Esimerkki miten helpolla pääsi ennen
Tunsin naisen joka oli n 152 pitkä lestakodista ja upseerin tytär. Akka kävi peräti oppikoulun ja asui ukkonsa perässä ulkomailla. Tultuaan Suomeen suoraan vaan poliisiin töihin ja palkka juoksi aina eläkkeelle saakka. Ei mitään erityistaitoja ja niin vaan löhösi laitoksella koko elämänsä juoruilleen vielä asioita sieltä.
Monellako on nykyään vastaava CV ja tulot?
Kommentit (17)
Ennen oli varmat työpaikat. Itsellä on kyllä työpaikka mutta haluan repiä hiukseni päästä kun kuulen kuinka vanhemman polven ihmiset opastaa sukulaispoikaa, että pitää vaan soitella työpaikkpihin että sellaisen saa. Ikäänkuin olisi pojan vika. Arghhh.
Ennen (siis ennen 1990-luvun lamaa) olikin todella paljon monenlaisia toimistotöitä, joissa ei tarvinnut osata kuin lukea, kirjoittaa ja ehkä vähän laskea. Jos osasi kirjoittaa 10-sormijärjestelmällä kirjoituskoneella, olikin jo toimistoalan guruja. Oli erilaisia toimistoapulaisia, toimistovirkailijoita, toimistosihteereitä jne, jotka siis puhtaaksikirjoittivat, vastailivat puhelimeen, arkistoivat erilaisia papereita, hakivat papereita arkistosta, postittivat kirjeitä, avasivat postia, ottivat valokopioita, faksasivat jne jne. Jos oli samassa paikassa pitkään töissä, saattoi edetä vielä toimistotyöntekijöiden esimieheksikin. Näitä hommia oli kaikissa valtion ja kuntien laitoksissa yksityisten yritysten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen 1990-luvun lamaa) olikin todella paljon monenlaisia toimistotöitä, joissa ei tarvinnut osata kuin lukea, kirjoittaa ja ehkä vähän laskea. Jos osasi kirjoittaa 10-sormijärjestelmällä kirjoituskoneella, olikin jo toimistoalan guruja. Oli erilaisia toimistoapulaisia, toimistovirkailijoita, toimistosihteereitä jne, jotka siis puhtaaksikirjoittivat, vastailivat puhelimeen, arkistoivat erilaisia papereita, hakivat papereita arkistosta, postittivat kirjeitä, avasivat postia, ottivat valokopioita, faksasivat jne jne. Jos oli samassa paikassa pitkään töissä, saattoi edetä vielä toimistotyöntekijöiden esimieheksikin. Näitä hommia oli kaikissa valtion ja kuntien laitoksissa yksityisten yritysten lisäksi.
Puhumattakaan siitä että jokaisessa pikkutaajamassakin oli useampia kivijalkakauppoja. Ei niissä nykyään enää mitään ole, yksi prisma 20 km päässä. Nuorten oli helppo saada töitä minkä vaan erikoiskaupan apulaisina.
Mutta vielä helpompaa oli sillä, joka ei mennyt naimisiin eikä mennyt töihin. Yhteiskunta ei auttanut mitenkään, jos kodin halusi, niin vanhempien luona ilmaisena piikana. Asumistukea tai toimeentulotukea ei ollut. Ei lapsille päivähoitopaikkoja, ei maksutonta koulutusta. Mutta helppoa oli, kun sitä tarkastelee yhteiskunnan maksaman läppärin näyttöruudusta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli varmat työpaikat. Itsellä on kyllä työpaikka mutta haluan repiä hiukseni päästä kun kuulen kuinka vanhemman polven ihmiset opastaa sukulaispoikaa, että pitää vaan soitella työpaikkpihin että sellaisen saa. Ikäänkuin olisi pojan vika. Arghhh.
Eikä yhtään ihmetytä jos poika ei halua soitella. Kun tietää ettei mihinkään pääse. Vähän sama kun sanois niille vanhoille sukulaisille että soittele sinä niihin urheiluseuroihin, ihan varmasti pääset maajoukkueeseen kun vaan soittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen 1990-luvun lamaa) olikin todella paljon monenlaisia toimistotöitä, joissa ei tarvinnut osata kuin lukea, kirjoittaa ja ehkä vähän laskea. Jos osasi kirjoittaa 10-sormijärjestelmällä kirjoituskoneella, olikin jo toimistoalan guruja. Oli erilaisia toimistoapulaisia, toimistovirkailijoita, toimistosihteereitä jne, jotka siis puhtaaksikirjoittivat, vastailivat puhelimeen, arkistoivat erilaisia papereita, hakivat papereita arkistosta, postittivat kirjeitä, avasivat postia, ottivat valokopioita, faksasivat jne jne. Jos oli samassa paikassa pitkään töissä, saattoi edetä vielä toimistotyöntekijöiden esimieheksikin. Näitä hommia oli kaikissa valtion ja kuntien laitoksissa yksityisten yritysten lisäksi.
