Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat jotka eivät tajua lapsensa olevan erityislapsi
13.01.2019 |
Oletko huomannut, että sukulaistesi/ystäviesi/naapurisi lapsi on selvästi erityislapsi mutta vanhempansa eivät näe asiaa tai siitä ei ainakaan julkisesti puhuta. Tarinoita, kiitos!
Kommentit (21)
On aika vaarallista lähteä diagnosoimaan sukulaisen, ystävän tai naapurin asemassa tuttavan lasta erityislapseksi ilman asiallista koulutusta asiaan. Jokaisen naisen mielestähän eksät on narsisteja ja kaverin ärsyttävä lapsi autistinen vaikka olisi oikeasti ihan vain ärsyttävä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut ap, että sinun tyyppisiäsi "tietäjiä" on... usein koulutuksena lähihoitsu.
Tietäjällä joko ei ole lapsia ollenkaan tai sitten kaikkien lasten pitäisi olla samanlaisia kuin hänen oma lapsensa.
En ole mutta siskoni keksii lapselleni kaikkea mitä tällä ei ole.
No esim ma koulutettuna en saa kayttaa termia erityislapsi,vaan se on erityista tukea tatvitseva lapsi.kerran ohjaaja kutsu ite erityislapseks,sit ku ma,kutsuon sil sanalla niin sana oli vaara,ja ma,en siis tarkottanu et toi olis joku diagnoosi
Moni täällä tuntuu jakelevan ties mitä diagnooseja prinsessa Leonorelle, vaikka eivät edes tunne lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sukulaislapsi on erittäin vilkas luonteeltaan. Tuskin on vielä tutkittu kun vasta eskari-iässä. Ei voi kuitenkaan olla kasvatuksesta kiinni kun sisarensa on rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun esikoiseni on siskoni mielestä erityislapsi. Mitä nyt kävi just Ressun lukion ja porskuttaa menemään erinomaisesti. Lapseton merkonomi onkin mitä asiantuntevin taho diagnooseja tekemään.
Olen huomannut. Siskoni tyttö esimerkiksi sai kuulokojeen vasta 8-vuotiaana, diagnoosi molemmissa korvissa vaikea kuulovamma. Kaikille muille oli jo vuosia selvää, että jotakin on vialla eikä tytön puhe ja ymmärrys kehity normaalisti, mutta ilmeisesti vasta opettajan puuttuminen asiaan herätti vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esim ma koulutettuna en saa kayttaa termia erityislapsi,vaan se on erityista tukea tatvitseva lapsi.kerran ohjaaja kutsu ite erityislapseks,sit ku ma,kutsuon sil sanalla niin sana oli vaara,ja ma,en siis tarkottanu et toi olis joku diagnoosi
Hyvä, että en ole ainoa joka stressaa huomista. Sunnuntaita on kuitenkin vielä jäljellä. Yritä rauhoittua.
Lasteni serkku on päivänselvä asperger. Täytti juuri 9 vuotta. Asiasta ei ole koskaan puhuttu ääneen, hyssytellään vain ja kuvaillaan häntä herkäksi. Todella fiksu poika, mutta ei minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, esim. hakee muilta lapsilta huomiota sylkemällä päälle.
Toivottavasti saa joskus työkaluja käsitelläkseen hankalaa oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasteni serkku on päivänselvä asperger. Täytti juuri 9 vuotta. Asiasta ei ole koskaan puhuttu ääneen, hyssytellään vain ja kuvaillaan häntä herkäksi. Todella fiksu poika, mutta ei minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, esim. hakee muilta lapsilta huomiota sylkemällä päälle.
Toivottavasti saa joskus työkaluja käsitelläkseen hankalaa oloaan.
No ei ne diagnoosit aina niin selviä ole. Kaverin lapsi oli juuri arvioitavana neuropsykologisella jaksolla, ja vaikka kaverikin oli ihan varma, että saa lapsi saa autismin kirjo -diagnoosin, niin eipä vain saanut. Toki diagnoosissa oli kirjaus, että autismin kirjon piirteitä (tai jotain vastaavaa), mutta asia jäi vielä avoimeksi.
Eli ehkä parempi olla maallikkona tekemättä niitä diagnooseja.
Olen tekemisissä aina silloin tällöin pienen lapsen kanssa, joka mielestäni tarvitsisi tukea. Kun kuuntelen lapsen äitiä hän usein kertoo lapsella olevan hankaluuksia päivähoidossa. Esimerkiksi 4 v. tekee kakat vielä housuun usein, vaikka pisulla käykin yleensä vessassa.
