__MAALIS-05 ma-ti__

Taas uusi viikko alkaa. Mihin nää päivät oikein häviää??



Jäipä lyhyeen, tyttö tarvitsee äitiä... Palailen myöhemmin!



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!



TE

Olemme palanneet vanhempieni mökiltä viikonlopun vietosta. Läksimme aamulla klo 5.15 ajelemaan, lapset nukkuivat koko matkan, joten meni ihan mukavasti. Sitten veinkin lapset suoraan hoitoon ja tulin itse etätyöpäivälle. Tosin oli pakko ottaa pienet aamupäiväunet, kun olo on niin kauhea. Saas nähdä, saanko minä nyt sen saman kuumetaudin, joka Nuutilla oli viime viikolla. Paleltaa ihan sikana... Tosi mahtavaa, jos tauti nyt tulee, kun mies on Etelä-Afrikassa työreissulla koko viikon... Olis kyllä just mun säkää. No, täytyy toivoa, että tää on vain väsymystä ja menee kohta ohi. Mutta tämä aamupäivänukkuminen tietää kyllä sitä, että on pakko paikata illalla tekemällä tunnin verran töitä, kun lapset ovat menneet nukkumaan.



Viikonloppu meni kivasti. Tai no, isännän vieminen lauantaina lentokentälle ei ollut kivaa. Me ollaan vähän surkeita noiden reissujen suhteen sinänsä, että sekä minä että mies ollaan kovia ikävöimään, joten tuli siinä lentokentällä vuodatettua taas vähän kyyneliä... Kyllä tän reissuajan aina kestää, kun lapset pitää kiireisinä, mutta ne lähtöhetket on aina kurjia. Onneksi mies ei matkusta usein.



Niin, lentokentältä lähdettiin sitten ajelemaan sinne mökille (ajomatkaa n. 2,5 h). Siellä oltiin illansuussa. Paikalla olivat myös veljeni ja siskoni perheineen (siskolla ei ole lapsia, mutta kolme koiraa...), joten ilta sujui mukavasti (ja myöhään...). Juhlimme sitten äitienpäivää jo lauantai-iltana syömällä hyvin. Eilen sitten kävin kummipoikani synttäreillä (täytti jo 14 v...) ihan yksin, sain siis syödä siellä lounasta kummipojan vanhempien kanssa ihan rauhassa (luksusta). Ja ilta meni taas mökillä, nyt tosin vain vanhempieni seurassa. Ja tosiaan aamulla tänne kotiin.



Äitienpäivälahjaksi sain mieheltä digitaalivaa' an - ihan itse toivoin, kun ärsytti tiirailla vanhasta vaa' asta lukemia. Muuten ei paljon minua juhlittu, esikoinenkin halusi mieluummin antaa tekemänsä äitienpäiväkortin mummulle ;-) En ottanut nokkiini, ihan kiva, että mummu on tärkeä (minä kun tunnun välillä olevan pojalle vähän liiankin tärkeä...).



Jahas. Tulipas taas romaani. Nyt menen tuonne sohvalle lukemaan työpapereita ja toivon, että tämä palellus ja kurja olo loppuisi... Pitäkää peukkuja, etten tule nyt kipeäksi - vaikka sitten ensi viikolla mieluummin!



Kylmän tuuliselta Vantaalta,



Terhi&lapset

Terhille pidetään peukkuja, että paleleminen on vaan väsymystä, eikä merkki kipeeksi tulemisesta.Jospa tuo kolea sääkin tekee sen,että palelataa..



MARANTAlle kiiitos laununsanoista!!!!!!



Äkkiä sitä tottui noihin reilun +20 asteen lämpöisiin aurinkoisiin päiviin.



G: Mitäs viikkosuunnitelmia? Miulla on keskiviikkona neuvola, ja sen jälkeen lähden Mimmin kanssa pariksi päviäksi Mummilaan Sulkavalle. Eli siis minun äidilleni. Äitini tulee hakemaan ja veljeni sitten hakee meidät torstai-iltapäivänä pois.



