Lue keskustelun säännöt.
Artikkelien kirjoitus lehteen?
17.01.2019 |
Onko ihan toivoton ajatus, että alkaisin pokkana tarjoamaan eri aihealueiden artikkeleita lehtiin?
Kirjoitan hyvin ja olen saanut monelta palautetta kiinnostavista jutuista. Aihealueet kulkee laidasta laitaan. Faktatietoon perustuvat asialliset jutut onnistuu, ja ihan liibalaaba hömpät myös.
Tässä nyt on äitiyslomalla ollut aikaa unelmoida kaikesta ja ehkä vähän lähti unelmat liikaa lentoon :D
Mutta eikö jostain kuitenkin aina pidä aloittaa? Ei kai siinä mitään hävitäkään voi jos yrittää? Olen koittanut etsiä tietoa, että miten olisi järkevää edetä ja hyvin on löytynytkin. Jossain oli myös mainittu, että aina kannattaa muutama oma esimerkki kirjoitus liittää mukaan. Näin ajattelin tehdä.
Mitään tietoa mulla ei ole siitä, että minkä verran hintaa perus artikkelista edes maksetaan? Enemmänkin kirjoittaminen on aina ollut harrastus, vasta lähiaikoina on tullut mieleen että ehkä sitä harrastusta voisi oikeasti ihan hyödyntää?
En tosiaan oleta, että mun tekstejä otettaisiin "heittämällä" läpi, ja tiedän hyvin että tarjonta on iso. Kirjoitus on aina ollut rakas harrastus, jotenkin tuntuisi luontevalta saada sitä eteenpäin.
Onko kenelläkään kokemusta tai ajatuksia aiheesta?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toimitussihteerinä kaksi kertaa viikossa ilmestyvässä paikallislehdessä. Pari kertaa viikossa toimitukseen tulee näitä omien juttujensa tarjoajia. Yksikin yhdyssanavirhe, niin lukeminen päättyy siihen.
Aika pöljä linja teidän paikallis lehdessä, jos ihan kelvollinen ja kiinnostava juttu hylätään yhden yhdys sana virheen vuoksi. Ammatti kirjoittajillekin sattuu joskus pieniä virheitä, jotka olisi artikkelin tarkistamisen yhteydessä helppo korjata.
Ohis. Alalle on koulutettu koko 2000-luvun ajan selvästi enemmän ihmisiä kuin työpaikkoja on, joten tarjolla on myös kirjoittajia, jotka tekevät ihan yhtä kiinnostavia juttuja mutta osaavat yhdys sanat.
Totta, itsekin olen pitkän toimittajan urani vaihtanut toiseen ammattiin, kun väsyin myymään juttujani pilkkahinnalla. Alalla on iso määrä freelancereita, joiden kanssa ap kilpailee, mutta ihan pienessä paikallislehdessä on pieni sauma päästä kiinni jutuntekoon. Samassa jonossa ovat myös toimittajan urasta haaveilevat lukiolaiset ja innokkaat eläkeläiset - kieliopin osaaminen on siis vasta ensimmäinen kynnys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimitukset ja päätoimittajat ovat hyvin kiireisiä, joten kannattaa soittaa, ei lähettää s-postia. Kokeile pientä paikallislehteä, ei isoja sanoma- ja aikakausilehtiä. Juttupalkkiot ovat hyvin pieniä, mutta kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Jos teet hyvän vaikutuksen päätoimittajaan ja keksit hyviä aiheita paikallisista ihmisistä ja asioista, niin saatat onnistua pääsemään avustajaksi.
Kielioppivirheet voivat kaataa "urasi", niitä tekstissäsi on aivan liikaa, lähes joka lauseessa. Kukaan ei nimittäin ainakaan jatkuvasti voi korjata tekstejäsi toimituksessa. Pienissä lehdissä kynnys avustajaksi on matalampi, mutta sinnekin pitäisi toimittaa valmiita juttuja, joita ei tarvitse korjata. Jos et näe tekstisi virheitä, niin urakka on isompi.
