Lue keskustelun säännöt.
5v lapselleni yritetään tuputtaa huumaavia aineita, mitä teen?
11.01.2019 |
Lapsi siis on vähän villimpi tapaus ja päiväkodista lähetettiin sen takia tutkimuksiin. Psykiatrin mukaan lapsella on ADHD ja on määrännyt lääkkeitä. Ovat ilmeisesti amfetamiinijohdannaisia, mikä minua vähän epäilyttää. Lapselle ei ole kuitenkaan todettu aivokuvista tms. mitään kemiallista epätasapainoa, johon jokin kemiallinen aine voisi olla perusteltu.
Puhuin psykiatrin kanssa ja hän vain paasasi siitä, miten tärkeää on ottaa lääkkeet ja että hoitovastaisuutta ei katsota hyvällä ja jotain hän puhui myös huostaanotosta. Sanokoon mitä tahansa, mutta lapseni päätä ei huumaavilla aineilla sekoiteta! Alkoholiakaan ei suositella alle 18v ihmisille ja amfetamiini on kuitenkin Alkoa vahvempi aine. Toki ADHD-lääkkeet ei oo ihan samanlaisia eikä helposti päihdytä, mutta herra paratkoon, kyse on 5v PIKKULAPSESTA.
Oon nyt yrittänyt puhua lapsen kanssa, että olisi päiväkodissa rauhallisemmin. Kotona hän on persoonallinen ja joskus malttamaton, mutta diagnoosi oli kuitenkin suuri yllätys, voisiko olla niin, että lasta jännittää päiväkoti tai jotain? Joka tapauksessa, olemme valmiita vaihtamaan päiväkotia ja muutenkin taistelemaan lapsemme oikeuksien puolesta.
Muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (13)
5-v on tosi pieni vielä. Älä aloita nyt lääkkeitä, katso vuosi kerrallaan eteenpäin. Rajoja ja rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ikinä suostuisi syöttämään 5-vuotiaalle psyykenlääkettä. En kyllä suostuisi myöskään laittamaan päiväkotiin, jotka ovat juuri tuollaisia kyyläyspaikkoja nykyisin, joissa kaikki erilaisuus tulkitaan sairaudeksi, joka tarvii jotain hoitoa. (Omat lapset on olleet perhepäivähoidossa, koska en luota päiväkoteihin)
Vierailija kirjoitti:
No en ikinä suostuisi syöttämään 5-vuotiaalle psyykenlääkettä. En kyllä suostuisi myöskään laittamaan päiväkotiin, jotka ovat juuri tuollaisia kyyläyspaikkoja nykyisin, joissa kaikki erilaisuus tulkitaan sairaudeksi, joka tarvii jotain hoitoa. (Omat lapset on olleet perhepäivähoidossa, koska en luota päiväkoteihin)
Samaa mieltä! Perhepäivähoito on tosiaan hyvä vaihtoehto, pitääpä katsoa.
-Ap
Ehkä jonkinlainen käyttäytymisterapia voisi olla parempi vaihtoehto, mutta jos se ei tehoa kunnolla, niin nuo lääkkeet voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Varsinkin jos lapsella sattuu olemaan ongelmia koulunkäynnin kanssa.
Itselläni on kaiketi (vielä) diagnosoimaton ADD, ja toivoisin että minulla olisi mahdollisuus saada noita lääkkeitä, edes pahojen päivien varalle. Mutta ymmärrän kyllä että ajatus lääkkeistä ahdistaa, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi.
Käsittääkseni esim. Concerta ei ole riippuvuutta aiheuttava, ja voisi olla hyvä idea ehkä kokeilla sitä. Ainahan sen voi lopettaa jos se ei vaikuta hyvältä. Niin, ja esim. Concerta, Ritalin yms. metyylifenidaattia sisältävät lääkkeet eivät ole psyykelääkkeitä. Voxra sen sijaan on, mutta sillä voidaan myös hillitä ADHD:n oireita (jos ei kärsi ahdistuksesta, kyseinen lääke nimittäin voi pahentaa ahdistuneisuutta).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti
"Tarkkaavuushäiriöisten ja hyperaktiivisten lasten käytös rauhoittuu ja koulumenestys usein paranee stimulanttihoidolla. Vaikutus on sikäli paradoksinen, että stimulanttisesta luonteestaan huolimatta lääke rauhoittaa hyperaktiivisia potilaita. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että ADHD potilaiden aivojen aktiivisuustaso on tavallista matalampi. Potilaat hakevat automaattisesti (tahtomattaan) stimulaatiota nostaakseen aivojen aktiivisuustasoa. Stimulantit nostavat aivojen aktiivisuustason lähemmäs normaalia.[4] Tarkkaavuushäiriöihin liittyy usein myös motorisia oireita kuten kömpelyyttä. Metyylifenidaatti saattaa lievittää myös näitä oireita."
