Lue keskustelun säännöt.
Koetko että lapsesi ovat sinulle jotain velkaa?
12.01.2019 |
Olen alkanut miettiä vanhempieni suhtautumista meihin jälkeiläisiinsä. He ovat aina edellyttäneet meiltä jonkinlaista palvelijan roolia itsensä suhteen. Myöskin kaikki pitäisi tehdä samoin kuin he ovat aina tehneet. Mietin että kuinkahan yleistä tällainen on, ja onko se jonkin tietyn sukupolven juttu. Itsellä ei ole lapsia joten en tiedä milloin tuollaisia ajatuksia voisi alkaa pyöriä päässä.
Ja ei, en ole huoneensa siivoamista vastaan kapinoiva teini.
Kommentit (6)
Kyllä ne vieläkin nolosti tahtoo vastikkeetta passata ollessani lähes nelikymppinen, olenkin yrittänyt tasailla puntteja mahdollisuuksien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, itse koen olevani velkaa lapselleni koska olen hänet tänne synnyttänyt. Siksi autan kaikessa missä voin, kuolemani jälkeen myös taloudellisesti.
Eli sullakin on tunne että olet jotain vanhemmillesi velkaa, mutta lapsesi eivät vastaavasti sinulle.
Ei mulla kyllä ole koskaan ole sellainen olo ollut, että pitäisi tehdä samoin kun vanhemmat ovat tehneet. Velkaa olen heille kunnioittavan käytöksen, hyvät tavat ja huomioonottamisen.
Omilta lapsiltani en myöskään odota, että he toimisivat kuin minä- silloin kokisin tehneeni jotain väärin. Toivonhan että he kasvavat omiksi itseikseen.
Ihana kuulla että on toisenlaisiakin kokemuksia. Voi tosiaan olla että lapsuudenkotini ilmapiirissä oli jotain vialla, ja ehkä vanhemmatkin ovat olleet omille vanhemmilleen taakka eikä ilonaihe, Johtui ehkä sodan läheisyydestä.
En todellakaan. Ennemmin tuntuu että minä olen niille velkaa, koska saivat huonon lapsuuden mun kanssa.