Neuvola taas jännittää tuon painon takia.Inhottaa, heti kun poikkean ruokavaliostani karvan verrankin, se on kilo heti vaa' assa lisää. Eilen sen verran että söin mahan täyteen äitienpäivälounasta ja palan kakkua, kostautui heti. En siis syönnyt tarpeeksi kasviksi, täyttänyt mahaa niillä..Samoin jännitän niitä vauvan sydänääniä, onko ne normaalit.



Nyt hiljeni neiti unilleen, joten lähdenpä tuonne ulkohommiin, taas. Meinasin repiä tuon vanhan mansikkamaan ylös. Turha sitä hoitaa, kun ei sieltä mansikkaa tule.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!



Tuulia, Mimmi ja sykerö rv33+2

aah, Kaisa alkaa olla kunnossa, joten täällä ollaan iloisin mielin. Kävin aamusella työhaastattelussa, joka meni kivasti. Ens viikolla sitten psykatesteihin, ne vaan on aika rasittavia.



Pyykkikone laulaa ja mies oli imuroinut aamulla mun poissaollessa. Ruokalistaa pitäis miettiä tälle viikolle, kun poikkeuksellisesti tehdään viikon ostokset tänään. Sit pitäis vielä pyyhkiä pölyt (joka on mun inhokkikotityö) ja pestä lattiat. Lauantain talkoissa todettiin kaikkien laiskotelleen ikkunoitten ja parvekelasien kanssa.. Niinpä päätettiin tilata yhdessä joku muu pesemään ne!! Jees.



Viikkosuunnitelmissa ei mitään kummempia, vielä. Iltaisin on ohjelmaa, mutta päivät menee hiekkalaatikolla. Itiksessä pitää pistäytyä hakemassa lisäkuvia 1v. kuvauksesta. Mies on taas reissussa pari päivää. Meillä jompi kumpi on oikeestaan aina ollut työssä, jossa on tarvinnut reissata. Niinpä ollaan totuttu tähän ainaiseen matkalaukkuelämään. Nyt Kaisan myötä se tosin on ikävämpää kuin ennen, mutta minkäs teet.



Taidan tästä rientää kaffenkeittopuuhiin.

kua ja Kaisa

...siitä kun viimeeksi kirjoittelin, aika vaan rientää niin vauhdilla, pari kertaa olen käynyt lukemassa viestejä, mutten ole saanuit aikaiseksi kirjoittaa mitään ennenkuin nyt...



Äitienpäivä meni ulkoillessa ja grillatessa, illemmalla oltiin miehen äidillä, omalle äidilleni laitoin paketin postiin viikiolla.

Itse sain äitienpäivälahjaksi kakkua, ruusun lasikulhossa ja 100e lahjakortin vaatekauppaan.



Joitain galluppejakin muistan...sandaaleista on ollut puhetta, meillä on 22 sandaalit, trendi kengässä oli yhdet punaiset tarralliset sandaalit tuota kokoa ja ne myytiin 10e:lla, ovh oli 35e eli hyvään saumaan satuttiin kyseiseen kauppaan. Hannalle kun sanoo, että hae kengät, lähdetään ulos, niin aina neiti tuo sandaalit, niitä pitäisi mieluummin kuin umpinaisia kenkiä. Noita umpikenkiä meillä on kokoa 21-22 neljät, mä hömpsähdän noihin pikku-neidin vaatteisiin niin helposti...pakko alkaa hillitsemään itseäni!



Viikkosuunnitelmia ei ole muita kuin keskiviikkoinen kerho ja torstaina tulee yksi tuttava-mamma poikansa kanssa kahvittelemaan. Jos sää sallii, niin huomenna voisi mennä puistoon leikkimään.



Sanoja tulee vauhdilla lisää, uusimpia on nyt pujin=puhelin, veikka, Jenna, hmm, mitähän niitä nyt on vielä tullut...no noi nyt ainaksin on tullut muutaman päivän sisällä ja niitä onkin kiva hokea.



