitä huuhaatutkimuksia? Ajattelin tilata netistä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Käy terapiassa ja syö ne lääkärin määräämät lääkkeet. En usko että mäkikuisma auttaa nostamaan serotoniinitasosi normaaliin. Ne on tutkittuja eikä niissä ole oikeastaan haittavaikutuksia
Uskotko siis että lääkkeet nostaa "serotoniintasot" normaaleiksi?
Ei minkään tutkimuksen mukaan.
Masentuneilla on aina joku syy masennukseen, ja masennus pitää hoitaa esim. Terapialla , elintapojen muutoksilla jne. etsiä itselle sopiva kokonaisvaltainen hoito . Mutta onko yhtäkään tutkimusta joka olisi todistanut "aivoissa olevan välittäjäaineiden epätasapainon" olevan syy msennukseen?
Tai että lääke sen korjaisi.
Mäkikuisma on varmaan ainakin turvallisempi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut mäkikuisma käytössä pari kuukautta ja huomaan kyllä vaiktuksen selvästi. En itse pidä tuota maksa-arvojen kohoamisriskiä omalla kohdallani mitenkään huikeana, koska en käytä alkoholia enkä syö hirveästi muitakaan lääkkeitä ja mäkikuismaakin alkubuustauksen jälkeen olen vähentänyt niin, että annos on puolet suositellusta. Minusta kannattaa kuitenkin kokeilla, ainakin lievään/keskivaikeaan masennukseen tai kaamosmasennuksen oireisiin.
Itselläni suurin ongelma on ahdistuneisuus ja siitä seuraava masentuneisuus. Mäkikuisman lisäksi olen käyttänyt kauranversotippoja ja E-epaa, opetellut meditoimaan ja rauhoittamaan elämää kaikin tavoin. Liikuntaa pitäisi nyt hitaasti yrittää lisätä, koska sehän tunnetusti auttaa mielialaongelmissa.
Masennuslääkkeiden tuputtamista en ihan käsitä. Toki niillä on paikkansa ehdottomasti, jos ihminen on työkyvytön eikä arki suju. Mutta en minä näe, että esim omassa tilanteessani olisi mitään järkeä lähteä mahdollisesti vuosien ajaksi syömään mielialalääkkeitä kun kuitenkin olen töissäkäyvä ihminen, jonka elämänhallinta on ihan kunnossa, vaikka ahdistusta ja masennusta onkin. Terapia olisi itselleni ehdottomasti paras vaihtoehto, mutta terapeuttia ei vaan tahdo millään löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy terapiassa ja syö ne lääkärin määräämät lääkkeet. En usko että mäkikuisma auttaa nostamaan serotoniinitasosi normaaliin. Ne on tutkittuja eikä niissä ole oikeastaan haittavaikutuksia
Uskotko siis että lääkkeet nostaa "serotoniintasot" normaaleiksi?
Ei minkään tutkimuksen mukaan.
Masentuneilla on aina joku syy masennukseen, ja masennus pitää hoitaa esim. Terapialla , elintapojen muutoksilla jne. etsiä itselle sopiva kokonaisvaltainen hoito . Mutta onko yhtäkään tutkimusta joka olisi todistanut "aivoissa olevan välittäjäaineiden epätasapainon" olevan syy msennukseen?
Tai että lääke sen korjaisi.
Mäkikuisma on varmaan ainakin turvallisempi kokeilla.
Ei masennukselle aina ole mitään erityistä psyykkistä syytä. Esim. itselläni oli sellainen masennus, joka tuli ilman mitään syytä ja meni ohi ilman mitään hoitoa tai oivallusta tai syytä. Ihan kuin tosiaan vaan olisi aivoissa ollut joku kemiallinen häiriötila joka minun tapauksessani oli onneksi ohimenevä.