Puhumattakaan siitä että jokaisessa pikkutaajamassakin oli useampia kivijalkakauppoja. Ei niissä nykyään enää mitään ole, yksi prisma 20 km päässä. Nuorten oli helppo saada töitä minkä vaan erikoiskaupan apulaisina.
Tätini oli tuollaisessa pikkukaupassa töissä. Asui serkkunsa kanssa yksiössä ja sai palkkaa juuri ja juuri sen verran, että se riitti välttämättömiin menoihin. Tosin siihen aikaan naiset ei olleet töissä, kotiäiti oli statussymboli.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli varmat työpaikat. Itsellä on kyllä työpaikka mutta haluan repiä hiukseni päästä kun kuulen kuinka vanhemman polven ihmiset opastaa sukulaispoikaa, että pitää vaan soitella työpaikkpihin että sellaisen saa. Ikäänkuin olisi pojan vika. Arghhh.
Todella harva on haettu kotoa töihin, mutta ehkä poikasi on poikkeus.
Tääkin akka oli isossa omistusasunnossa ja eli leveästi todella eläkkeelläänkin vielä, käytti kaikkia hyväkseen ja ei ois maksanut kenellekään palveluista. Osasi manipuloita monenkymmenen v kokemuksellaan ja upseerin tyttärenä mitä vaan ilmaiseksi.Voiko enää helpommalla päästä?
Vierailija kirjoitti:
Mutta vielä helpompaa oli sillä, joka ei mennyt naimisiin eikä mennyt töihin. Yhteiskunta ei auttanut mitenkään, jos kodin halusi, niin vanhempien luona ilmaisena piikana. Asumistukea tai toimeentulotukea ei ollut. Ei lapsille päivähoitopaikkoja, ei maksutonta koulutusta. Mutta helppoa oli, kun sitä tarkastelee yhteiskunnan maksaman läppärin näyttöruudusta.
Täh?? Kyllä koulutus on ollut Suomessa maksutonta, menikö vähän värikynää mukaan.
En tiedä ketään jolle yhteiskunta olisi myöskään maksanut läppärin mutta tiedän kokonaisen sukupolven jonka asuntolainat inflaatio söi, joilla oli varma työpaikka, ehjä työura ja suuremmat eläkkeet kuin mun palkka. Ainiin, ja joidenka lapset isovanhemmat hoiti ilmaseksi. Ja ne samat isovanhemmat hoiti sitten yhteiskunta aika karmeissa vanhainkodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen 1990-luvun lamaa) olikin todella paljon monenlaisia toimistotöitä, joissa ei tarvinnut osata kuin lukea, kirjoittaa ja ehkä vähän laskea. Jos osasi kirjoittaa 10-sormijärjestelmällä kirjoituskoneella, olikin jo toimistoalan guruja. Oli erilaisia toimistoapulaisia, toimistovirkailijoita, toimistosihteereitä jne, jotka siis puhtaaksikirjoittivat, vastailivat puhelimeen, arkistoivat erilaisia papereita, hakivat papereita arkistosta, postittivat kirjeitä, avasivat postia, ottivat valokopioita, faksasivat jne jne. Jos oli samassa paikassa pitkään töissä, saattoi edetä vielä toimistotyöntekijöiden esimieheksikin. Näitä hommia oli kaikissa valtion ja kuntien laitoksissa yksityisten yritysten lisäksi.
Puhumattakaan siitä että jokaisessa pikkutaajamassakin oli useampia kivijalkakauppoja. Ei niissä nykyään enää mitään ole, yksi prisma 20 km päässä. Nuorten oli helppo saada töitä minkä vaan erikoiskaupan apulaisina.
Tätini oli tuollaisessa pikkukaupassa töissä. Asui serkkunsa kanssa yksiössä ja sai palkkaa juuri ja juuri sen verran, että se riitti välttämättömiin menoihin. Tosin siihen aikaan naiset ei olleet töissä, kotiäiti oli statussymboli.