"Faktatietoon perustuvat asialliset jutut onnistuu, ja ihan liibalaaba hömpät myös." Tässä lauseessakin on jo useampi iso virhe, löydätkö ne? Jos et löydä, niin löytyisikö vaikka kansalaisopistosta kurssia, jossa opetetaan äidinkieltä? Tai suostuisiko joku osaavampi tarkistamaan tekstisi ennen kuin lähetät ne lehteen tarjolle? Virheitä vilisevää tekstiä on nimittäin turha lähettää tarjolle, sillä juttujen korjaamiseen lause lauseelta ei mikään lehti ryhdy.
Onnea yritykseen.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen kirjoittanut kaksi vuotta artikkeleita sisällöntuottoon erikoistuneelle yritykselle. Oikoluen ja tarkistan kirjoitukseni aina, toistaiseksi yhtäkään ei ole palautettu (tai korjattu) kielioppivirheiden takia.
Olen saanut hyvää palautetta ja kolme yrityksen asiakasta tilaa nykyään tehtävänannot suoraan minulta. Tulin etsimään neuvoja ja kokemuksia täältä, en todistamaan omaa osaamistani. Korvaus teksteistä on minimaalinen ja yritys ottaa aina omansa pois, eli rikastumaan ei pääse. Artikkeleiden aiheet annetaan aina valmiiksi.
Ideana on, että tahtoisin itse päättää aiheen ja saada omaa ääntäni kuuluviin.
Kerran vielä, kiitos kaikille neuvoista. Poistun nyt tästä keskustelusta, homma meni kirjaimellisesti pilkunviilaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen toimitussihteerinä kaksi kertaa viikossa ilmestyvässä paikallislehdessä. Pari kertaa viikossa toimitukseen tulee näitä omien juttujensa tarjoajia. Yksikin yhdyssanavirhe, niin lukeminen päättyy siihen.
No näin juuri. Olen se "katkera nillittäjä", joka huomautti, ettei ap ole hyvä kirjoittaja. Yritin sanoa juuri tätä. Jos ei osaa perusasioita, ei ole mitään mahdollisuuksia alalle. Tai ei pitäisi olla!
Jos ap yrittäisi missiksi ja kertoisi olevansa ylipainoinen, joku "katkera nillittäjä" luultavasti toteaisi, että eiköhän ne missit valita hoikkien joukosta. Kukin ala tai ammattilaisuus edellyttää aina joitakin tietoja, taitoja tai ominaisuuksia. Ei ketään valita missiksi vain siksi, että se on hän haaveensa. Sama pätee muilla aloilla. Pitää osata, ei vain toivoa.
Toimitukset valitsevat julkaistavat juttunsa hyvin kirjoitettujen juttujen joukosta, eivätkä kirjoittajan haaveet ja unelmat vaikuta siihen sitä eikä tätä. Monet (freelance)toimittajat ovat pitkälle opiskelleita ihmisiä, joilla on enemmän tietoa ja taitoa näissä asioissa kuin suurtalouskokilla, joka sitten toki osaa paremmin niitä suurtalouskokin hommia. Mutta harva suurtalouskokki lienee edes ylioppilas.
Jos ei ole tarkoituksena tehdä kirjoittamisesta itselleen elantoa, niin ihan mahdollinen ajatus. Kannattaa keskittyä aiheisiin, joihin muut eivät ole vielä tarttuneet ja selvitellä asiaa selvästi google-hakuja pidemmälle, kunnes löytyy jotain mielenkiintoista. Faktat pitää tarkastaa useammasta lähteestä. Kielen pitää olla yksiselitteistä ja moitteetonta.
Varaudu tuottamaan itse myös kuvamateriaali. Netistähän kuvia ei saa ribata, ja se on aina tyylitöntä vaikka lisenssi olisikin kunnossa. Nykyisin painokelpoista laatua tuottavan kameran saa edullisesti. Täytyy vain opetella muokkaamaan otokset väreiltään tasapainoisiksi.
Huomaa, että Suomessakin ilmestyy runsaasti sellaisiakin lehtiä, joita ei myydä kioskeissa. Järjestöjen, ammattiliittojen ja yritysten sisäiset lehdet kaipaavat yleensä sisältöä enemmän kuin aikakauslehdet. Noihin saanee helposti pienellä summalla kaupaksi helposti pureskeltavia positiivishenkisiä juttuja, jos kuvituskin tulee kaupan päälle.
