Lue keskustelun säännöt.
Teinin seurustelusuhde: kokeneemmat neuvokaa
Mira74
14.01.2019 |
Äitinä olen uudessa tilanteessa, enkä oikein tiedä miten käyttäytyä. Esikoiseni (16v) on alkanut seurustelemaan. Suhde on aika tuore (snäppäilleet keskenään koko tämän kouluvuoden mutta ”livenä” tapailleet vasta noin kuukauden). Poika on ollut meillä kylässä keskimäärin kerran viikossa. Silloin istuvat tytön huoneessa tuntitolkulla ja juttelevat.
Olen tosi mielissäni siitä, että tyttäreni luottaa meihin tarpeeksi, tuodakseen tuoreen suhteen meidän silmien eteen. Enkä sinänsä ole huolissani siitä mitä suljetun oven takana tapahtuu, sillä tunnen tyttäreni ja tiedän, että hän on järkevä. Poikakin tuntuu tosi mukavalta (sen perusteella mitä vähän on juteltu ja tutustuttu, kun olen kutsunut nuoret syömään silloin kun meillä on ruoka-aika).
Oikeastaan mietityttää vaan se, että en tunne tätä poikaa ja hänen perhettään lainkaan. Tyttäreni kaveripiiri on muilta osin vakaa ja tuttu ja tunnen melkein kaikki nuoreni kaverit jo vuosien takaa (muutama uudempi kaveri tullut nyt lukiossa ja heihin tutustun pikkuhiljaa). Tämä poika asuu ihan lähistöllä ja on samanikäinen kuin tyttäremme, mutta emme tunne häntä ja hänen perhettään lainkaan (perhe muuttanut meidän kaupunkiin vasta silloin kun poika oli yhdeksännellä luokalla). Tuntuisi tässä vaiheessa oudolta ottaa pojan perheeseen mitään yhteyttäkään, kun eihän sitä tiedä tuleeko suhteesta mitään. Mutta toisaalta jos nuoret alkaa olla meillä enemmän ja enemmän, niin jotenkin tuntuu, että olisi kiva tutustua poikaan ja hänen perheeseen vähän paremmin.
Miten te muut teinien vanhemmat olette toimineet näissä orastavissa seurustelusuhteissa? Oletteko te sopineet yhteisistä pelisäännöistä seurustelukumppanin vanhempien kanssa vai oletteko antaneet nuorten hoitaa seurustelunsa ihan itse?
Kommentit (43)
Kyllä mekin on ajateltu, että se on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, että jollakin tapaa ottaa yhteyttä perheeseen, jonka kanssa oma lapsi viettää paljon aikaa. Meilläkin se on ollut vain joku pieni viesti tyyliin: "Tässä yhteystietoni, jos tulee jotakin".
Yksi lapsista (meidän nyt 18-vuotias kuopus) seurusteli pari vuotta yhden tytön kanssa, jonka äiti oli yhteydessä vähän väliin (ihan rasittavuuteen asti). Häiriköi välillä jopa kesken yötä ja raivosi meille, jos meidän poika oli hänen mielestään käyttäytynyt "väärin". (Esim kuuntelin kerran parin tunnin huutamiskonsertin, kun poika oli antanut tämän tytön maksaa leffa- ja ravintolaillan). Oltiin varsin tyytyväisiä kun seurustelusuhde vähän aikaa sitten loppui, vaikka tyttö itse ihan mukava olikin.
Muuten yhteystiedot on puolin ja toisin ollut tiedossa, mutta yhteyttä on pidetty vain jos jotain erityistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys niille, joiden mielestä APn ei kannattaisi erityisesti olla yhteydessä/tutustua poikaystävän perheeseen: Oletteko te tutustuneet lastenne kavereiden perheeseen?
