koliikkivauvojen äideiltä kysyttävää

muussa tapauksessa saattaa pahimmillaan kestää jopa puoli vuotta. Meidän vauvan paha koliikki lähti vyöhyketerapialla 1,5kk:n iässä. Yleisesti koliikkia nimitetään kolmen kuukauden koliikiksi, koska suurin osa vauvoista alkaa rauhoittua 3kk iässä. Onko sulla jo kantoliina? Se auttaa kanniskelussa suuresti. Lisäksi jos tuntuu, että vauva hyljeksii tissiä, niin mä sain pahimpina iltoina syömään pumpattua äidinmaitoa pullosta. Siis kun vauva oli niin kivuissaan, että ei pystynyt keskittymään imemiseen, niin pullosta jaksoi juoda. Siitä pään kannattelusta mä nyt en tosiaan olis huolissani, ei hänen nyt noin pienenä vielä tarvitse lattialla viihtyä, saati jaksaa jumppailla mitenkään erityisesti. Muutenkin koliikin aikana ei voi hirveästi mun mielestä vertailla muiden vauvojen kehitykseen, kaikki tasaantuu sitten kun masu paranee.

Voimia rankkaan aikaan, ja tosiaan lämpimästi suosittelen sitä vyöhyketerapiaa. Siellä vaan kannattaa käydä useamman kerran, että apu on pysyvä. Yleisesti käyntikertoja tarvitaan 3-7.

T. Nuippu

Meillä oli esikoisella ihan selkeä koliikki, kakkosella lievempää vatsavaivaa.

Meidän esikoisen kanssa elämä oli sellaista, että jokaisen syötön jälkeen hän kitisi ja kärisi eikä tyyntynyt oikein minnekään. Röyhtäillä ei osannut ennen kuin täytti 2 kk. Rinnalla usein imi kiihkeästi 5 min ja sen jälkeen huusi tuskissaan. Usein vääntyili ja kääntyili rinnalla kovasti, veti, kiskoi, päästi irti. Tuntui hylkivän rintaa myös ajoittain. Kasvoi kuitenkin täysin normaalisti koko ajan. Huuto alkoi usein iltapäivällä tai viimeistään illalla. Pahimmillaan karjui 5 tuntia putkeen. Nukkui yöllä kohtuullisesti ja söi 2 tunnin välein. Päivällä nukkui sylissäni 5 - 10 min pätkissä. Esikoisen koliikki alkoi mennä pikkuhiljaa ohi 2 kk jälkeen. Silloin alkoi mm. viihtyä pieniä hetkiä lattialla tai sitterissä. 3 kk ikäisenä ei huutokohtauksia ollut kyllä enää lainkaan. Herkkämasuinen hän oli pitkään. Siirryttiin korvikkeelle 2 kk iässä, joten en osaa sanoa, miten imetys olisi sujunut, jos sitä olisi jatkettu.

Kakkosen kanssa kaikki on onneksi mennyt helpommin, mutta on meilläkin syötön jälkeistä tyytymättömyyttä, ajoittaisia imemisvaikeuksia ja huutokohtauksia iltaisin. Tämän tytön kanssa ne vaan kestävät muutaman minuutin kerrallaan tuntien sijaan. Tyttö myös nukkuu hyvin liinassa, joten sitä minäkin suosittelen. Itse olen tehnyt niin, että yritän röyhtäyttää tyttöä aina välillä ja jos tuntuu, että syöminen on yhtä vääntelyä, niin pidetään pieni tauko, ja jatketaan hetken kuluttua yritystä. Illalla usein imetän ½ - 1 tunnin välein pienen hetken, koska pitemmistä imetyssessioista ei tule iltaisin mitään. Kummasti se tuntuu riittävän, sillä tyttö nukkuu iltahuutojen jälkeen usein jopa 5 tunnin putken. Meillä vatsanväänteet johtuvat ainakin osittain minun vuolaasta maidontuotannostani. Olenkin mm. lypsänyt maitoa pois ennen syöttöjä ja yrittänyt imettää useampaan kertaan samasta rinnasta tasatakseni maidontuloa. Siitä on ollut jkv apua.

Voimia sinulle rankkaan koliikkiaikaan! Toivotaan, että se menee pian ohi.

punatähkät:

Hei! Meidän tytön koliikki alkoi 2 viikon ikäisenä ja huudot alkaa yleensä kahdeksan maissa ja yöunille tyttö rauhoittuu kahden maissa. Päivät hän on aika väsynyt; pääasiassa syö ja nukkuu ja hereillä ollessaan aika tyytymätön. Onko muille tuttua? Ei meillä ainakaan päätä nostella lattialla (tyttö nyt 7 viikkoa), koska lähinnä kanniskellaan ja rauhoitellaan valveilla ollessa. Nyt on sitten alkanut iltaisin hylkiä tissiä. Hermostuu täysin, jos yritän tarjota. Haluaisin tietää miten muiden arki on sujunut ja koska tämä alkaa helpottaa...