Niissä pikkukaupoissa oli töissä paljon alle 18-vuotiaita ilman mitään koulutusta ja saivat palkkaa. Yritäpä nykyään hakea töihin 16 vuotiaana ilman koulutusta. Et kelpaa edes ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vielä helpompaa oli sillä, joka ei mennyt naimisiin eikä mennyt töihin. Yhteiskunta ei auttanut mitenkään, jos kodin halusi, niin vanhempien luona ilmaisena piikana. Asumistukea tai toimeentulotukea ei ollut. Ei lapsille päivähoitopaikkoja, ei maksutonta koulutusta. Mutta helppoa oli, kun sitä tarkastelee yhteiskunnan maksaman läppärin näyttöruudusta.
Täh?? Kyllä koulutus on ollut Suomessa maksutonta, menikö vähän värikynää mukaan.
En tiedä ketään jolle yhteiskunta olisi myöskään maksanut läppärin mutta tiedän kokonaisen sukupolven jonka asuntolainat inflaatio söi, joilla oli varma työpaikka, ehjä työura ja suuremmat eläkkeet kuin mun palkka. Ainiin, ja joidenka lapset isovanhemmat hoiti ilmaseksi. Ja ne samat isovanhemmat hoiti sitten yhteiskunta aika karmeissa vanhainkodeissa.
Eipä ollut maksutonta koulutus, sillä oppikouluun pyrittin ja siellä kaikki joutui maksamaan lukukausimaksun, kirjat, ruuan, matkat.
Joku saattoi saada vapaaoppilaspaikan ja eintarvinnut lukukausimaksua maksaa, muut maksut kuitenkin.
Minun on pakko saada tietää miten tämä henkiln pituus liittyi asiaan! En saa rauhaa, ellei ap vstaa.
LukittuMiksi suomalaiset nimet on niin vaikeita lausua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vielä helpompaa oli sillä, joka ei mennyt naimisiin eikä mennyt töihin. Yhteiskunta ei auttanut mitenkään, jos kodin halusi, niin vanhempien luona ilmaisena piikana. Asumistukea tai toimeentulotukea ei ollut. Ei lapsille päivähoitopaikkoja, ei maksutonta koulutusta. Mutta helppoa oli, kun sitä tarkastelee yhteiskunnan maksaman läppärin näyttöruudusta.
Täh?? Kyllä koulutus on ollut Suomessa maksutonta, menikö vähän värikynää mukaan.
En tiedä ketään jolle yhteiskunta olisi myöskään maksanut läppärin mutta tiedän kokonaisen sukupolven jonka asuntolainat inflaatio söi, joilla oli varma työpaikka, ehjä työura ja suuremmat eläkkeet kuin mun palkka. Ainiin, ja joidenka lapset isovanhemmat hoiti ilmaseksi. Ja ne samat isovanhemmat hoiti sitten yhteiskunta aika karmeissa vanhainkodeissa.Eipä ollut maksutonta koulutus, sillä oppikouluun pyrittin ja siellä kaikki joutui maksamaan lukukausimaksun, kirjat, ruuan, matkat.
Joku saattoi saada vapaaoppilaspaikan ja eintarvinnut lukukausimaksua maksaa, muut maksut kuitenkin.
Käytännössä kuitenkin lähes ilmaista verrattuna muun maailman lukukausimaksuihin.
t. Keskikoulun käynyt ja opintolainoilla opiskellut. Opintorahaa en saanut alempaan keski-luokkaan kuuluvien vanhempieni tulojen vuoksi, vaikka asuin toisella puolella Suomea ja kotoa ei tullut apuja.
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko saada tietää miten tämä henkiln pituus liittyi asiaan! En saa rauhaa, ellei ap vstaa.
Se mitta (max pituus siis) oli siksi, että valtion ja kuntian pikkuvirkamiehet eivät kestäneet itsensä mittaisia kovaäänisiä naisia. Noita pikkuapulaisia pystyi lyhytkin mies katselemaan alaspäin. Se oli jossain VESsissä määritetty, vai oliko peräti lakiasetus siihen aikaan kun viinakostit oli käytössä. Muodollisesti toki oli hyvä olla pätevä.
Entissaikoja ei vaaan voi verrata tähänpäiivään koska nyt on nyt.
Vanhempani sanovat, että on oma valinta paljonko tienaa. Oma asuntokin pitäisi ostaa (velalla) vaikka vakitöitä ei ole näköpiirissä. Hyvä jos on edes pätkää ja palkat ei ole suuria. En ole lääkäri, se on kai ihan oma syy. Täytyisi kuulemma säästää omat eläkkeet. Silläkään ei ole mitään väliä että sattuu olemaan väärää sukupuolta. Missä vaiheessa teen heille myös lapsenlapset, kun lisääntyminen tuhoaa uran?
Kyllä tuo nykyisinkin onnistuu, jos on 152 pitkä.
Valtiolla konttoristin palkat ovat huonot nykyisinkin.