Mietin vaan, että onko tässä perhekohtaisia eroja. Kun minulle on aina ollut itsestään selvää, että haluan tuntea lasteni/nuorteni (omat lapset nyt 15- ja 12-vuotiaat) ystävät (mukaan lukien jonkinlainen yhteys perheeseen). Joten, kun jonain päivänä ensimmäiset poikaystävät tulee kuvioihin mukaan, niin ihan varmasti haluan jollakin tasolla tutustua
Aivan karseimpii ylilyönteihin olen puuttunut (yökyläily alle 15 ikäisenä, jne), muuten pitää luottaa nuorisoon. Ja itse näin tytön isänä, en ole kiinnostunut tyttären poikakavereista, kun ne vaihtuu kuitenkin nopeammin kuin minä ehdin nimeä oppimaan. Kunhan jollakin perheestämme on ko. henkilön nimi tiedossa, jotta osaan hakea oikean syyllisen kuutamouinnille tarvittaessa.
En haluaisi tutustua kun vasta sitten kun suhde vakaa ja kestänyt jo kauan.
Harvalla suhde kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos vasta hetken tapailleet niin en ottaisi yhteyttä. Muuten jossain vaiheessa pyytäisin tietoja, siis vanhempien numeroita ja soittaisin ja esittelisin itseni. Juurikin siksi, että olemme tietoisia jos esim yökyläilyt alkaa ja voi vähän tarkastella onko siellä porukkaa kotosalla.
Sitten jos suhde jatkunut pidempään niin voisi enemmän tutustua.
Oma lapseni, nyt 17 v, seurustellut yli vuoden ja ollaan käyty tämän kumppanin äidin kanssa oluilla ja rupatellaan muutenkin.
On tullut uusi ystävä mullekin.
Kun minä olin teini ja seurustelin, seurustelukumppanin vanhemmat kutsuttiin luontevasti perheemme juhliin. Ylppärit, pikkuveljen rippijuhlat... Näin oli helppo tutustua ilman kauheaa vaivaantunista, kun siinä näkee toisen, helppo vaihtaa pari sanaa, syödä herkut ja lähteä kohteliaasti kiittäen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no siis jos itse olisin ollut 16 v ja seurustelun alottamassa niin kyllä oisin toivonut että saan itse esitellä a. poikaystävän b. päätää yhdessä poikaystävän kanssa miten ja milloin vanhemmat esitellään vai esitelläänkö. joskus teinisuhteet ei oo tarkoitettukkaan sellaisiksi että koko suku tutustutetaan ja esitellään, noi suhteet kun saattaa kestää sen 1-2kk tai jotain, ehkä sitten jos seurustelu alkaa näyttää vähän vakamvammalta voisi alkaa kysellä tyttäreltä ensin että onko hän tavannut pojan vanhemmat ja millaisia ovat. ja sitten jossain kohtaa se tapaaminen on luontevampaa.
Olisi tosi nöyryyttävää, jos oma vanhempi lähtisi ottaa itsekseen yhteyttä seurustelukumppanin vanhempiin, varsinkin jos kyse on vasta alle 1kk suhteesta. Oma veljeni seurusteli joskus n. 6v yhden tytön kanssa, ja sinä aikana vanhempani ja tytön vanhemmat eivät koskaan edes tavanneet, koska asuivat eri paikkakunnalla. Muissa suhteissa esittely yms. tapahtunut luontevasti ns. sattumalta tai molempien osapuolien halusta. Muutenkin, jos suhde on seurustelevienkin mielestä vakavampi niin todennäköisesti itsekin tahtovat esitellä perhettään. Mutta jotkut eivät tahdo ja se on ihan normaalia sekin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan karseimpii ylilyönteihin olen puuttunut (yökyläily alle 15 ikäisenä, jne), muuten pitää luottaa nuorisoon. Ja itse näin tytön isänä, en ole kiinnostunut tyttären poikakavereista, kun ne vaihtuu kuitenkin nopeammin kuin minä ehdin nimeä oppimaan. Kunhan jollakin perheestämme on ko. henkilön nimi tiedossa, jotta osaan hakea oikean syyllisen kuutamouinnille tarvittaessa.