Viimeeksi kun kirjoittelin, niin Hanna oli juri sairastellut, no tuo sairastelu jätti sen verran jälkeensä itkuisia öitä, että käytettiin neiti lääkärissä, kun ajateltiin jos korvat ei olekaan kunnolla parantuneet, korvissa ei ollut vikaa, mutta lastenlääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että rajut antibiootit olivat jättänet ruokatorveen jälkensä ja Hannalla on vaivana närästys, joka vaivaa nukkumaan mentäessä, Hanna sai antepsinia hoidoksi ja se toden totta on auttanut. Antibiootit puhkasivat myös hiivan tytölle, ihmettelin kun peppu oli niin punainen eikä mitkään koti konstit tehonneet, samainen lääkäri määräsi salvaa tuohon hiivaan ja se on nyt alkanut tehoamaan. Eipä itselleni tullut mieleenikään, että noinkin pienellä voi olla hiiva!



Mulla oli aamulla neuvola, kaikki hyvin. Vauva on nyt jalat alhaalla, mutta sen neuvolassa itse sanoinkin, potkut on tuntuneet " mukavasti" tuolla alapäässä... Paino on vähän tippunut viime kertaisesta käynnistä, nutta silti sitä on n.1½kg enempi kuin Hannaa odottaessani näillä viikoilla.



Nyt menen jatkamaan kotihommia!



Hanneliini & Hanna tasan 1v2kk & natiainen 30+5

Ja niin se äitienpäivä meni taas, paluu arkeen ja pyykkivuoren kimppuun piti tänä aamuna taas tarttua.



Hyi olkoon et tuolla ulkona on kylmä!Ei ees arska juuri nyt paista eli kohta tulee tieten vettä.Aamusta käytiin Juuson kans rattailla kaupassa ja pankissa pyytämässä uusi pankki ukkelille kun sai vanhan pankin rikottua.Nyt on poika unilla,mulla pyykkikone pyörii.



Viikkosuunnitelmia...huomenna lähtään miehen kans käyttään autoo huollossa,mamma pääsee ostoksille,Juuso jää mummulle.Viimenen muskari ois torstaina,muuten ollaan kotosalla ulkoillen.



Taidanpa minäkin mennä kahveen keittoon.Ai niin Juuso meinas ottaa viikonlopun aikana ensiaskeleensa ilman tukee mutta sitten rohkeus petti ja neliveto veti puoleensa.Sais jo ruveta käpötteleen kun toi herra oikeesti painaa,ei taho jaksaa kantaa.



Mutta nyt sitä kahvia.



Suohomppeli81 ja Juuso

Tyttö nukkui jo päiväunensakin, ruhtinaalliset 45min, joten " oma aika" tältä päivältä on vietetty. Huoh.



Meilläkin on ilmaantunut päivä päivältä selkeämpiä sanoja! Nyt ymmärrettävä sanavarasto sisältää mm. äiti, isi, heppa, kenkä, sukka, anna ja kukka. Ja jostain kumman syystä tytön ihan ensimmäinen sana oli tuo heppa, ei suinkaan äiti... Äitin tyttö =) =)

Hevosen selässäkin tyttö on jo ollut =)



Me ei olla vielä sandaaleita hankittu. Kunhan nää vesi/räntäsateet loppuu niin sitten lähdetään kenkäostoksille. Kävelykengät on kokoa 21, ja niissä on just se vaadittava 1,5cm tilaa varpailla.



Nyt tyttö vaatii välipalaa...



TE

Terve vaan kaikille. on taas aikaa hujantanut viime " näkemästä" . Koulua ois tällä viikolla vielä parina päivänä, samoin ensi viikolla, sitten alkaa kesäloma, JIPPII! Jospa sit kesällä ennätettäis pinoon taas.



