Lue keskustelun säännöt.
1-vuotias vihaa pinnasänkyä
17.01.2019 |
Auttakaa, pian 1-vuotiaan yöunet ovat menneet ihan mahdottomaksi. Nukkui noin 9 kk asti sivuvaunussa ja saattoi sieltä kaivautua kainalooni nukkumaan. Siinä 9 kk iässä alkoi olemaan niin vilkas, ettei voinut jättää sivuvaunuun sekunniksikaan yksin edes nukkuvana. Yritti siis tulla sängystä pää edellä lattialle, eikä nykyäänkään osaa kiivetä sieltä satuttamatta itseään pois. Samalla nukkuminen lähekkäin muuttui ihan mahdottomaksi. Kiipeää päälleni, raapii, potkii, muksii ja repii hiuksistani unissaan. Lisäksi herätessään yrittää kiivetä ohitseni lattialle. Laitettiin siis laita paikalleen, pinnis on kuitenkin ihan meidän sängyssä kiinni.
Lapsi ei kuitenkaan tunnu millään tottuvan pinniksessä nukkumiseen. Ollaan tehty se virhe, että ollaan nukutettu viereen tai syliin. Lapsi herää lähes joka kerta nukkuessa pinnasänkyyn laskiessa. Eilen siihen, että lapsi jäi sänkyyn meni lähes kaksi tuntia... Lapsi myös heräilee jatkuvasti eikä rauhoitu itse, tätä ei tapahtunut sivuvaunussa nukkuessa. Mikään silittely pinnojen välistä ei tehoa, lapsi nousee seisomaan ja raivoaa. Olen lopen uupunut heräämään tunnin välein joka yö. Isänkään rauhoittelut yöllä eivät kelpaa. Välillä toimii vain imetys, vaikka haluaisin ainakin yöimetyksestä jo eroon. Minulla on ongelmia selän kanssa, ja jatkuva nostelu ja laskeminen pinnasänkyyn on tehnyt selästä todella kipeän.
Sanotaan vielä, että päivisin leikkii sängyssään ihan tyytyväisenä, jos on joku akuutti tarve saada hänet turvalliseen tilaan. Sänky itsessään on ihan ok.
Minusta vaikuttaa siltä, että lapsi kaipaa läheisyyttä. Olen vielä kotona ja läheisyyttä ja syliä on tarjolla päivän mittaan runsaasti. Miten saan lapsen nukkumaan omassa pinnasängyssään? Perhepeti ei tuon yöllisen riehumisen takia ole vaihtoehto.
Kommentit (11)
Meillä toimi parhaiten kun otettiin omasta sängystä jalat pois ja laitettiin lapselle vuoden ikäisenä turvalaidallinen juniorisänky meidän sängyn jalkopäähän.
Yhtään yötä ei suostunut nukkumaan pinnasängyssä, tuohon taas tottui heti ja kertaakaan en ole joutunut ottamaan yöksi viereen ja nukahtaa itse sänkyyn kun pötköttelen vieressä. Eikä tarvii stressata, että tipahtaisi meidän sängystä.
Yöimetys lopetettiin vuoden ja 4 kk iässä, kun alkoi omat voimat loppua heräilyyn n. 3-5 krt/yö. Ennen tätä siis ei isi kelvannut öiseksi lohduttajaksi kovinkaan helpolla.
Yksi ilta vaan selitin, että nyt tissit nukkuu ja aamulla saa maitoa. Meni isin kanssa nukkumaan ja minä toiseen huoneeseen. Ekana yönä heräsi kahdesti, mutta rauhottui nopeasti.
Muutaman yön nukuin viereisessä huoneessa ja pari viikkoa kerroin aina illalla ennen nukkumaan menoa kuinka tissit nyt sitten unilla myös. Lisäksi en enää iltaisinkaan tai aamulla imettänyt makuuhuoneessa. Ilman huutoja onnistui ja nyt nukkuu hyvin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku väistämättä huutoa sisältävä systemaattinen unikoulu jos on pakko, tai lapsi isin kainaloon? Vaikuttaisiko unipussi möyrimisen määrään...? Sori, ei musta ole mitään apua mutta empatiaa olisi tarjolla.
Ja sit ihan se ettei sängyssä leikitä edes päivällä. Se on vain nukkumista varten. Mikäli siis pinnasängystä kyse.
No miksi sen lapsen pitää väkisin nukkua pinnasängyssä? Mikä on se akuutti tarve saada "turvaan"? Pitäisikö sulkea pois ne muut riskiteijät. Pinnasänky voi olla lapselle ahdistava yöllä.
Meillä lapsi nukkui aluksi vieressä (10 kk saakka), pinnasängyssä vain pari kuukautta. Vuoden ikäisenä siirrettiin juniorisänkyyn, kun kiipesi laidan yli ja tippui maahan. Paljon paremmin nukkui siinä juniorisängyssä, pikkasen aikaa vieressä silittelee että nukahtaa ja se on siinä.