Meidän nyt 9,5kk juniori kärsi myös koliikista ekat 2,5kk - kunnes se lähti puolessatoista viikossa vyöhyketerapialla kun vihdoin tajuttiin sellaiseen mennä.



Huuto ajoittui iltaan ja yöhön - noin klo 21-05 ei suostunut olemaan missään muualla kuin sylissä ja välillä nukahtaminen meni aamuseitsemään asti. Alussa hän meni aikaisemmin nukkumaan, klo 24-02 tienoolla, mutta se siirtyi kahden kuukauden tienoolle tultaessa myöhemmäksi. Päivät klo 11-16 sitten nukkui ihan hyvin, mikä lohdutti minua työssäkäyvänä vanhempana huomattavan vähän. Meille neuvolassa muuten kehuttiin hänen päänkannatteluaan, se kuulema kehittyy paremmin kun vauva hytkyy sylissä.. :)



Vyöhyketerapiasta vielä sen verran, että käytiin siellä yhteensä neljä kertaa ja aina hoidon jälkeen lapsi oli levottomampi seuraavan yön eikä nukkunut sitäkään vähää. Neljännen kerran jälkeen päätettiin, että vyöhyketerapia on hyödyntöntä lapsenrääkkäystä eikä mennä sinne enää ikinä, mutta siihen se koliikki sitten loppuikin kuin seinään. Joten hoitaja kuuluu nykyään meidän idoli-listalle!



Meillä siirryttiin myös vastikkeeseen noin 2kk iässä, sitä ennenkin imetys oli osittaista. Syöminen ei oikeastaan koskaan tuottanut ongelmia, eikä päivisin myöskään ruuan jälkeen ollut kovin kärttyisä. Illalla sitten sitäkin kiukkuisempi.



Tsemppiä tuon kanssa ja todellakin suosittelen lämpimästi vyöhyketerapiaa. (eikä ole hirveän kallistakaan, noin 20e/kerta..)

Meillä on kolme lasta joista esikoisemme oli koliikkivauva. Nuoremmat ovat sitten olleet rauhallisempia tapauksia.



Huudot alkoivat tosiaan tuossa parin viikon iässä. Vauvaa kanniskeltiin klo 7-23. Välillä nukkui 20 min tirsoja. Yöt meni sitten ok kun vaan vauva saatiin nukkumaan. Eli yöllä söi ja jatkoi uniaan.



Vauvan pahin koliikkivaihe kesti 2kk ja huudot vähenivät huomattavasti sen jälkeen. Itkuinen ja ärhäkkä vauva oli tuonne 4kk ikään saakka.



Ihme kyllä liikunnallinen kehitys eteni hyvin vaikka vauvaa tosiaan kanniskeltiin noin 4kk ajan. Esimerkiksi vauva kääntyi jo 3kk iässä vatsalleen (nuorimmaisemme vasta 6kk).



Meillä huutoihin ei auttanut kerrassaan mikään. Ei kantaminen, ei hyssyttely ei mikään vauva yksinkertaisesti huusi vaikka mitä tehtiin. Kanniskeltiin kuitenkin koska itsestä tuntui että jotain piti yrittää että vauvalla olisi parmpi olo.



Ja mielläkävi imetyksen kanssa niin että kun vauva oli itkuinen niin epäily maidon riittävyydestä oli kova joten vauva sai lisämaitoa jo 1kk iässä ja imetys loppui 3kk. Muita olenkin sitten imettänyt pidempään.



Aika oli tosi rankkaa ja se kesä oli elämäni pisin! Mutta siitä selvittiin!

Sain onneksi apua isovanhemmilta joista toinen pystyi tulemaan sillointällöin apuhoitajaksi kun itsestä tuntui että nyt ei enää jaksa.



Voimia sinne ja kaikki mahdolliset apujoukot kehiin että jaksat!



T.Äitix

Meillä alkoi koliikki myös siinä 2 vkon ikäisenä. Huuto alkoi illalla noin klo 19 jatkuen noin kolme tuntia. Oltiin siis onnekkaita, kun ei tarvinnut kannella liiemmin öisin. Päivisin poika oli myös melko väsynyt, ensimmäiseen pariin kuukauteen ei jaksanut seurustella yhtään, vaan vaati aika paljon syliä päivisinkin.



Imetys tuntui olevan meillä melkein ainut keino, joka kipukohtauksiin auttoi, koska silloin vauvan kroppa tuntui hieman rentoutuvan ja silloin ilmaa tuli pois. Hyväksihavaittu keino oli myös pitää vauvaa polvien päällä mahallaan. Röyhdytys piti ainakin meillä tehdä huolella.