Mutta tuosta olen itsekin lukenut että esim. serotoniiniteoria ei ole nykyisin enää vahvoilla, että masentuneisuuden tunne ei itse asiassa korreloi juurikaan serotoniinitasojen kanssa. Joku jolla on alhainen serotoniini, ei ole masentunut ja toisaalta jollain masentuneilla voi olla korkeitakin serotoniin määriä. Lisäksi aivot tuppaavat adaptoitumaan lääkkeeseen eli palauttamaan vanhan "tasapainotilan" mikä saattaa valitettavasti olla se masentunut tila. Esim. jos sitä serotoniinin takaisinottoa estetään lääkkeellä, ja potilas on niitä joilla tämä kohentaa oloa, niin voikin käydä kuitenkin ajan kanssa niin että lääkkeestä huolimatta serotoniinit on taas alhaalla, koska keho on oppinut jotenkin torjumaan lääkkeen aiheuttaman epätasapainotilan luontaiseen nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy terapiassa ja syö ne lääkärin määräämät lääkkeet. En usko että mäkikuisma auttaa nostamaan serotoniinitasosi normaaliin. Ne on tutkittuja eikä niissä ole oikeastaan haittavaikutuksia
Et voi vakavalla naamalla väittää että masennuslääkkeissä ei ole mitään haittavaikutuksia. Niissä purkeissakin lukee ihan selvällä suomen kielellä mitä kaikkia seurauksia voi tulla
Ne on niitä mt-potilaiden höpötyksiä, ja heti jos joku skitso mainitsee jonkun "oireen" niin se täytyy lukea sen jälkeen lääkeselosteessa. Tutkimuksissa niillä ei ole havaittu sivu vaikutuksia.
En usko, että olet pätevä kertomaan sivuvaikutuksista, kun et osaa edes yhdyssanoja. Minullekki lääkäri väitti, että ei ole mitään ongelmia, eikä aiheuta riippuvuutta. Ja paskat. Aiheesta on paljon kirjoja, myös selkokielisiä sinullekkin. Sivuvaikutuksia ja jopa tappavia (myös sivullisia tappavia) on ja paljon.
Jep, ihan tavallisilla masennuslääkkeillä on paljonkin sivuvaikutuksia ja ne aiheuttavat monelle riippuvuutta niin, ettei lääkettä voi ikinä lopettaa vaikka masennus olisi mennyt jo. Mutta kun aivot on lääkkeeseen tottuneet niin lopetusyrityksistä voi mennä jopa työkyky. Ärsyttävää, että kun näitä lääkkeitä määrätään, sanotaan että ei riippuvuutta jne, mutta sitten jos jollain lääkkeen lopetus ei suju kuten mun exällä kävi, lääkäri sanookin: "joo, tätä tapahtuu noin neljäsosalla käyttäjistä ettei pysty ollenkaan lopettamaan, mutta näitähän voi syödä koko loppuelämän ilman mitään ongelmia". Olisi se ollut kiva kertoa jo lääkettä määrätessä, että on sitten 25% mahdollisuus että tästä tulee loppuelämän lääkitys, silti vaikkei masennusta enää olisi.
Kun tuli lääkkeet lopetettua, niin oli järkyttävät vieroitusoireet. Monta kuukautta meni kuin krapulassa. Lopetin ja olen kiitollinen että hoidin homman loppuun, sain muutaman vuoden terapian jälkeen terveenpaperit ja samalla tiellä ollaan edelleen.Lääkkeiden syöntini loppui jo 2vuotta ennen terapiaa
Juuri tuo tunkkainen olo päässä ja krapulainen olo kuvaa hyvin sitä fiilistä.
Minulla oli Mirtzapin niminen lääke ja se aiheutti kamalaa väsymystä. Torkahtelin pitkin työpäivää ja aiheutin vakavia vaaratilanteita. Osa-aikasta eläkettä en saanut, mutta jatkuvasti esimerkiksi liiketeneessä sai varoa ja ne reaktiot oli kamalan hitaat. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään.
