Te tupakoinnin lopettaneet

nosto

Teininä aloitettu, noin 25 vuotta ehdin sauhutella. Päätin kerran että nyt saa riittää. Nikotiinipurukumi auttoi alussa ja oli melkein vaikeampi päästä siitä eroon. 

8  vuotta, 15 vuotta savuton. Päätöksellä, tahdonvoimalla ja purkalla. Vuoden se kestää. Ekat pari kuukautta menee ok, mutta sitten alkaa se petollinen aika, kun luulee voivansa ottaa tupakan silloin tällöin. Pakkoa ajatella kaikki tai ei mitään, muuten ei onnistu. Ei ainakaan minulla.

Vierailija kirjoitti:

Teininä aloitettu, noin 25 vuotta ehdin sauhutella. Päätin kerran että nyt saa riittää. Nikotiinipurukumi auttoi alussa ja oli melkein vaikeampi päästä siitä eroon. 

Ok. Tuliko selviä terveyshaittoja tupakasta? 

Aloitin teininä, poltin muistaakseni 6-7vuotta, lopetin ihan vain sillä, etten mennyt tupakalle, koska tulin raskaaksi. Alkuun oli hankalaa, mutta nopeasti se helpotti.

Silloin poltan vielä, jos juon, mutten juo kuin yleensä kerran 1-3kk aikana. Tuosta lopettamisesta on pian 4v.

Tupakoin 16 vuotta. Lopetin reilu viikko sitten sähkösavukkeen avulla. Seuraava etappi on lopettaa sähkösavuke.

16v aloitin. Lopetin 22v, kun lasten hankinta tuli ajankohtaiseksi. Raskautuminen ei ollut helppoa ja sen eteen halusin tehdä kaikkeni, joten siitä sai myös motivaation olla polttamatta, se kun heikentää raskaaksi tulon mahdollisuutta.

Poltin yli 30 vuotta askin päivässä. Lopetin extempore lukemalla Stumppaa tähän kirjan neljä vuotta sitten. Kertaakaan ei ole tehnyt mieli ja on ollut paljon helpompaa elämää kuin tupakoidessa.

Poltin melko tarkalleen 40 vuotta ja lopetin 7 vuotta sitten. Pari kokeilukertaa ensiks lopettamisessa, ja sitten rankka keskittyminen ja tsemppaus itsehillintään ja -kuriin. Loppujen lopuks ei se sit ollutkaan niin kauhean vaikea se lopettaminen, kun oma motivaatio siihen oli tapissa.

Lopettamisella todella isoja vaikutuksia terveyteen: ihon väri ja kunto paranivat suht nopeasti, maku- ja hajuaisti palautuivat varmaan lähes ennalleen, hengittäminen helpottui heti kohta, pirteys- jaksamis- ja kestävyystasot nousivat lopettamisen jälkeisen kuntoilun ohessa aivan älyttömästi.

Muutaman vuoden kuntoilun jälkeen Cooperissa meni jo 2800 m, ja se on tässä iässä kova juttu. Lihaskuntoharjoittelu ollut myös jo vuosia "ohjelmassa" ja se näkyy: etunojapunnerruksia reilu 50/min, vatsalihasvetoja kädet pään takana sama määrä ja mm. puristusvoiman mittauksessa terkkarissa sain samat arvot kuin parhaalla miestenryhmällä. Myös hiihto kulkee, kympin luistelulenkki ei oikeastaan tunnu missään normaalivauhdilla, ja olen osallistunut monet kerrat kolmenkympin hiihtoihin. Säännöllinen liikunta saa aikaan ihmeitä.

Koskaan ei siis ole liian myöhäistä lopettaa; terveysedut on valtavia vaikka et innostuisikaan liikkumaan aktiivisesti päivittäin.

14v kun aloitin, 26v poltin ja loppui leikki kun seinään kun raskauden jälkeen pelleilin ja poltin pari askiin jäänyttä peräkanaa ja sen lensi kaaressa oksennus.

Vierailija kirjoitti:

Poltin melko tarkalleen 40 vuotta ja lopetin 7 vuotta sitten. Pari kokeilukertaa ensiks lopettamisessa, ja sitten rankka keskittyminen ja tsemppaus itsehillintään ja -kuriin. Loppujen lopuks ei se sit ollutkaan niin kauhean vaikea se lopettaminen, kun oma motivaatio siihen oli tapissa.