Menimme vyöhyketerapiaan pojan ollessa 4vkoa ja kävimme 5 kertaa. Kaksi ensimmäistä kertaa oli tosi kipeitä, poika ihan itki kun jalkapohjia hierottiin. Maillä myös huudettiin entistä kauheammin seuraava yö ja päivä. Vasta neljännen kerran jälkeen alkoi aavistuksen helpottaa, mutta lopullisesti koliikki oli ohi 2,5kk iässä.



Meillä oli vielä niin, että olin yksin kotona kaikki illat ja lähes kaikki päivätkin, joten kantelu ja hyssyttely jäi mun harteille yksin. Kyllä siinä itsekin itki muutaman kerran katkerat itkut, kun teki vaikka mitä, eikä mikään auttanut. Anoppikin vaan tokaisi, että on se kumma kun sillä on vatsavaivoja, ei vaan muilla lapsenlapsilla ole. Tuli semmonen olo, että nämä on mun syytä.



Pyydä ajoissa apua, kun tuntuu ettet enää jaksa huutoa. Vaikka kaveria tai isovanhempia jelppimään kantelussa.



Tsemppiä!

T. Kohka ja poju 4,5kk

meilläkin kävi yksi ystävä valvomassa pari yötä vauvan kanssa. Vaikka itse yritettiin nukkua viereisessä huoneessa, johon vauvan huuto tuli kyllä läpi, niin vain pelkästään se tunne, että junnu on nyt jonkun muun käsissä eikä meidän tarvitse tehdä mitään, auttoi todella paljon..



Moni yritti meitä lohduttaa, että se menee kyllä ohi siinä kolmen kuukauden tienoolla.. Mutta monen kuukauden päästä tapahtuva muutos on melko laiha lohtu, kun joka ilta asettaa yhä hiipuvamman toivonsa siihen, että kyllä se tänä yönä ehkä nukkuu vähän paremmin...

Meillä myös koliikkivauva. Huuto alkoi jo synnytyssairaalassa ja ensimmäinen viikko valvottiin kaikki yöt. Sitten pikkuhiljaa pahin huutojakso ajoittui iltaan n.klo 18-22, välillä meni yhteen-kahteenkin saakka. Imein hulluna kaikki illat, mikä vaan pahensi asiaa. Vauva rauhoittui aina hetkeksi, riuhtaisi sitten itsensä irti ja jatkoi raivoisaa karjumista. Raukka veti ylitsepursuavasta tisusta vielä mahansa niin täyteen, että oli varmaan kauheissa tuskissa! 6 viikon ikäisenä vietiin vauva vyöhyketerapiaan/meridiaanihoitoon (yhdistelmällä on tutkitusti parhaat tulokset) ja käytiin siellä yhteensä 4 kertaa 2-3 päivän välein. Aluksi tuntui, ettei siitä mitään apua ollut, kun huuto vaan jatkui, mutta neljännen kerran jälkeen huuto loppui. Siinä sitten kotona ihmeteltiin, että voiko lapsen antaa vain olla sitterissä illalla, eikö tarvii kantaa??? Se oli tosi outo fiilis...



Myöhemmin, kun on ollut aikaa paremmin koliikin saloihin perehtyä, olen vakuuttunut, ettei kyse ollut ainakaan pelkästään vatsavaivoista. Tutkimuksissahan on todettu, että kipulääkkeet eivät auta koliikkiin (ts. vauvaa ei satu...). Sen sijaan olen kuullut teoriasta, jonka mukaan vauva ei vaan sopeudu heti kohdun ulkopuoliseen elämään. Tätä teoriaa ainakin meidän kohdalla tukee se, että pikkuinen rauhoittui aina (ainakin hetkeksi) vesiahanan vierellä (vrt. äidin veren kohina kohdussa). Saman teorian mukaan muita rauhoittavia tekijöitä ovat kapalo, imeminen, heijaus (erityisesti pään heijaus), tärinä ja sitten siis tämä kova sihinä/kohina.Tiedä häntä, aika magiaa se koliikki ainaakin musta tuntuu olevan... Voimia!

Meilläkin koliikkivauva. Kerran on käyty vyöhyketerapiassa ja seuraava päivä oli hirveä, nyt hieman ehkä helpottunut. Tällä viikolla on seuraava terapia-aika. Toivottavasti siitä olisi apua. On niin turhauttava olo kun vauvan rääkymistä ja parkumista ei saa millään loppumaan. Tyttö vain äheltää kakkaa mitään saamatta ja kun jotain tulee ulos olo helpottuu hetkeksi. Millaista tuo meridiaani-vyöhyketerapia hoito on ja missä päin sitä on mahdollista saada pk-seudulla