Unohda koko asia. Kirjoittele vaan jatkossakin pöytälaatikkoon. Kuten moni on jo todennut, tekstisi on kömpelöä ja täynnä virheitä.
Toimittajaksi ei tuosta vaan hypätä suurtalouskokkikoulutuksella eikä varsinkaan siksi, että joskus olet ehkä saanut kahdeksikon ainekirjoituksesta. Ja nyt sinulla on tylsää äippälomalla.
Sapettaa, että nykyään kuka tahansa kissablogin pitäjä on sisällöntuottaja ja toimittaja. No ei ole!
Itse kirjoitan ammatti- ja yritysjulkaisuihin ja huvin vuoksi eräälle huumorisivustolle.
No, on sulla pokkaa ainakin, ehkä se edistää asiaasi.
t. ihan oikea korkeakoulutettu toimittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes väitä että hallitsisin oikeinkirjoituksen.. mutta täällä kun näitä ammattilaisia näyttää vilisevän näin työaikana, niin voisko joku valaista että miten noilla teidän standardeilla iltasanomat tai iltalehti saa ketään palkattua?
Mä en käsitä että vauvapalstalle tullaan murskaamaan ap:n ajatukset kirjoittamisesta ja lukemaan tekstejä kun piru raamattua, miettien että mistä vois nälviä.
Ei tarvii muuta kun avata il tai is nii kielioppivirheet hyppää silmille ja vois nyt olettaa että niidenkin julkaisijoille joku jotain maksaa.
Iltalehtien viihdeuutiset ovat pisara meressä suomalaisessa journalismissa.
Valitettavasti tosin erittäin näkyvä pisara, jonka pohjalta moni tekee johtopäätöksiä journalistien tasosta.
On kuitenkin hyvä muistaa, että yli 99 prosenttia toimittajista tekee työnsä aivan muualla kuin keltaisten lehtien juorupalstoilla.
Suomessa ilmestyy tuhansia ammattitaitoisesti toimitettuja lehtiä, joista suuri osa on täälläkin mainittuja ammatti-, erikois- ja järjestölehtiä. Sellaisiin ap:n kannattaa ensisijaisesti tarjota tekstejään; toinen sopiva kohde ovat ne pienet paikallislehdet, jotka täällä on myös mainittu.
Kilpailu alalla on tosin erittäin kovaa, mutta siihen ap on epäilemättä valmistautunutkin. Onnea yritykseen, jos siihen ryhdyt!
t. Toimitussihteeri nro 99
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes väitä että hallitsisin oikeinkirjoituksen.. mutta täällä kun näitä ammattilaisia näyttää vilisevän näin työaikana, niin voisko joku valaista että miten noilla teidän standardeilla iltasanomat tai iltalehti saa ketään palkattua?
Mä en käsitä että vauvapalstalle tullaan murskaamaan ap:n ajatukset kirjoittamisesta ja lukemaan tekstejä kun piru raamattua, miettien että mistä vois nälviä.
Ei tarvii muuta kun avata il tai is nii kielioppivirheet hyppää silmille ja vois nyt olettaa että niidenkin julkaisijoille joku jotain maksaa.
Virheiden määrä mainitsemissasi julkaisuissa on viime vuosina tosiaan lisääntynyt valtavasti. En sitten tiedä, mitkä ovat lehtien rekrytointivaatimukset.
Virheettömästi kirjoittaminen ei ole kuitenkaan mitenkään mahdotonta. Olen äikänope. Vaikka oppilaiden taidot keskimäärin ovat heikentyneet, edelleen parhaat kasi- ja ysiluokkalaiset kirjoittavat virheetöntä, monesti jopa aivan julkaisukelpoista tekstiä. Nytkin minulle on monta oppilasta, joiden töihin pitää ehkä lisätä yksi pilkku tai moittia hieman kliseisestä sanavalinnasta. Kymppi jää kenties uupumaan vain sisällön tavanomaisuuden tms. seikan takia, mutta virheistä se ei ole kiinni.
