Jos olisi pakko valita; lapsi vai puoliso?

Puoliso. Lapset ei ole kuin lainassa.

Luin järkyttyneenä ketjua, kunnes tajusin, ettei kyse ollutkaan jo olemassa olevista lapsista.

Vaikea sanoa, mutta tällä tietämyksellä mitä minulla nyt on, kun lapset on jo tehtynä, valitsisin puolison. Saimme lapset nuorina, joten toisaalta en tiedä miten vahva biologinen paine olisi alkanut reilun kymmenen vuoden päästä nousta pintaan.

Varmaan puoliso. En tiedä varmaksi mutta uskosin, että puolison.  Olen aina suhtautunut laps(i)en saamiseen niin, että saan jälkikasvua tai sitten en saa. Ei jälkikasvun / lapsien saaminen ole minulle mikään elämässä onnistumisen mitta tai yksinomanen tavoite tai päämäärä. Toisekseen koen ja tunnen -ykisnkertaisttaen- lapsen kasvattamisen niin vaativana ja haastavana asiasna, että lähtökohtaisesti toivon, että olisi joku, jonka kanssa jakaa se. Lopuksi joskus on tuntunut kylä oudolta kun olen provosoinut, että mitä minä parkkiintunut poikamies puolisolla, mutta lapsi olisi kuitenkin mukavaa saada. On tuntunut kuin olisi sanonut jotain hyvin  tuomittavaa ja likaista.

Sen sijaan olen ollut havaitsevinani, että itsekeen elävä nainen, joka haaveilee omasta lapsesta ja vaikka kokonaan ilman kumppania on saanut toisinaan hyvinkin myönteisen vastaanoton ja seurueessa on näkynyt myöntävää nyökyttelyä ja hymistelyä, että niin kuka oikeataaan haluaisi tuohon ketään miestä kolmanneksi sotkemaan ja pilaamaan kaiken ilon. Ja lapsesta on saatettu jatkaa puhuen kuin lemmikistä (nelijalkaisesta eläimestä).      

Ehdottomasti lapset.