Olisi syytä tutkia lääkityksiä ja sitä kuinka moni ajaa lääkepäissään.
Lääkärin mukaan ei vaikuta ajokykyyn tai vaativiin työtehtäviin mitenkään...
Minulta katosi matemaattiset kyvyt ja jopa kertolaskutaito hävisi kokonaan.
Sama lääke oli mulla, aivan järkyttävät sivuvaikutukset. Aloin himoita makeaa täysin pakkomielteisesti, minkä seurauksena lihoin voimakkaasti. Seksuaalinen halu katosi täysin, mikä aiheutti lopulta parisuhteen loppumisen. Minulla ei ollut väsymystä kuin ekan kuukauden, mutta yleinen tokkuraisuus oli ja pysyi. Tuntui kuin pää olisi täynnä jotain höttöisää pumpulia joka hidasti ja esti ajatusten ja tunteiden normaalin juoksun. Olen koodari ammatiltani, ja oli todella vaikeaa hoitaa työtään kun ajatus ei kulje ja mistään ei tajua mitään.
Lääkettä kun yritin lopettaa, tuli niin invalidisoivat sivuvaikutukset että en olisi pystynyt työhön, joten jatkoin. Lääkäri sanoi että otetaan rinnalle toinen lääke, niin sitten kuulemma sen avulla voin vähitellen lopettaa mirtatsapiinin. Tämä toinen lääke oli neurolepti Ketipinor. Tämä oli vain ojasta allikkon meno, nyt tuli myös voimakkaat fyysiset sivuvaikutukset plus entistä pahempi tokkuraisuus ja aivojen toimimattomuus. Lääkärin mielestä oli kyse hoitoihin huonosti reagoivasta masennuksesta eikä lääkkeiden sivuvaikutuksista, ja ehdotti minulle jopa eläkettä. Sitä en 35-vuotiaana halunnut todellakaan, kun eihän se alkuperäinen masennus edes ollut kovin paha!
Minä sitten lopetin lääkitykset erittäin ei-suositellulla tavalla: kesälomalla kun oli varaa "invalidisoitua" rauhassa työkyvyttömäksi, päätin katkaista molemmat lääkkeet heti kerralla, ja käyttää päihteitä selvitäkseni vieroitusoireiden yli. Viinaa ja netistä tilattuja bentsoja meni kolme viikkoa, ja niiden avulla sai psyykkiset lopetusoireet siedettäväksi, fyysisiä toki oli silti esim. sähköiskun tunteita päässä, varjomaisia harhanäkyjä, näköhäiriöitä, lihasten nykimistä. Mutta pääsin niistä mömmöistä ja enpä kyllä enää noihin koske ikinä, ellei ihan tosiaan niin paha ole että itsemurha ainoa toinen vaihtoehto.
Niin siis ketipinor ja mirtzapin on sama lääke käytännössä.
Sama vaikutus ja yhtä tuhovoimaisia.
Lääkärisi oli todella paska.
Hauska lukea että täällä on muitakin lääkkeistä selvinneitä ja elossa.
Onnittelut kaikille koetusta helvetistä.
Suurin huoli minulla on niistä nuorista ja alaikäisistä joilta lääkitään työkyky pois ja joiden vanhemmat edesauttavat sokeina lampaina näiden lääkitsemistä siinä toivossa että asiat paranisi :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo "lääkkeet" toimii korkeintaan placebon verran masennukseen , siitä on ihan tutkimuksia. Haitat kyllä tulee, ja osalla jopa jää ssri haittoja vaikka on lopettanut.
Lääkkeet estää käsittelemästä niitä tunteita ja kokemuksia, mitkä masennuksen aiheuttaa.
Ne lamaavat tunteet ,ja painavat masennuksen oikeat syyt taustalle.
Onko ihme, että kun lääkkeen lopettaa, masennus uusiutuu.
Tutkimusten mukaan pitkällä aikavälillä lisäävät msennuksen uusiutumisriskiä ja jopa kroonistavat masennuksen.