Ap:n teksti voisi olla sellaisen ysiluokkalaisen näppikseltä, jonka äikän arvosana on todistuksessa seiska tai kasi. Jos tällainen oppilas jatkaa opintojaan ja menee lukioon harjoittelemaan, hän tietysti voi kehittyä ja hänestä voi tulla toimittaja. Mutta jos hän menee suurtalouskokkilinjalle, hän saattaa hyvinkin jäädä tuolle tasolle.
Mutta totta kai kirjoittamista voi opiskella aikuisenakin. Sitä suosittelisin ap:lle.
Hyville kirjoittajille on aina tilausta.
Kirjoitustaito on kuitenkin vasta pohja, jolta ponnistaa. Sen lisäksi hyvältä toimittajalta vaaditaan paljon muutakin.
Kaksi muuta peruspilaria ovat hyvä yleissivistys ja ehtymätön uteliaisuus. Lisäpisteitä tulee jonkin erikoisalan hallitsemisesta. Siinä on avuksi korkeakoulututkinto.
Ahkeruus ja sinnikkyys palkitaan, joten ryhdy vain tavoittelemaan unelmiasi. Et menetä mitään, vaikka unelma ei toivomassasi muodossa toteutuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimitukset ja päätoimittajat ovat hyvin kiireisiä, joten kannattaa soittaa, ei lähettää s-postia. Kokeile pientä paikallislehteä, ei isoja sanoma- ja aikakausilehtiä. Juttupalkkiot ovat hyvin pieniä, mutta kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Jos teet hyvän vaikutuksen päätoimittajaan ja keksit hyviä aiheita paikallisista ihmisistä ja asioista, niin saatat onnistua pääsemään avustajaksi.
Kielioppivirheet voivat kaataa "urasi", niitä tekstissäsi on aivan liikaa, lähes joka lauseessa. Kukaan ei nimittäin ainakaan jatkuvasti voi korjata tekstejäsi toimituksessa. Pienissä lehdissä kynnys avustajaksi on matalampi, mutta sinnekin pitäisi toimittaa valmiita juttuja, joita ei tarvitse korjata. Jos et näe tekstisi virheitä, niin urakka on isompi.
"Faktatietoon perustuvat asialliset jutut onnistuu, ja ihan liibalaaba hömpät myös." Tässä lauseessakin on jo useampi iso virhe, löydätkö ne? Jos et löydä, niin löytyisikö vaikka kansalaisopistosta kurssia, jossa opetetaan äidinkieltä? Tai suostuisiko joku osaavampi tarkistamaan tekstisi ennen kuin lähetät ne lehteen tarjolle? Virheitä vilisevää tekstiä on nimittäin turha lähettää tarjolle, sillä juttujen korjaamiseen lause lauseelta ei mikään lehti ryhdy.
Onnea yritykseen.
Muuten hyviä neuvoja, mutta ÄLÄ soita. Juuri siksi, että toimituksissa on kiire.
Lähetä sähköposti, joka voidaan lukea silloin, kun koittaa vapaa hetki. Sähköpostia joudut joka tapauksessa käyttämään, kun lähetät näytejuttuja ensi arviointiin.
Ala on erittäin kilpailtu. Mutta mikäänhän ei estä yrittämästä. Mutta onko sinulla mitään koulutusta? Se voisi korvata kokemuksen puutetta.
Juuri näin.
Tänne on moni kollega jo kommentoinut, mutta lisäänpä itsekin lusikkani soppaan.
Ammattitaidon perusvaatimus on osata kirjoittaa virheettömästi. Kieliopin pitää tulla selkäytimestä niin, että myös av-palstalle kirjoitettaessa esimerkiksi yhdyssanat menevät automaattisesti yhteen.
Otamme kyllä meidänkin lehtemme toimituksessa mielellämme vastaan ehdotuksia ja tekstejä myös uusilta tarjokkailta. Mutta laadun tulee olla kohdallaan alusta alkaen. Juttuja ei voi ryhtyä edes korjaamaan, jos korjattavaa huutaa joka ikinen lause.
Ehdottomasti toki kannustan ap:tä harrastamaan kirjoittamista vaikkapa blogin muodossa. Siinä kehittyy ilmaisukin.
Vielä yksi toimitussihteeri