Mietrin tässä sellasta kun Näpsä nukkuu päikkäreitä nykyään enemmän kuin viime kesänä per päivä. Nyt neiti nukkuu 2x 1,5-2h kun viime kesänä 4x30min. Ihmeellisiä ni lasten unikuviot, niissä ei mikään teoria päde! Mutta en pistä nyt pahakseni, tänä kesänä saan enemmän omaa aikaa päivisin...ellei Näpsä nyt kehitä taas jotain ihania nukuttamismaratooneja mun pään menoks.



Oltiin nyt päivällä seurakunnan retkellä. Hauskaa oli. Näpsä oli siis ekaa kertaa kunnon linja-autossa (jos ei lasketa näitä pk seudun busseja) ja sen kyllä huomas. Seisoi penkillä (hyi äitiä) vasten ikkunaa ja kiljuen osotteli kaikkea. Pienet on ilot:)



Ja kävely...ei, meillä ei edelleenkäääääään kävellä. Paikallaan seisoo tuetta ja kun pyytää luokse niin nauraa, mutta askeltakaan ei ota ilman kädestä pitäjää. Kumma plikka, niin varovainen.



Ja TUULIALLE piti sanomani mites kummassa sulla noita viikkoja on jo noiiiiiin paljon????? Taisit hypätä rv20----->suoraan rv30:een. Siltä musta tuntuu. Joko odotat kovasti vauvan syntymää? Ja mitä Mimmi on tuumannut sun masusta? Sori jos oot näitä jo kertoillut, mut en ehdi joka päivä käydä pinoileen. Ja niistä sydänäänistä. Mullahan tuli Näpsää odottaessa rv41 hyppäyksiä sydänäänissä neuvolassa ja mentii ä-polille paniikissa. Kaikki oli kunnossa ja lääkäri sanoi vaan että johtuu sikiön kehittymättömyydestä, eli ei hätää. Ehkä sullakin näin:) No panic!



Nyt MORO!



-miuqu ja nti näpsä 13,5kk-

Äitienpäivä meni ihanasti: aamiainen sänkyy, perheen kanssa ulkoilua, lounaalle mummin ja papan kanssa, illalla jalkahierontaa ja lahjaksi hemmottelu päivä Tallinnassa dayspa:n hoitopaketilla ja hyvällä ruualla ja juomalla varustettuna ja tietty ihan kaksistaan miehen kanssa (no tietty kipinä tulee masussa mukana).



Viikkosuunnitelmat: tänään vietin ekaa lomapäivää. Väitös meni kunnialla perjantaina ja nyt olen sitten vain nauttinut kotiäitiydestä koko maanantaipäivän ja äsken kävin sitten kampaajalla ja söin iltapalaksi täytekakkua. Huomenna tapaan mammakavereita ja illalla mennään miehen kanssa väestöliiton perheverkon järjestämään " parisuhdeiltaan" . Jotain vinkkejä siis pienten lasten vanhemmille ja heidän suhteeseen. Toivottavasti on mukava tilaisuus. Ke ja pe ovat vielä avoimina, mutta to taas treffaan ystäviä pojun kanssa päivällä ja illalla mennään koko porukan voimin uimaan. Muina päivinä kai puistoillaan, jos säät sallii.



Sanoja ja ymmärrystä tulee vauhdilla lisää. Ihanaa aikaa seurata pikku touhu-toopen kehittymistä.



-E & O & kipinä rv 28

MIUQUlle tulin vastaamaan, että toisaalta odotan kovasti vauvan syntymää, kun paras ystäväni on tällä hetkellä vissiin synnyttämässä. Tuntuu aika kaukaiselta tuo oma laskettu vielä. Toisaalta olen kuitenkin voinut todella hyvin, kun vertaa Mimmin odotusta että mikäs tämän massun kanssa on ollessa. Samoin on tunne, että pitää keretä vielä tehdä paljon asioita ja käydä kaikkialla, kun sitten kahden lapsen kanssa ei niin vaan lähdetäkään.