"kaikki erilaisuus tulkitaan sairaudeksi, joka tarvii jotain hoitoa"
Minusta on hyvä, että näihin on alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Jos minunkin ongelmiini olisi lapsena puututtu, niin olisin todennäköisesti onnellisempi tänä päivänä. Monilla diagnosoimattomilla ADHD-tapauksilla on sellainen käsitys itsestään (johtuen jatkuvista moitteista), että ovat jonkinlaisia luusereita. Useilla diagnoosin saaminen helpottaa elämää. Ja lapsena sen diagnoosin saaminen on helpompaa. Jos aikuisiällä alkaa epäilemään itsellään kyseistä häiriötä, niin se vaatii pidemmät tutkimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en ikinä suostuisi syöttämään 5-vuotiaalle psyykenlääkettä. En kyllä suostuisi myöskään laittamaan päiväkotiin, jotka ovat juuri tuollaisia kyyläyspaikkoja nykyisin, joissa kaikki erilaisuus tulkitaan sairaudeksi, joka tarvii jotain hoitoa. (Omat lapset on olleet perhepäivähoidossa, koska en luota päiväkoteihin)
Kaikki erilaisuus? Ei tuon ikäiselle kovin herkästi määrätä noita lääkkeitä, kyllä kyseessä pitää olla varsin vaikeaoireinen lapsi eikä mikään "vähän erilainen".
Ei helvata näitä, jotka eivät usko lääkäreitä. Rokotevastaiset ja määrätystä hoidosta purnaavat. Itsehoitoa sitten kotona tai lapsi erityishoitoon. Ei ihan kaikkia "erilaisia" voi ilman hoitoa integroida normaaliryhmiin. Siitä kärsii iso joukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos koulussa oppiminen kärsii kun ei keskity ja jää jälkeen ja syrjäytyy? Eikö lestata?
Ehkä lapsi rauhoittuu iän myötä ja etenkin jos on loppuvuonna syntynyt voi olla vielä aika pieni ja "kypsymätön". Keskittymishäiriöitä on kokeiltu hoitaa myös neuroterapialla, missä aivoja ohjataan toimimaan uudella tavalla. Olen itse kärsinyt keskittymisongelmista, ei diagnosoiduista kun en ole sellaista lähtenyt hakemaan ja neuroterapia auttoi tosi paljon. Pystyn esim paljon vaativimpiin asiantuntijatöihin ilman suurempaa stressiä. Toki homma ei ilmaista ole ja minulla meni kokonaisuudessaan pari tonnia tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pojalle aloitettiin lääkitys kun hän oli vähän alle 6-vuotias.
Pelasti kyllä meidän perheen tuo lääke.
Eikä ne mitään psyykenlääkkeitä ole.
Poika on nyt 11-vuotias ja nykyään helppo lapsi. Kuntoutukset sun muut ovat onnistuneet hyvin muttei ilman lääkitystä olisi tullut mitään.
Diagnooseina on epätyypillinen autismi ja adhd mutta näitä ei huomaa jos ei tiedä. Parasta on kun kuulen muilta että ei sillä mitään ole, ihan tavallinen lapsi. Niin on muttei olisi ilman lääkettä ja kovaa työtä niin kotona kuin kodin ulkopuolella.
Anna yksi testimielessä. Lääke vaikuttaa sen 8-12 tuntia lääkkeestä riippuen ja sitten vaikutus loppuu. Näet tehon jo yhdestä pilleristä. Jos on tosi mieto (esim medik***t 5mg et tehoa välttämättä edes huomaa)
Olen myös ollut päiväkodissa töissä ja siellä oli yksi kauhukakara jolla takuulla on adhd ja varmaan joku käytöshäiriö vielä. Tarvii koko ajan yhden aikuisen siihen ja koko muu ryhmä kärsi. Lyö muita ja juoksee miten sattuu eikä pysty noudattamaan sääntöjä. Kodin ulkopuolella isossa ryhmässä toimiminen on varmasti haastavaa ja kuormittavaa tuollaiselle lapselle. Kun aivoista häviää lääkityksen myötä ylimääräinen häly ja lapsi rauhoittuu niin se on sille lapsellekin mukavampaa. Oma poika ottaa lääkkeen aina mielellään ihan tuosta syystä. Kärsii siis itsekin siitä ettei ilman lääkettä pysty hillitsemään impulsejaan ja joutuu konflikteihin sen takia. Lääkkeen kanssa on kuin kuka tahansa lapsi tuolta, juttelee normaalisti, on kiva ja suosittu kaveri, noudattaa ohjeita ja on ystävällinen ja pystyy muutenkin toimimaan.
Nosto. Itseäkin kiinnostava/koskeva aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi nyt jumalauta. Idiooteille tiedoksi, metyylifenidaatti EI ole amfetamiinijohdannainen eikä edes samankaltainen kemiallisesti! Turhaan vastaan provolle, ei noin tyhmiä olekaan.
Kuulostaa huolestuttavalta. Itse olen lapseton N26, mutta kokemusta on kyllä joistain masennuslääkkeistä, bentsoilla sekä antipsykooteista. Riippumatta aineesta vaikutus tuntuu aina perustuvan suureksi osaksi sille, että lääke turruttaa ajatuksia, tunteita ym. Aivotoimintaa. Pääsin lääkkeistä eroon omatoimisesti vähentämällä ja lukemalla mm. Filosofiaa ja psykologiaa.
Lapselle kuulostaa vielä huolestuttavammalta. Tsemiä Ap:lle, toivottavasti saat ratkaistua tilanteen.