Meillä tämä on ensimmäinen poika, josta tyttö on meille kertonut ja ensimmäinen jota on tapaillut (toki ihastuksia on varmaan ollut ennenkin). Nuoret ovat tosiaan elokuusta lähtien olleet somessa yhteydessä ja joulukuussa oli ekat treffit. Nyt tammikuussa tavanneet jo vähän tiuhempaan. Eli tuntisi olevan vähän vakavampaan suuntaan menossa (minkä tyttökin myöntää). Ja oman lapseni tunnen sen verran hyvin, että tiedän seurustelun olevan hänelle jo vähän vakavampi juttu. Hänen tyyliinsä ei kuuluisi vaihtaa tyyppiä nopeammin kuin meillä on nimi tiedossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin teini ja seurustelin, seurustelukumppanin vanhemmat kutsuttiin luontevasti perheemme juhliin. Ylppärit, pikkuveljen rippijuhlat... Näin oli helppo tutustua ilman kauheaa vaivaantunista, kun siinä näkee toisen, helppo vaihtaa pari sanaa, syödä herkut ja lähteä kohteliaasti kiittäen. :)
Isoja perhejuhlia ei ole ihan lähiaikoina tulossa (seuraavat isot ovat tämän nuoren omat ylioppilasjuhlat ja siihen on vielä puolitoista vuotta)
Vierailija kirjoitti:
no siis jos itse olisin ollut 16 v ja seurustelun alottamassa niin kyllä oisin toivonut että saan itse esitellä a. poikaystävän b. päätää yhdessä poikaystävän kanssa miten ja milloin vanhemmat esitellään vai esitelläänkö. joskus teinisuhteet ei oo tarkoitettukkaan sellaisiksi että koko suku tutustutetaan ja esitellään, noi suhteet kun saattaa kestää sen 1-2kk tai jotain, ehkä sitten jos seurustelu alkaa näyttää vähän vakamvammalta voisi alkaa kysellä tyttäreltä ensin että onko hän tavannut pojan vanhemmat ja millaisia ovat. ja sitten jossain kohtaa se tapaaminen on luontevampaa.
Olisi tosi nöyryyttävää, jos oma vanhempi lähtisi ottaa itsekseen yhteyttä seurustelukumppanin vanhempiin, varsinkin jos kyse on vasta alle 1kk suhteesta. Oma veljeni seurusteli joskus n. 6v yhden tytön kanssa, ja sinä aikana vanhempani ja tytön vanhemmat eivät koskaan edes tavanneet, koska asuivat eri paikkakunnalla. Muissa suhteissa esittely yms. tapahtunut luontevasti ns. sattumalta tai molempien osapuolien halusta. Muutenkin, jos suhde on seurustelevienkin mielestä vakavampi niin todennäköisesti itsekin tahtovat esitellä perhettään. Mutta jotkut eivät tahdo ja se on ihan normaalia sekin.
Kohta a) toteutunut, sillä tyttö itse on pojan tuonut meille kylään useamman kerran
Kohta b) en IKINÄ tekisi yhteydenottoa nuorilta salaa. Mietin vaan, mikä olisi se helppo/luonteva tapa tällaiseen yhteydenottoon ja miten sen toteuttaisin (esim. annan pojalle numeroni ja sanon, että anna äidillesi, jos hän haluaa olla joskus yhteydessä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja selvästi tyttö haluaa, että me tutustumme tähän poikaan. On ollut kovasti tyytyväinen, että pyydän molemmat aina syömään. Ja muutenkin yksi ilta kun juttelimme, niin kiitteli minua ja isäänsä, että olemme osanneet olla sopivalla tavalla kiinnostuneita tästä pojasta (kyselleet harrastuksista jne), olematta kuitenkaan liian tunkeilevia
Vierailija kirjoitti:
Luoja! Kylläpä olisi ollut noloa, jos omat vanhemmat olisi ruvennut tutustumaan kaikkien poikaystävien vanhempiin. Ainoa, joihin ovat tutustuneet on nykyisen aviomiehen vanhemmat vähän ennen häitä
Sama täällä!
Ja meidän vanhemmat ovat tutustuneet toisiinsa vasta, kun olimme jo naimisissa.