Masennuksen hoidon pitäisi olla kokonaisvaltaista. Jotkut kuvittelee, että elintavat esim.ruokavalio eivät vaikuta mitenkään masennukseen.
Masennukseen on aina joku syy, jollakin se voi olla traumakokemus, jonkun tunteisiin ei ole vastattu lapsena tai on mitätöity, pistetty häpeämään itseään . Kaikki huonot kokemukset, varsinkin lapsuudessa luovat vääriä ajatusmalleja ja murentavat itsetuntoa.
Jos on lapsena jäänyt tunteidensa kanssa yksin, ei niitä välttämättä osaa aikuisenakaan käsitellä.
Ne voi olla joillakin pieniäkin juttuja.
Ruokavalion tulisi olla tukihoito , aina.
Jos suolisto voi huonosti eivätkä aivot saa tarvitsemiaan rasva-happoja ja vitamiineja, pitkäkään terapia ei välttämättä auta kovin hyvin, kun keho ei yksinkertaisesti toimi.
Uni, liikunta ,ravintoainepuutokset.
Jotkut ovat tottuneet lapsesta asti surkeaan ruokaan, mutta joidenkin on varmasti pakko käsitellä ne tunteet sen huonon syömisen takana .
Joillakin käsittelemättömät vaikeat tunteet voivat näkyä vaikka jatkuvana tekemisenä ja suorittamisena, perfektionisminakin.
Kaikki lähtee varmasti itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä.
Masennus pitää hoitaa, mutta lääke yksinään tuskin parantaa ketään eikä lääkkeen varaan pitäisi jäädä .
Ymmärrän, että erittäin vaikeasti masentuneille se pitää joissain tapauksissa aloittaa, ja toivottavasti nostaa pahimmasta suosta.
Mutta minkä takia tarjotaan työuupumukseen, parisuhdeongelmiin, eroon, yksinäisyyteen???!!
Olen nähnyt vierestä kun näin tehdään.
Mahdollisesti aivoja vahingoittavia kemikaaleja.
Ihan järkyttävän lyhytkatseista toimintaa .
Halvemmaksi pitkällä tähtäimella tulisi hoitaa kokonaisvaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea että täällä on muitakin lääkkeistä selvinneitä ja elossa.
Onnittelut kaikille koetusta helvetistä.
Suurin huoli minulla on niistä nuorista ja alaikäisistä joilta lääkitään työkyky pois ja joiden vanhemmat edesauttavat sokeina lampaina näiden lääkitsemistä siinä toivossa että asiat paranisi :/
Mä olin 9.6 keskiarvon oppilas vielä lukiossa, sain vähän myöhemmin vaikeaan elämäntilanteeseen ja "huonoon itsetuntoon" ja siitä aiheutuneisiin ongelmiin (esim. Tilapäinen syömishäiriö) ssri-lääkkeet , joita käytin vaihdellen yhteensä n. 6 vuotta, voxraakin välillä.
Olen nyt 30-v , täklllä hetkellä työkyvytön mielenterv.häiriön takia. Elämäntilanne ollut kunnossa jo pitkän aikaa. Terapiaa takana myös.
Tuntuu ,että nuo "lääkkeet" muuttivat lopullisesti jotain aivoissani.
Tai täytyy ainakin sanoa, että silloin kun sain ne, aivoissani ei ollut mitään vikaa, nyt on.
Lääketeollisuuden on tarkoitus tuottaa voittoa, eniten voittoa tehdään kroonisesti sairailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea että täällä on muitakin lääkkeistä selvinneitä ja elossa.
Onnittelut kaikille koetusta helvetistä.
