En enää ymmärrä 14v tyttäreni ajatusmaailmaa, serkkunsa yritti itsemurhaa ja tytön kommentti "mitä väliä sillä on jos joku ruma kuolee"
Olivat lapsena serkkunsa kanssa parhaat kaverit, kunnes yläaste erotti ja tyttöni ajautui suosittujen porukkaan. Serkku oli tuolloin todella masentunut jouduttuaan kouluun, johon ei halunnut. Mutta oli pakko koska he muuttivat.
Tämä serkku on nyt sitten ilmeisesti nuorison keskuudessa olevinaan ruma. Silmälasit, hammasraudat ja finnejä. Oli varastanut sukulaiseltaan unilääkkeitä ja ottanut niitä viinan kanssa. Tarkoituksena ottaa henki itseltään.
Tyttöni reaktio koko juttuun oli "no mitä väliä sillä on jos joku ruma kuolee"
En voi käsittää. Lapsena oli empaattinen, huolehtiva ja kiva. Mitä ihmettä tässä välissä on tapahtunut?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kuka vastaa näin ilmiselvään provoon?! Aloittajalla itsellään jotain häikkää päänupissa.
Näinkö ei vois käydä?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe eettiseen ja filosofiseen keskusteluun.
Olisi tosiaan, mutta kun täällä esitetään vain tyttären olevan häiriintynyt ja äidin epäonnistuneen kasvatustyössään, eikä kukaan ota huomioon ihmiselämän merkityksettömyyttä suuremmassa mittakaavassa.
Kai se oma perse on aina niin tärkeällä tilalla, etteivä palstalaiset ymmärrä tytön olevan jo melko pitkällä globaalissa ajattelussan.
Yhdenkään ihmisen elämällä ei ole hyttysen pierun vertaa merkitystä kokonaisuuden kannalta ja kenet tahansa, myös sinut joka tätä luet, voidaan korvata jollakin toisella henkilöllä tai olla korvaamatta, eikä sillä itse elämän kannalta olisi mitään merkitystä.
Hetken aikaa pyörisit lähisukulaistesi muistissa, mutta häviäisit vuosien mittaan kaikkien muistoista kuin pierunhaju Saharan autiomaahan.
Älkää arvostako omaa elämäänne ja merkittävyyttänne niin suureen mittaan, niin alatte ymmärtää kuinka muidenkin kuolema on yhtä merkityksetön kuin omannekin.
Me poteroita kaivamme elämään,
ja muutamme niihin asumaan.
Elämä on reiässä rattoisaa,
kun ympärillä on oma perse.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelematon, jopa sairas kommentti, johon sinun on ehdottomasti puututtava.
Todellakin. Nykyajan "ei haukku haavaa tee"-filosofia on saanut ihmiset uskomaan että mitä tahansa saa töksäytellä eikä millään ole mitään väliä, kun sanoistaan ei joudu vastaanottamaan välitöntä fyysistä palautetta. Pelkureiden 2000-luku, eipä voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Olivat lapsena serkkunsa kanssa parhaat kaverit, kunnes yläaste erotti ja tyttöni ajautui suosittujen porukkaan. Serkku oli tuolloin todella masentunut jouduttuaan kouluun, johon ei halunnut. Mutta oli pakko koska he muuttivat.
Tämä serkku on nyt sitten ilmeisesti nuorison keskuudessa olevinaan ruma. Silmälasit, hammasraudat ja finnejä. Oli varastanut sukulaiseltaan unilääkkeitä ja ottanut niitä viinan kanssa. Tarkoituksena ottaa henki itseltään.
Tyttöni reaktio koko juttuun oli "no mitä väliä sillä on jos joku ruma kuolee"
En voi käsittää. Lapsena oli empaattinen, huolehtiva ja kiva. Mitä ihmettä tässä välissä on tapahtunut?
Taidat lukea aika vähän erilaisia palstoja, joissa on naiset enemmistönä? Tyttärestäsaihän on kehittymässä aivan tavallinen normaali suomalainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Teini voi myös suojella itseään surulta, pelästykseltä ja syyllisyyden tunteilta. On olevinaan niin kova ettei tunnu missään. Sinun tehtäväsi vanhempana on puuttua tähän ja opettaa hänelle kaikkien ihmisten elämän arvokkuudesta sekä empatiasta. Ja asettaa rajat sille että tuollainen käytös ja puhe ei ole millään mittapuulla sopivaa.
Pitää myös muistaa että 14-vuotias on isosta koostaan huolimatta täysi kakara joka suoltaa suustaan kaiken maailman typeryyksiä. Kuolema on vielä käsittämätön ja epämääräinen asia eikä tuon ikäinen välttämättä oikeasti vielä hahmota kuoleman lopullisuutta. Varsinkin kun serkku ei yrityksessään onnistunut. Kuolema ei kertakaikkiaan kuulu monenkaan tuon ikäisen kokemusmaailmaan. Erityisesti jos kukaan läheinen ei ole kuollut niin että tietäisi miltä se oikeasti tuntuu.
Oletko ap puhunut uudelleen tyttäresi kanssa asiasta?
Kyllä tuossa vakava keskustelu on paikoillaan, vaikka oletankin, että kyse on teinin kuoresta, jonka laittaa suojaksi asioille, jotka voisivat olla liian kipeitä. Jos teini kykenee rakentavaan keskusteluun, on homma aika helppo, mutta jos suojat ovat päällä ja kaikesta tulee ikävä kommentti takaisin, niin saattaisin käyttää itsekin melko provosoivia lauseita.
Kauneus/rumuus on katsojan silmissä. Ruma teini voi olla todella kaunis aikuinen ja kaunis teini todella ruma aikuinen. Kauneus katoaa ja muuttuu iän myötä, kun myös kauneusihanteet muuttuvat. Ulkonäköä pystyy muuttamaan mutta rumaa luonnetta ei. Kuka pidemmän päälle viihtyy ihmisen kanssa, joka ei kykene asettumaan muiden asemaan? Työskentelen teinien parissa ja kyllä ne suositutkin osaavat olla empaattisia ja tajuavat, mitä voi sanoa ja mitä ei. Empatiavajaa ei kyllä kauaa paistattele kaveripiirin suosiossa, kun tulee tuolla tavalla tölvittyä kavereitansakin. Ei kannata opetella tapaa, jossa sanoo "totuuksia", koska sellainen ihminen, teini tai aikuinen, ei pysty muodostamaan pysyvämpiä ihmissuhteita.
Sanoisin teinille kyllä myös, että ihmisen erottaa eläimestä nimenomaan tämä empatiakyky. Sosiopaateilta se puuttuu mutta nämä päätyvätkin mielisairaalaan ennemmin tai myöhemmin.
Tyttärelläsi tulee olemaan isoja psykiatrisia ongelmia edessä jos vanhaksi asti elää ja saa omia lapsia.
Kannattaa nyt vielä kun pystyt ennaltaehkäisevästi ohjata ajattelurakenteita terveeseen suuntaan.
Hyvä aihe eettiseen ja filosofiseen keskusteluun.