Muiden kanssa leikkiessä lapsi on usein jossain vaiheessa agressiivinen, tönii, ottaa leluja, lyö. Hän ei tunnu edes kuulevan mitä vanhemmat hänelle sanoo. Leikkeihin hän ei jaksa keskittyä, tekee hetken yhtä ja sitten hyppää seuraavaan hommaan. Ruokailu on sellaista, että otetaan haukku ja mennään touhuamaan jotain ja sitten otetaan uusi haukku. Telkkari näyttäisi olevan ainoa asia, jonka parissa lapsi viihtyy pidempään.
En yritä tehdä diagnoosia. Voihan tämä olla ihan normaalia. Tuntuu vain pahalta kun lapselle on tulossa (tai jo tullutkin) huono maine päivähoidossa ja leikkikavereiden ja heidän vanhempiensa parissa. Mutta en voi lapsen vanhemmillekaan sanoa, että lapsi ehkä tarvitsisi tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tekemisissä aina silloin tällöin pienen lapsen kanssa, joka mielestäni tarvitsisi tukea. Kun kuuntelen lapsen äitiä hän usein kertoo lapsella olevan hankaluuksia päivähoidossa. Esimerkiksi 4 v. tekee kakat vielä housuun usein, vaikka pisulla käykin yleensä vessassa.
Muiden kanssa leikkiessä lapsi on usein jossain vaiheessa agressiivinen, tönii, ottaa leluja, lyö. Hän ei tunnu edes kuulevan mitä vanhemmat hänelle sanoo. Leikkeihin hän ei jaksa keskittyä, tekee hetken yhtä ja sitten hyppää seuraavaan hommaan. Ruokailu on sellaista, että otetaan haukku ja mennään touhuamaan jotain ja sitten otetaan uusi haukku. Telkkari näyttäisi olevan ainoa asia, jonka parissa lapsi viihtyy pidempään.
En yritä tehdä diagnoosia. Voihan tämä olla ihan normaalia. Tuntuu vain pahalta kun lapselle on tulossa (tai jo tullutkin) huono maine päivähoidossa ja leikkikavereiden ja heidän vanhempiensa parissa. Mutta en voi lapsen vanhemmillekaan sanoa, että lapsi ehkä tarvitsisi tukea.
Tuon ikäisille ei saa vielä diagnoosia, ellei lapsi ole selkeästi kehitysvammainen.
Olen huomannut muutamalla aistinsäätelyongelmia. Vanhemmat pitävät näitä lapsia usein vain erityisen nirsoina, erityisherkkinä tai vilkkaina, toheloina. Yhdelle maistuu esim. vain muutama ruoka tietyllä koostumuksella ja vaatteet hankaa kokoajan.
Sisaeeni laps on nyt kolmevuotias ja olen hänestä huolissani. Hän ei osaa kävellä rappusia ylös kuin nelinkontin, ei kiipeä tuolille tai uskalla tulla sieltä alas, on todella vetelä (ollut syntymästään asti) ja todella isokokoinen, siis todella iso. Ei pysty seisomaan yhdellä jalalla esim. seinästä tukea ottaen haalareita puettaessa. Ei pue mitään vaatteita itse eikä riisukaan.
Voi olla kyse siitä että hän on isokokoinen ja nopean kasvun vuoksi kehon hallinta on heikompaa. Mutta silti lapsen edun mukaista olisi tukea hänen liikkumistaan kaikin tavoin ja kenties hakea fysioterapeutilta vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Sisaeeni laps on nyt kolmevuotias ja olen hänestä huolissani. Hän ei osaa kävellä rappusia ylös kuin nelinkontin, ei kiipeä tuolille tai uskalla tulla sieltä alas, on todella vetelä (ollut syntymästään asti) ja todella isokokoinen, siis todella iso. Ei pysty seisomaan yhdellä jalalla esim. seinästä tukea ottaen haalareita puettaessa. Ei pue mitään vaatteita itse eikä riisukaan.
Voi olla kyse siitä että hän on isokokoinen ja nopean kasvun vuoksi kehon hallinta on heikompaa. Mutta silti lapsen edun mukaista olisi tukea hänen liikkumistaan kaikin tavoin ja kenties hakea fysioterapeutilta vinkkejä.
Älä ole huolissasi. Neuvolassa kyllä testataan näitä liikunta-asioita ja ohjataan eteenpäin fysioterapeutin arvioon tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä tuntuu jakelevan ties mitä diagnooseja prinsessa Leonorelle, vaikka eivät edes tunne lasta.
Aika vilkas lapsi ja välillä suu auki.
en. en yleensä diagnosoi muita.