Tämä maha on niin suloinen, " pieni" pyöreä ja kiinteä. En mitenkään innolla odota sitä tyhjää reppua tuohon vatsalle. Synnytystä en ole paljon ajatellut, aina kun ajatukset meinaa karata siihen touhuu, ravistelen itseni irti mietteistä ja pyrin olemaan ajattelematta sitä. Yritän lähteä sillä mielellä kuin viimeeksikin, otetaan vastaan se mikä on tullakseen.



Vaikka tämä tiukka ruokavalio ottaa kovasti päähän, meinaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan jatkaa vauvan synnytyksen jälkeenkin. Mikäli maidontulo ei kärsi. Miulla on tavoitteena ensi vuoden huhtikuussa pääsiäisenä painaa sen 58-60kg. Sitten olen alle niissä lukemissa kuin ennen Mimmin odotusta. Tämän hetkinen paino on 74kg ja edelleen raskauskiloja on tullut sen +4kg tässä raskaudessa.



Mimmi ei ymmärrä tätä mahaa. Tykkää kovasti autolla ajella sen päällä. On tässä ala ja ylämäkeä.=) Luulee varmaankin äidin vain syövän hyvin, että maha on tällänen.



Samoin olen yrittänyt olla ajattelematta millasta se arki sitten on kahden pienen kanssa.Tiedän että kaikki tulee varmasti menemään hyvin pienen opettelun jälkeen, joten mitä niitä etukäteen miettimään.



Hyvillä mielin tässä ollaan.Viikkoja kuitenkin kytätään ja odotellaan sitä omaa vuoroa, että saadaan oma nyytti kotiin =)





Tuulia

laitoin Kaisan jo päiväunille, kun tuntui olevan kovin väsynyt likka. Taitaa viime viikon sairastelu vaatia vieläkin veroaan. Viime yönä ei enää heräilty, mutta silti tyttö oli jo herätessään väsynyt. Ei vaan millään malttanut enää jatkaa uniaan.



Tänään taidetaan pyöriä kotinurkissa. Puistoon mennään vasta lounaan jälkeen. Silloin siellä ei vaan ole juuri ketään, kun kaikki muut lapset taitavat olla siihen aikaan nukkumassa. Tai voishan sitä siellä itiksessä pistäytyä hakemassa ne kuvat, varsinkin kun ulkona on kovin kylmä. Hrr.



Mitään uutta ei ole mielessä. Työasiat vähän vaivaa, mä kun en pidä keskeneräisistä asioista. Mutta kun itse en voi nyt muuta kuin odottaa, niin täytyy koittaa vaan kestää. Helpommin sanottu kuin tehty :)



kua ja Kaisa

Meillä on +4 astetta ja välillä tulee ihan räntäkuuroja. Aamulenkkeilykin jäi lyhkäseksi kun kävi satamaan.Mimmi kyllä olisi viihtynyt ulkona, mutta minulla oli liian vähän päällä. Nytkin ois siellä hommaa mitä puurtaa, mutta enpä viitisi mennä vilustuttamaan itseäni. Toisaalta minä en osaa vaan olla, pitää keksii jotain tekemistä nyt Mimmin unien ajaksi. Ainakin pölyjä vois pyyhkiä tästä tietokoneen ympäriltä..



Ei siis mitään ihmellistä täällä. Mimmin syömätaidot kehittyy päiväpäivältä. Tänääkin söi loppu jogurtit niin hienosti mukista lusikalla. Tuleehan sitä pyykkiä, mutta sitä varten on pesukone ;)



Taidanpa päivittää sähköpostit, kun kerrankin on hiljaista ja rauhallista!



Palaamisiin!!



Tuulia

Tytön serkun äiti houkutteli meidät aamulla torikahville kaupunkiin, mutta juotiin sitten ne sufeet hallissa, kun tuntui, että tukka lähti tuulessa.