Lopettamisella todella isoja vaikutuksia terveyteen: ihon väri ja kunto paranivat suht nopeasti, maku- ja hajuaisti palautuivat varmaan lähes ennalleen, hengittäminen helpottui heti kohta, pirteys- jaksamis- ja kestävyystasot nousivat lopettamisen jälkeisen kuntoilun ohessa aivan älyttömästi.

Muutaman vuoden kuntoilun jälkeen Cooperissa meni jo 2800 m, ja se on tässä iässä kova juttu. Lihaskuntoharjoittelu ollut myös jo vuosia "ohjelmassa" ja se näkyy: etunojapunnerruksia reilu 50/min, vatsalihasvetoja kädet pään takana sama määrä ja mm. puristusvoiman mittauksessa terkkarissa sain samat arvot kuin parhaalla miestenryhmällä. Myös hiihto kulkee, kympin luistelulenkki ei oikeastaan tunnu missään normaalivauhdilla, ja olen osallistunut monet kerrat kolmenkympin hiihtoihin. Säännöllinen liikunta saa aikaan ihmeitä.

Koskaan ei siis ole liian myöhäistä lopettaa; terveysedut on valtavia vaikka et innostuisikaan liikkumaan aktiivisesti päivittäin.

Ihanaa kuulla!

Vierailija kirjoitti:

Poltin melko tarkalleen 40 vuotta ja lopetin 7 vuotta sitten. Pari kokeilukertaa ensiks lopettamisessa, ja sitten rankka keskittyminen ja tsemppaus itsehillintään ja -kuriin. Loppujen lopuks ei se sit ollutkaan niin kauhean vaikea se lopettaminen, kun oma motivaatio siihen oli tapissa.

Lopettamisella todella isoja vaikutuksia terveyteen: ihon väri ja kunto paranivat suht nopeasti, maku- ja hajuaisti palautuivat varmaan lähes ennalleen, hengittäminen helpottui heti kohta, pirteys- jaksamis- ja kestävyystasot nousivat lopettamisen jälkeisen kuntoilun ohessa aivan älyttömästi.

Muutaman vuoden kuntoilun jälkeen Cooperissa meni jo 2800 m, ja se on tässä iässä kova juttu. Lihaskuntoharjoittelu ollut myös jo vuosia "ohjelmassa" ja se näkyy: etunojapunnerruksia reilu 50/min, vatsalihasvetoja kädet pään takana sama määrä ja mm. puristusvoiman mittauksessa terkkarissa sain samat arvot kuin parhaalla miestenryhmällä. Myös hiihto kulkee, kympin luistelulenkki ei oikeastaan tunnu missään normaalivauhdilla, ja olen osallistunut monet kerrat kolmenkympin hiihtoihin. Säännöllinen liikunta saa aikaan ihmeitä.

Koskaan ei siis ole liian myöhäistä lopettaa; terveysedut on valtavia vaikka et innostuisikaan liikkumaan aktiivisesti päivittäin.

Opit myös valehtelemaan!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan poltitte ja milloin aloititte? Miten lopetitte?

Aloitin 16-vuotiaana (silloin sai ostaa laillisesti tupakkaa), poltin 9 vuotta. Pari kertaa pidin taukoa, toinen oli 6 kk, toinen vuoden verran. Lopetin odottaessani esikoista, käytin neuvolan ohjeistuksella nikotiinilaastaria. 

Aloitin 13 vuotiaana ja lopetin 30 vuotiaana, eli kolme vuotta sitten. Poltin lähes 1,5 askia päivässä nonstop. Lopetin Zybanin avulla kerrasta. Stumppaa tähän- kirja toi uusia ajatuksia myös. Lopettaminen lääkkeillä oli minulle uskomattoman helppoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poltin melko tarkalleen 40 vuotta ja lopetin 7 vuotta sitten. Pari kokeilukertaa ensiks lopettamisessa, ja sitten rankka keskittyminen ja tsemppaus itsehillintään ja -kuriin. Loppujen lopuks ei se sit ollutkaan niin kauhean vaikea se lopettaminen, kun oma motivaatio siihen oli tapissa.