Suurin huoli minulla on niistä nuorista ja alaikäisistä joilta lääkitään työkyky pois ja joiden vanhemmat edesauttavat sokeina lampaina näiden lääkitsemistä siinä toivossa että asiat paranisi :/
Mä olin 9.6 keskiarvon oppilas vielä lukiossa, sain vähän myöhemmin vaikeaan elämäntilanteeseen ja "huonoon itsetuntoon" ja siitä aiheutuneisiin ongelmiin (esim. Tilapäinen syömishäiriö) ssri-lääkkeet , joita käytin vaihdellen yhteensä n. 6 vuotta, voxraakin välillä.
Olen nyt 30-v , täklllä hetkellä työkyvytön mielenterv.häiriön takia. Elämäntilanne ollut kunnossa jo pitkän aikaa. Terapiaa takana myös.
Tuntuu ,että nuo "lääkkeet" muuttivat lopullisesti jotain aivoissani.
Tai täytyy ainakin sanoa, että silloin kun sain ne, aivoissani ei ollut mitään vikaa, nyt on.
Lääketeollisuuden on tarkoitus tuottaa voittoa, eniten voittoa tehdään kroonisesti sairailla.
Yleisesti syytetään että kongnitiiviset kyvyt katoaa masennuksessa. Varmasti sen takia minullekin sanottiin niin, että en syyttäisi lääkäreitä tai lääkkeitä. Huomasin jo muutaman kuukauden aikana että mieleni tylsistyy ja ajattelu hidastuu 60%. Lääkkeet olisivat tehneet minusta lievästi kehitysvammaisen lihavan mt-kuntoutujan.
Väittäisin että ne lääkkeet sen kyllä tekee. Kuusi vuotta on pitkä aika lääkityksellä. Aivoille on tapahtunut kamalaa väkivaltaa. Itse parin ensimmäisen kuukauden aikana lopetin lääkityksen itsenäisesti. Toki ahdistukseen ja paniikkihäiriöön rauhouttavat toimivat parhaiten. Näiden avulla sain myös opinnot suoritettua. Enkä erityisemmin nauttinut vaikutuksesta, ne vain auttoivat pahimman yli.
Sanottiin epäsuoraan että lääkkeen syöminen on edellytys kuntoutustuelle.
Olo vaan parani pelkästään sillä että sain toimeentulon, jota ei tarvitse väsyneenä hakea joka kuukausi erikseen, stressittömän ympäristön ja nukkua pitkät unet, kun ei tarvinnut töihin mennä stressaantuneena ja huolestuneena ja sain rauhassa palautua kiivaasta elämänrytmistä.
Paranin rauhassa ihan ilman lääkkeitä. Toki sanoin että syön kiltisti pillerini (en helvetissäkään syönyt).
Sanoisin että suurin osa ihmisistä paranisi ilman lääkkeitä sellaisella kuin perustulo.
Kun ihmisten ei tarvitsisi pelätä tulevaisuuttaan ja ahdistua tai hävetä sitä että NYT EI YKSINKERTAISESTI ENÄÄ JAKSA.
Kuntoutustuen ja läheisten avulla pääsin työkykyiseksi, en lääkkeiden. Lähinnä jos olisin jatkanut oikeasti lääkkeiden syömistä olisin vammautunut ja pian joutunut löytämään lääkärin joka pistää sairaseläkkeelle koko loppuelämäksi.
Harmi sinällään kun olisi ollut sentään pysyvät tulot. Työelämän kannalta nyt on paska tilanne, kun ei töitä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin söisin jotain luonnonlääkettä ahdistukseen, kun semmosia kemikaaleja joista ei tiedä mitä ne aiheuttaa. Mutta E-epa on hyvä masennukseen, oliko kenties myös ahdistukseen. Sitä on myös suositeltu näiden kemikaalimyrkkyjen ohella syötäväksi. Vielä joku päivä minäkin lopetan noiden syömisen ja tähtään luonnollisempiin menetelmiin voida hyvin.