Kyllä sen huomaa, että kun normaalisti liikumme täällä syrjemmällä, missä on vähemmän vilinää, niin tyttö on aivan riemuissaan nähdessään niin paljon ihmisiä, autoja ja kaikkia mahdollisia tavaroita. Kotona syödessään kun bongaa lintuja, lentokoneita ja koiria ikkunasta. Pitäisi sitä vaan mennä tuonne kaupungille kulkemaan ilman mitään erityistä asiaakaan.



Tällä(kään) viikolla ei siis mitään erityistä suunnitelmaa, viikonloppuna piipahdan taas töissä.



Eipä muuta tällä haavaa.

Korvapuustit

Kylmää täälläkin. Aamulla tuli lumihiutaleita, kun oltiin leikkarilla! Neidillä ei siis toi villapuku haalarin alla ollutkaan liioittelua, vaikka aluksi niin luulinkin.



Nyt tyty vetää sikeitä ja mä oottelen, et pääsen kanan kimppuun, se tuolla uunissa muhii. Ruokahalu se on edelleen vallaton. Maha on möhö ja sitä yritän nyt karistaa ennen kesää. Eilen olin aerobicissa ja ke menen taas, ou jee. Tekee kyllä hyvää. Harmi vaan, et just kun saatiin pyörään toi pyöränistuin neidille, niin tuli nää kylmät ilmat. Perjantaina kokeiltiin sitä ekaa kertaa ja neiti oli ihan jännittyny, ei pukahtanukkaan, kun laitettiin tuoliin istumaan. Mut pyöräilykypärän sovittaminen ei ollutkaan ihan niin iisibiisiä, kun laitoin sen nauhan aluksi liian tiukalle, auts. Kun se kypärä on niin turkasen iso vielä muuten tohohn pikkupäähän, niin piti saada se remeli edes tukevasti kohdalleen. No, nyt kun viritykset on kunnossa, niin eiköhän tuo hyvin onnistu seuraavan kerran. Kuinka moni muu on kokeillu pyöräilyä, viihtyvätkö muut maalismussukat?



Kuinkas monen tenavat osaavat muuten jo syödä itse? Oon tarjonnu lusikkaa jo aika pitkään, mut se lähinnä on sellasta huitomista sen kanssa, joskus vahingossa menee suuhunkin asti. Ostin eilen taas muumiaterimet, josko maistuis paremmin. Hankin myös sellasen BabyBjörnin ruokalapun, sellasen jäykän muovisen, kun joku sitä kehu. Mut se tuntuu jotenkin " kuristavalta" kaulaan. Onko niitä erikokoisia? Kun siellä kaupan hyllyssä ne näytti samankokoisilta, niin en ruvennu tarkemmin syynäämään. Mut tos lapussa luki, et " bib medium" , mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Liekö tuo siis medium-koko?



Nyt kurkkaan uuniin...

En sitten tullut kipeäksi, onneksi. Tosin tänäänkin on vielä paleltanut, mutta lienee vain tämän kalsean ilman syytä. Kuumetta mittailin eilen koko päivän, mutta mittari ei kyllä värähtänytkään. Ei siis auta kuin pukea lämpimästi ja juoda kuumaa... Ehkä se kesä taas sieltä tulee.



Kyllä oli viime yönä vaikeaa nukkua yksin meidän isossa parisängyssä (mies on siis reissussa, viikonloppu oltiin poissa kotoa, niin ei niin huomannut poissaoloa). Heräilin pitkin yötä ja ihmettelin, miten oli niin avaraa... No, aamuyöstä sain kyllä sitten molemmat lapset viereen, ei ollut enää ahdasta ;-)



Syömisestä oli puhe. Meillä se on kehittynyt huimasti. Pidin pienen tauon lusikan antamisessa omaan käteen, kun oli niin hirveää sotkemista. Nyt viikonloppuna lykkäsin lusikan taas kouraan, ja sehän sujui hienosti! Eilenkin meni melkein koko iltaruoka ihan itse syötynä. Siinä pitää vain olla tarkkana, että kun pahin nälkä on tyydytetty, heitetään lautanen helposti lattialle...