Ei se lapsi siihen kuole tai mitenkään kärsi kun muutama pari iltaa menee itkiessä. Luokaa selkeät iltarituaalit ( leikit, pesut, satu, musiikki tms ) jonka jälkeen väsyneenä sänkyyn. Ystävällisesti mutta päättäväisesti. Kun lapsi oppii että homman nimi on siis tämä ja se toituu aina samanlaisena niin ei enää protestoi.
Jos ensi itkuista ja raivareista sitten nostelette pois sängystä niin homma pitkittyy eikä ehkä opi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole mitään syytä enää 1-vuotias väkisin pinnasängyssä pitää. Kunnollinen lastensänky ois nyt paikallaan, pinnikset on vauvoille.
Unikoulun paikkahan se taitaisi olla. Tuossa on monta kohtaa, joita voisi lähteä muokkaaman, varmaan parasta, että yksi kerrallaan lähdette oppettelemaan pois ”huonoista” unitatavoista. Ekaksi varmaan se, että lapsi oppisi nukahtamaan sänkyyn eikä syliin. Kun sen osaa, voi jättää yömaidon pois ja opetella, että yöllä kun herää, nukahtaa takaisin samaan tapaan kuin illalla.
Itse koin hyväksi keinoksi oliko se pistäytymisunikoulun (?). Eli lapsi lasketaan sänkyyn, se alkaa huutaa, otetaan syliin, se rauhoittuu, lasketaan takaisin sänkyyn, alkaa huutaa, sama homma alusta. Tämä kertaa n. 1000 ekana iltana. Tässä ideana se, että lapsi oppii, että itkuun vastataan kyllä ja että sänkykin on aivan turvallinen paikka olla. Lasta ei siis tässä saa nukuttaa syliin, vaan kun on rauhoittunut, niin hereillä takaisin sänkyyn. Jossain vaiheessa se nukahtaa, usko pois!
Toki on muitakin keinoja, esim. tassuttelu, unijuna-nettiunikoulu jne. Valitse teille sopivin, mutta pitäydy ainakin kolme iltaa siinä minkä valitsit, ennen kuin tuomitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne rutiinit ne rutiinit. Monessa perheessä puuttuu nykyään ne iltarutiinit. Kun niihin vähän käyttää aikaa ja satsaa niin pääsee paljon helpommalla. Yleensä lasten kanssa kaikessa.
Minäkin vaihtaisin jo pois sen pinnasängyn tavalliseen mutta samalla sitten pitäisi lapsi opettaa nukkumaan siinä. Alussa siihen kannattaa satsata niin jatkossa se sitten sujuu. Muutama ilta siis pitkää pinnaa, aikaa ja itkua. Siitä se lähtee,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aattelepa omalle kohdalle, että sut työnnettäs ykskaks nukahdettuasi johonkin häkkiin nukkumaan, josta et pääse pois. Ei ihmekään että raivoaa?
Meillä on myös nukutettu viereen, sillä se oli ainut toimiva tapa. Siirtäminen alkoi sujua heräämättä, kun nukahtaessa alla oli peitto tai pyyhe, jonka päällä lapsen siirsi. Ei siis napattu lämpimästä kainalosta kylmään sänkyyn. Esikoisen kanssa piti odotella noin 20min nukahtamisen jälkeen, että pääsi sikeään uneen josta ei ikinä siirtäessä havahtunut. Kuopuksen kanssa siirtäminen taas pitää tehdä aikalailla heti, 30min nukuttuaan uni on kevyimmillään. Hengityksestä pitäisi erottaa mitä univaihetta lapsi nukkuu, onnistuuko siirto vai ei. Muistelisin, että sikeässä unessa hengitys on kevyttä ja likimain äänetöntä mutta saatan muistaa juuri päinvastoin.
Muuta en oikein osaa neuvoa. Uskoisin menevän ajallaan ohi, yleensä lapsilla tulee tiukka ripustautumisen vaihe siinä yhden vuoden iän paikkeilla. Meidän kuopus oli nukkunut vauvasta asti kuin unelma, synttäriensä tienoilla suostui nukkumaan vain sylissäni/päälläni ja muutaman kuukauden jälkeen taas koko yön sängyssään (sivuvaunu).
Jos teidän piltille kelpaa tutti, suosittelisin kokeilemaan ns. yötutteja, jotka loistavat pimeässä. Lapsi löytää ne sängystään helposti suuhunsa itsekin, eikä tarvitse sitten tutin perään huudella. Jos tutti ei kelpaa, voisiko joku unilelu tuoda lohtua? Tsemppiä kuitenkin, kyllä te jonkun toimivan ratkaisun löydätte!
Up