Lue keskustelun säännöt.
Muutto ja uusperhe!
10.01.2019 |
Haluan/toivon mielipiteitä jos kellään on kokemusta vastaavasta tilanteesta.
Elän etäsuhteessa ja olen harkinnut muuttoa toiselle paikkakunnalle miehen perässä. Paikkakunta itsessään ei ole houkutteleva mutta mies ei voi lapsen takia itse muuttaa muualle.
Itse olen lapseton ja toivon perhettä. Uusperhekuvio uudella paikkakunnalla kuitenkin pelottaa/ahdistaa valtavasti enkä oikein edes tiedä miksi. Ex on päivittäin kuvioissa ja tekemisissä hyvin tiiviisti (en tiedä onko tämä joku hälyttävä asia). Toisaalta varmasti hyvä että lapsen takia ollaan hyvissä väleissä.
Pelkään etten löydä paikkaani uudessa kuviossa, tai etten voi siihen sopeutua. Kuitenkin irtipäästäminen tuntuu kovin vaikealta kun miehen kanssa synkkaa muuten täydellisesti.
Olen ollut kauan sinkkuna ja kipuillut asian kanssa etten saa toivomaani rakastavaa parisuhdetta ja perhettä. Rohkeus ei vaan meinaa riittää niin suureen muutokseen, välillä mietin että onko tuollaiseen lähteminen vaan silkkaa typeryyttä.
Anteeksi pitkä sepustukseni. Onko kukaan tehnyt jotain vastaavaa ja kaikki käynyt parhain päin? Oletko päässyt verkostoitumaan uudelle paikkakunnalle ja tottunut uusperhekuvioon ennakkoluuloista huolimatta?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei saavuta jos ei ota riskejä. Kuinka paljon haluat parisuhdetta tai perhettä, siitä riippuu kuinka suuri riski kannattaa ottaa.
Tässä olet aivan oikeassa! Ongelma on siinä että mihin sen riskinoton rajan vetää. Tässä kun olisi yksikin asia vähemmän mutta muutto + uusperhe yhtälönä tuntuu liialta.
Muuttanut toki olen ennenkin mutta en koskaan ollut lapsiperhekuvioissa, joten en edes tiedä mitä kannattaa ottaa huomioon. Mitkä ovat hälytysmerkkejä siitä ettei kannata lähteä siihen ja hommassa mättää jokin. En ole huomannut muuta kuin sen että mies tuntuu olevan kovin miellyttämisenhaluinen eksäänsä kohtaan.
Ei exän kanssa olla päivittäin tekemisissä, vaikka on lapsiakin. Varsinkaan, jos uusi naisystävä jo kuvioissa.
Hanki parisuhde jonkun kanssa jolla ei ole perhettä jo entuudestaan ja sitten hankitte yhdessä sen oman lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei exän kanssa olla päivittäin tekemisissä, vaikka on lapsiakin. Varsinkaan, jos uusi naisystävä jo kuvioissa.
Tässä tapauksessa olen huomannut että ollaan. Pienimmästäkin lapseen liittyvästä asiasta. Tokihan se viestittely on jatkuvaa jos pelkästään jostain ”nyt se lapsi naurahti” pitää infota puolin ja toisin... toki viestejä tulee paljon joiden sisällöstä en tiedä kun en ilkeä kysyä, eikä ole tapana tutkia puhelinta. En tosiaan tiedä onko tämä ihan tyypillistä vanhemmilta jotka ovat eronneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä?
Kohta vuosi ollaan oltu.
Käy testaamassa pidempi pätkä ensin kyläilyä. Pääsiäinen taitaa olla seuraava loma-aika. Ja tietty lapsen pitäisi silloin olla isällään, siitä sitten mietit, olisiko se loppuelämän juttu vai liian rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki parisuhde jonkun kanssa jolla ei ole perhettä jo entuudestaan ja sitten hankitte yhdessä sen oman lapsen.
Tämä olisikin se ihanteellisin asia mutta sellasta ei ole löytynyt. Naisena ongelma on siinä ettei loputtomiinkaan voi odotella kumppania jos lapsia haluaa. Olen piakkoin kolmekymppinen
Vierailija kirjoitti:
Käy testaamassa pidempi pätkä ensin kyläilyä. Pääsiäinen taitaa olla seuraava loma-aika. Ja tietty lapsen pitäisi silloin olla isällään, siitä sitten mietit, olisiko se loppuelämän juttu vai liian rankkaa.
Kesällä lomalla näin tulikin tehtyä. Ja viikonloppuja toki vietetään vuorotellen toisen luona. Myönnän että aiheuttaa välillä ongelmia yrittää olla siinä kuviossa. Varsinkin jos isäviikolla se äitikin on käytännössä koko ajan läsnä. Pelkästään hyvä että tulevat toimeen mutta välillä mietin että miksi on edes erottu kun voi kuitenkin viestitellä jatkuvasti
Älä muuta sinne