"Luonnonlääkkeet" ovat monesti peräisin kasveista, joiden sisältämillä molekyyleillä on voimakkaita rohdosvaikutuksia. Näitä tai niistä johdettuja aineita on perinteisesti käytetty ihan oikeina lääkkeinä ja niillä on siis voimakkaita vaikutuksia elimistoon. Vieläkin käytetään mm. digitalista lääkkeenä. Eivät ne ole mitään harmitonta kivaa lisäravinnetta, joita voi käyttää huoletta miten haluaa ja miten kauan vain. Meneekö jakeluun?
Miten niin semmoisia kemikaaleja joista ei tiedä mitä ne aiheuttaa??? Lääkkeissä on kemikaaleja jotka on nimetty ja niiden vaikutukset tiedetään, samoin kasvien sisältämät molekyylit on nimetty ja niidenkin vaikutukset tiedetään, paitsi että lääkkeissä ei yleensä ole mitään ylimääräistä ja niitä on tutkittu tarkemmin. En menisi tilailemaan kiinalaisia yrttisekoituksia koska tilatessaan ei ole mitään tietoa siitä mitä saa.
Tiesitkö että mäkikuisma aiheuttaa monien lääkkeiden kanssa yhtä aikaa käytettynä sen, että näiden lääkkeiden pitoisuus ei olekaan elimistössäsi normaalilla tasolla (liikaa tai liian vähän)? Tämä on yleisesti tiedetty fakta jo pitkään. Myös mäkikuismalla on omat haittavaikutuksensa.
terv. farmakologiaan perehtynyt kasvitieteilijä
Mikään ei auta masennukseen. Itse ihmisen on työ tehtävä; itse ihmisen on lakattava masentelemasta.
Sama lääke oli mulla, aivan järkyttävät sivuvaikutukset. Aloin himoita makeaa täysin pakkomielteisesti, minkä seurauksena lihoin voimakkaasti. Seksuaalinen halu katosi täysin, mikä aiheutti lopulta parisuhteen loppumisen. Minulla ei ollut väsymystä kuin ekan kuukauden, mutta yleinen tokkuraisuus oli ja pysyi. Tuntui kuin pää olisi täynnä jotain höttöisää pumpulia joka hidasti ja esti ajatusten ja tunteiden normaalin juoksun. Olen koodari ammatiltani, ja oli todella vaikeaa hoitaa työtään kun ajatus ei kulje ja mistään ei tajua mitään.
Lääkettä kun yritin lopettaa, tuli niin invalidisoivat sivuvaikutukset että en olisi pystynyt työhön, joten jatkoin. Lääkäri sanoi että otetaan rinnalle toinen lääke, niin sitten kuulemma sen avulla voin vähitellen lopettaa mirtatsapiinin. Tämä toinen lääke oli neurolepti Ketipinor. Tämä oli vain ojasta allikkon meno, nyt tuli myös voimakkaat fyysiset sivuvaikutukset plus entistä pahempi tokkuraisuus ja aivojen toimimattomuus. Lääkärin mielestä oli kyse hoitoihin huonosti reagoivasta masennuksesta eikä lääkkeiden sivuvaikutuksista, ja ehdotti minulle jopa eläkettä. Sitä en 35-vuotiaana halunnut todellakaan, kun eihän se alkuperäinen masennus edes ollut kovin paha!
Minä sitten lopetin lääkitykset erittäin ei-suositellulla tavalla: kesälomalla kun oli varaa "invalidisoitua" rauhassa työkyvyttömäksi, päätin katkaista molemmat lääkkeet heti kerralla, ja käyttää päihteitä selvitäkseni vieroitusoireiden yli. Viinaa ja netistä tilattuja bentsoja meni kolme viikkoa, ja niiden avulla sai psyykkiset lopetusoireet siedettäväksi, fyysisiä toki oli silti esim. sähköiskun tunteita päässä, varjomaisia harhanäkyjä, näköhäiriöitä, lihasten nykimistä. Mutta pääsin niistä mömmöistä ja enpä kyllä enää noihin koske ikinä, ellei ihan tosiaan niin paha ole että itsemurha ainoa toinen vaihtoehto.