Mitähän vielä... Ei muista... Jaa, no, jumppaa olen minäkin kovasti yrittänyt jaksaa tehdä. Tänäänkin pitäisi puolen tunnin vatsalihasjumppa vetäistä. Mulla on kotona kasa jumppavideoita, nyt olen innostunut yhdestä ohjelmasta, johon kuuluu 3 videota, vähän eri mittaisia ja eri lihasryhmiin tehoavia. Jospa nyt vaan jaksais ahkerasti, niin vois jossakin näkyäkin joskus...



Kohta onkin taas edessä kotiin lähtö. On kyllä aikamoista rumbaa tämä yksinolo kahden lapsen + koiran kanssa. Varsinkin aamuisin, kun pitää ulkoiluttaa koira ja saada lapset hoitoon, on vähän sutinaa. Onneksi ei tarvitse vakkaristi tätä tehdä...



Ja vielä Eliisalle lämpimät onnittelut tohtoriutumisesta! Uskomaton saavutus muutenkin, mutta että vielä äitiyslomalla! Hieno homma!



Terkuin



Terhi&lapsukaiset

Otaksun, että luin väitöksestäsi Hesarista, oliko sun ilmoitus lehdessä? Aihe vaikutti mielenkiintoiselta, vaikkakaan en mitään ymmärtänytkään ;)) Mahtava homma! Ja viikonloppusi kuulosti muutenkin varsin upealta Tallinnan reissuineen.



Luen hetken kirjaa, sitten FST:n Komiikkatehdas ja Sinkkuelämääkin olisi tänään tarjolla... Telkusta siis, hih. Tai onhan tämä meidän arki melkoista sinkkuilua, kun ei tuota miestä näe kuin aamuisin ja viikonloppuisin. Vielä kolmisen viikkoa näin. Sitten systeemit muuttuvat. Ihan kiva.



Saunoimme isomman pojan kanssa kahden, pienempi nukahti taas ennen puolta kasia. Aamulla siis aikainen herätys. 8/



Kirjuuttelen loppuviikosta. Töitä piisaa näin keväällä, ja iltapäivät on hyvin ohjelmoitu muutenkin. Mukavaa viikkoa!



Pippandii

.. heti ensimmäiseksi: KIITOS onnitteluista. Ja kyllä pipandii ihan oikein Hesaria luki, siellähän se maininta oli. Noihin ilmoituksiin ei voi itse vaikuttaa, joten laittavat ketkä huvittaa ja minä päivänä huvittaa ja kuvankin saavat läiskästä, jos huvittaa. Onneksi eivät mun kuvaa laittaneet, olis ollut outo fiilis katsella omaa pärstää Hesarista.



Olen nyt sitten nauttinut ma ja ti 100%sesti kotiäitiydestä. Pojukin on ollut enää protestoimatta mulle, mitä siis sain aina kestää työpäivän jälkeen ja varsinkin viime la oli melkoista. Miksi nyt oot kotona ja mun kanssa, kun et eilen ollut? -tyyppistä kapinaa. Isä ja mummi oli siis pop, minä purulelu.



RUOKAILUSTA: puuro menee kivasti lusikalla suuhun, jugurtti on liian löysää, se tippuu kun lusikka vähän keikkuu matkalla suuhun. Välillä lusikka kääntyy joka kerta juuri ennen suuta väärinpäin ja toisinaan voi mennä hienosti koko aamupuuro suuhun. Välillä tuntuu, että syötettynäkin ruokaa on enemmän lattialla ja pöydällä kuin mahassa, kun pitää päristellä ja testata saako sillä huomiota. Kun ollaan jätetty huomiotta niin loppuu aina joksikin aikaa (päiväksi-viikoksi-viikoiksi), kunnes se taas muistuu mieleen ja päristely alkaa. *huoh mikä sotku!*



Nyt painun punkkaan, kun on tuo kävelevä ja höpöttävä herätyskello, joka nostattaa vanhempansa ylös 05 maissa.



zzzzz...

E&O