Mitä seurustelua säätöä ym miesjuttua kadut eniten?

Neitsyyden menetys maniapäissäni maailman oksettavimmalle pelimiehelle.

En kyllä yhtään mitään! Ja olen nuorena kännipäissäni harrastanut ties mitä yhdenyön panoja tosi ällöjenkin tyyppien kanssa, ollut väkivaltaisessa seurustelusuhteessa itseäni 40 v vanhemman ulkolaisen miehen kanssa jne. Kaikki ne on osa elettyä elämää ja elämänkokemustani, enkä kadu mitään. 

Jos olisin hankkinut tauteja tai ei-toivottuja lapsia huolimattomuuttani, niin niitä varmaan katuisin, mutta kun ei ole niin käynyt niin en mitään. Nuoruuden pahimmatkin sekoilut vaan huvittaa ja herättää lämpöisiä muistoja nyt 44-vuotiaana.

Ihastuin mieheen joka piti mua vain varalla jos/kun suhde omaan avovaimoon tyssää.

Ei tietenkään ois voinu tehä sitä jos en ois antanu mutta en silloin tajunnut sitä. Onneksi ei ollut seksiä, suhde keskti silti yli vuoden.

Kaikkia. Toisaalta sitten kai nyt harmittelisin elämääni sinkkuna kun ei olisi noita kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin mieheen joka piti mua vain varalla jos/kun suhde omaan avovaimoon tyssää.

Ei tietenkään ois voinu tehä sitä jos en ois antanu mutta en silloin tajunnut sitä. Onneksi ei ollut seksiä, suhde keskti silti yli vuoden.

Tiesitkö avovaimosta vai selvisikö se vasta myöhemmin?

Parin kuukauden seukkailu kunnon lokin kanssa. Maksatti kaiken mulla, myös ne "maksetaa puokkii, maksan sulle myöhemmin takas" -jutut. En tajua mihin käytti rahansa kun aina oli peeaa vaikka menoja ei tuntunu olevan.

Muutenkin paljastu, että kaikenlainen aikuisuus ja vastuunkanto ja (edes) omista asioista huolehtiminen oli vierasta.

Onneks en tuhlannu enempää aikaa siihen ihmiseen. Ei ois kannattanu edes sitä hetkeä.

Mulla oli nuorena seksisuhde mieheen johon olin ollut rakastunut yläasteelta lähtien. Mies ei kuitenkaan halunnut mitään vakavampaa ja minun sydän särkyi todella pahasti. Nyt useita, useita vuosia myöhemmin aloitin suhteen tämän saman miehen kanssa vaikka molemmat ollaan naimisissa ja joka kuukausi itken tämän miehen takia kun en häntä koskaan kokonaan omaksi saa.

Heitä tavallisia, oikein prototyyppisiä suomalaisia miehiä, joilla ei ole empatiasta hajuakaan ja tunneäly loisti poissaolollaan. Tulkaapa nyt nenäni eteen kun masennus on laantunut ja itsetunto parantunut. Jokainen muisti toki ruikuttaa perääni, heikolla menestyksellä.

Näitä on turhankin monta. Yksi vuosi sitten ollut ehkä eniten kaduttaa. Oikeasti, todella kapeakatseinen ja rasistinen mies. Okei, olen vähän itsekin mutta.. ihan ylpeänä laukoi mielipiteitään. Esim että kyllä on naisessakin vikaa jos tulee r....tuksi.

Kai mä sitten olin niin epätoivoinen että sen kanssa pari kertaa olin. Hyh. ... muutenkin tosi kylmä ja ilkeäkin jotenkin, lopulta varmaan ihan sairaan epävarma itsestään. Sängyssä ei ollut kummoinen kooltaan eikä taidoiltaan. ihan kummallisia viestejä laittoi välillä, tyyliin miksi pidät haisevaa kissaa kotonas. Joskus vaivauduin pohtimaan mikä tuon ihmisen kasvatuksessa on mennyt vikaan mutta en jaksa enää vaivautua. Mätämuna mikä mätämuna.

Eipä ole ainuttakaan jota en katuisi. Nuorena olin nätti, hyväuskoinen ja epävarma joten tietenkin kaikki miehet jotka lähestyi oli haistaneet jo kaukaa, että tuossa on sopiva uhri pikku vedätyksille. Saldona on sitten melkoinen liuta hyväksikäyttäjiä, osa huijasi hyötyäkseen taloudellisesti, osa seksuaalisesti ja osa kummallakin tavalla. Tämän kaiken lisäksi on tullut koettua myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa. 

Nyt ole ollut sinkkuna jo yli kymmenen vuotta ja joutunut hautaamaan haaveet omasta perheestä. Miehet lakkasi nimittäin lähestymästä ihan kokonaan, kun opin terveellä tavalla arvostamaan itseäni ja omat aloitteeni miehet on torjuneet.

N42