Lopettamisella todella isoja vaikutuksia terveyteen: ihon väri ja kunto paranivat suht nopeasti, maku- ja hajuaisti palautuivat varmaan lähes ennalleen, hengittäminen helpottui heti kohta, pirteys- jaksamis- ja kestävyystasot nousivat lopettamisen jälkeisen kuntoilun ohessa aivan älyttömästi.

Muutaman vuoden kuntoilun jälkeen Cooperissa meni jo 2800 m, ja se on tässä iässä kova juttu. Lihaskuntoharjoittelu ollut myös jo vuosia "ohjelmassa" ja se näkyy: etunojapunnerruksia reilu 50/min, vatsalihasvetoja kädet pään takana sama määrä ja mm. puristusvoiman mittauksessa terkkarissa sain samat arvot kuin parhaalla miestenryhmällä. Myös hiihto kulkee, kympin luistelulenkki ei oikeastaan tunnu missään normaalivauhdilla, ja olen osallistunut monet kerrat kolmenkympin hiihtoihin. Säännöllinen liikunta saa aikaan ihmeitä.

Koskaan ei siis ole liian myöhäistä lopettaa; terveysedut on valtavia vaikka et innostuisikaan liikkumaan aktiivisesti päivittäin.

Opit myös valehtelemaan!

Oliko se paatos tarkoitus lukeakin?

Poltin teini-ikäisestä eli kolmisenkymmentä vuotta ja lopetin kuin seinään reilu kuukausi sitten. Yllättävän helppoa on ollut nikotiinipurkan kanssa. Sitä syön 2 mg x 1-2 päivässä eli suosituksia vähemmän. Tällä ajattelin mennä jonnekin kevääseen, jos sitten saisi vaikka puoliteltua vielä purkkaakin ja lopetella kesään mennessä kokonaan senkin.

Poltin 19-26 vuodet aktiivisesti. Ikävä kyllä se mikä sai lopettamaan oli niin paha masennus ettei ylös sängystä päässyt, ja parvekkeeton asunto... ihmeellistä mutta jotain positiivista siinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Poltin melko tarkalleen 40 vuotta ja lopetin 7 vuotta sitten. Pari kokeilukertaa ensiks lopettamisessa, ja sitten rankka keskittyminen ja tsemppaus itsehillintään ja -kuriin. Loppujen lopuks ei se sit ollutkaan niin kauhean vaikea se lopettaminen, kun oma motivaatio siihen oli tapissa.

Lopettamisella todella isoja vaikutuksia terveyteen: ihon väri ja kunto paranivat suht nopeasti, maku- ja hajuaisti palautuivat varmaan lähes ennalleen, hengittäminen helpottui heti kohta, pirteys- jaksamis- ja kestävyystasot nousivat lopettamisen jälkeisen kuntoilun ohessa aivan älyttömästi.

Muutaman vuoden kuntoilun jälkeen Cooperissa meni jo 2800 m, ja se on tässä iässä kova juttu. Lihaskuntoharjoittelu ollut myös jo vuosia "ohjelmassa" ja se näkyy: etunojapunnerruksia reilu 50/min, vatsalihasvetoja kädet pään takana sama määrä ja mm. puristusvoiman mittauksessa terkkarissa sain samat arvot kuin parhaalla miestenryhmällä. Myös hiihto kulkee, kympin luistelulenkki ei oikeastaan tunnu missään normaalivauhdilla, ja olen osallistunut monet kerrat kolmenkympin hiihtoihin. Säännöllinen liikunta saa aikaan ihmeitä.

Koskaan ei siis ole liian myöhäistä lopettaa; terveysedut on valtavia vaikka et innostuisikaan liikkumaan aktiivisesti päivittäin.

Onnistui vajaaksi vuodeksi. Haju- ja makuaisti eivät palanneetkaan. Reilu 10 kg painoa lisää. Ilmeisesti stressitasot vaikuttaa paljon.

Poltin noin 17 vuotta, muutamia kertoja olin lakossa 6-12kk ajan. Nyt tupakoimatta vuoden. Paino noussut tänä aikana 8kg, mutta juokseminen sujuu paremmin.