Puollustuksena, että välimatkaa on kuitenkin 500km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja! Kylläpä olisi ollut noloa, jos omat vanhemmat olisi ruvennut tutustumaan kaikkien poikaystävien vanhempiin. Ainoa, joihin ovat tutustuneet on nykyisen aviomiehen vanhemmat vähän ennen häitä
Sama täällä!
Ja meidän vanhemmat ovat tutustuneet toisiinsa vasta, kun olimme jo naimisissa.
Puollustuksena, että välimatkaa on kuitenkin 500km.
Kun olitte jo naimisissa? Ei häissä (tai siis juuri ennen häitä)?
Minusta on luonnollista, että vanhemmat haluavat usein tietää, missä seurassa oma lapsi liikkuu ja onko seura turvallista. Mutta tämähän on teillä jo saavutettu, sillä olette tavanneet ko. pojan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja! Kylläpä olisi ollut noloa, jos omat vanhemmat olisi ruvennut tutustumaan kaikkien poikaystävien vanhempiin. Ainoa, joihin ovat tutustuneet on nykyisen aviomiehen vanhemmat vähän ennen häitä
Sama täällä!
Ja meidän vanhemmat ovat tutustuneet toisiinsa vasta, kun olimme jo naimisissa.
Puollustuksena, että välimatkaa on kuitenkin 500km.
Kun olitte jo naimisissa? Ei häissä (tai siis juuri ennen häitä)?
Juu, kun olimme naimisissa - sen jälkeen vasta. Varmaan vuosi pari sen jälkeen.
"Häät" olivat maistraattivihkiminen, jossa muutama ystävä todistajina.
Eli haluttu mitään hääjuhlaa vieraineen, niin ei sitten kutsuttu "ketään". Kivaa oli!
Minusta tärkeintä on, että olette oman lapsenne käyneet läpi "seurustelun pelisäännöt"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja! Kylläpä olisi ollut noloa, jos omat vanhemmat olisi ruvennut tutustumaan kaikkien poikaystävien vanhempiin. Ainoa, joihin ovat tutustuneet on nykyisen aviomiehen vanhemmat vähän ennen häitä
Sama täällä!
Ja meidän vanhemmat ovat tutustuneet toisiinsa vasta, kun olimme jo naimisissa.
Puollustuksena, että välimatkaa on kuitenkin 500km.
Kun olitte jo naimisissa? Ei häissä (tai siis juuri ennen häitä)?
Juu, kun olimme naimisissa - sen jälkeen vasta. Varmaan vuosi pari sen jälkeen.
"Häät" olivat maistraattivihkiminen, jossa muutama ystävä todistajina.
Eli haluttu mitään hääjuhlaa vieraineen, niin ei sitten kutsuttu "ketään". Kivaa oli!
Kukin tyylillään, mutta kyllä minusta sekin on outoa, että tuoreen avioparin vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet toisiaan.
Mieheni on kotoisin Lapista, minä Helsingistä ja kyllä me silti käytiin mun vanhempien kanssa kylässä miehen kotona häitä edeltävänä kesänä (naimisiin mentiin kanssa pienen kaveriporukan kanssa)
Ja tiedän, että tämä kysymys tulee liian aikaisin (eli ei ole tyttöni tällaista vielä edes kysellyt), mutta valmistaudun vaan tulevaan... Eli missä vaiheessa antaisitte seurustelevien teinien viettää yön yhdessä
(Ja tiedän, että yökyläily ei aina tarkoita seksiä. Ja että seksi puolestaan ei aina vaadi yökyläilyä)
Juuri näin minäkin ajattelen! Ihan samalla tavalla haluan tutustua tähän poikaan, kuin haluan tutustua hänen muihinkin ystäviin. Ja varsinkin, jos jossain vaiheessa tulee jotain yökyläilyjä ym, niin haluan kyllä tietää missä lapseni on
Kiitos myös käytönnön vinkeistä, miten yhteydenoton voisi hoitaa! Hänen ystävien kanssa en ole koskaan asiaa sen enempää miettinyt, mutta nyt ensimmäisen poikaystävän kanssa olin vähän hukassa, miten toimia