Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko vanhemmat aina pääsyy mt-ongelmiin?
10.01.2019 |
Itse sairastan paniikkihäiriötä ja itse en koe noin. En olisi voinut saada rakastavampaa perhettä, mutta koko loppuelämäni meni murskaksi 7. luokalla. Vuosi ryhmästä eristämistä riitti siihen, että kärsin koko loppuelämäni epäluulosta ihmisiä ja myös omaa itseäni kohtaan ja saatan saada hirveitä paniikkikohtauksia sosiaalisissa tilanteissa. Analysoin ihmisporukassa kaikkien ilmeet ja mietin onko heillä jotain taka-ajatuksia minua kohtaan.
Lievempää kiusaamista olin kokenut jo aiemmin, mutta mulla oli ala-asteella sentään laaja kaveriporukka joka hajosi yläasteelle mentäessä. Jo ala-asteella minua nälvinyt tyttö tuli samalle luokalle kanssani, ja hän keräsikin taakseen haaskalauman ja kiusaaminen paheni. Mulla ei ollut yhtään kaveria, itkin usein välitunnit vessassa. Kasille mentäessä vaihdoin luokkaa, kiusaaminen loppui ja sain uusia kavereita, mutta paniikkihäiriö pysyi ja pysyy edelleen.
Olin sairaalahoidossa päiväosastolla koko kasi- ja ysiluokan paniikkikohtausten takia. Siellä ollessani vanhempiani syyllistettiin tilanteestani. Jotain oli täytynyt mennä vauvaiässä pieleen, en ollut muka kiintynyt heihin kunnolla. Kuulemma kiusaamisesta ja kaikesta kidutuksesta selviää jos varhainen vuorovaikutus on ollut lujaa. Sairaalasta sain Aspergerin oireyhtymän diagnoosin, josta niin ikään syyllistettiin vanhempia ja as:aa pidettiin syynä kiusaamiseeni ja paniikkiin. Olin kuulemma sosiaalisesti kömpelö, ja minulla tulisi olemaan vaikeuksia mm. työelämässä ja parisuhteissa. Sanottiin että "koeta pärjätä ja unohda kiusaaminen, ei tuolle Aspergerille nyt mitään voi". Terapiassa käskettiin piirellä jotain v-tun nallenkuvia ja kukkasia. Kokemaani kamalaa traumaa ei suostuttu käsittelemään. Psykiatri puhui minun kuullen kaikenlaista p-skaa vanhemmistani. Itse olen menettänyt uskon suomalaiseen julkisen puolen psykiatriseen hoitoon.
Selvisin peruskoulusta, lukiosta ja amk:sta. Käyn töissä, minulla mies ja muutama hyvä ystävä sekä läheiset suhteet vanhempiini, kuten aina. En siis haali ihmisiä lähelleni vaan olen tarkka keiden kanssa haluan olla. Sain paniikkihäiriödiagnoosin ja lääkkeet yksityiseltä vasta lukion ekalla. Aspergeria minulla ei kuulemma edes ole ja perhettäni kehuttiin siitä kuinka kiinnostuneita he olivat asioistani ja jaksoivat vielä kerran tuoda mut hoitoon.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät suoranaisesti. Bipo ja skitsofrenia ovat sairauksia, tosin yleensä perinnöllisiä.
Kyllä tää yhteiskunta traumatisoi vaikka vanhemmat ei niin tekisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja v...tu ketä kiinnostaa.
Sinua, koska klikkasit tähän keskusteluun ja vaivauduit kommentoimaankin.
Kiusaajien vanhempia ei koskaan osoiteta sormella, vaan kiusatun. Mun mielestä on kuitenkin loppuen lopuksi "terve" reaktio sairastua henkisestä kiduttamisesta. Se ei taas ole tervettä että saa nautintoa kun tekee toisen elämästä helvettiä -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverikin on sitä mieltä, että sillä on välittävät vanhemmat, ja että perheenjäsenet ovat läheisiä toisilleen.
Kun ei paremmasta tiedä, niin voi olla tuota mieltä.
Jokaisella on traumoja.
Ei se syyllisen haku ketään auta tai kanna hedelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykykäsityksen mukaan mielen ongelmat ovat neurobiologiaa. Mieli on aivokemiaa eli välittäjäaineiden liikkumista hermosolujen synapseissa. Niiden heikompi toiminta johtaa mielen ongelmiin. Perinnöllistä ja rakenteellista usein,
alttius, perimä,olosuhteet, oma kapasiteetti, ongelmanratkaisu taidot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea uskoa, että aspergeria muka olisi sairaalassa pidetty vanhempiesi syynä. Kaikkihan tietävät, että se on neurologinen, synnynnäinen kehityshäiriö. Ehkä on tarkoitettu, että vanhemmat olisivat voineet auttaa sinua enemmän haasteissasi.
Varsinaiset mielisairaudet kuten bipo, skitsofrenia sekä jotkut persoonallisuushäiriöt ja vaikea ocd ovat vahvasti perinnöllisiä tai sitten johtuvat jostain sellaisesta ympäristötekijästä (esim. raskauden aikana), joka ei ole ollut vanhempien hallinnassa. Esimerkiksi masennuksen taustatekijäksi epäillään tulehdusta.
En kiistä, etteikö kiusaaminen voisi olla hyvin raskas kokemus. On kuitenkin äärimmäisen harvinaista, että se pelkästään johtaisi lapsen sairaalahoitoon. Taustalla on silloin aina jotakin muutakin. Joillakuilla se löytyy ympäristötekijöistä ja henkilöhistoriasta, toisilla synnynnäisistä ominaisuuksista.
Toiset ovat synnynnäisesti psyykkisesti hauraampia kuin toiset. Se on vähän sama ilmiö kuin, että toiset saavat kaikki flunssat, kun toiset ovat olleet kipeinä viimeksi 90-luvulla.
Sinuna kävisin lukemassa kaiken, mitä sinusta on lapsuudessa muistin kirjoitettu, jos et ole jo tehnyt niin. En usko, että voit täysin luottaa lapsuuden muistikuviin ja ymmärryskykyyn siitä, mitä on sanottu. Toisaalta sinun pitäisi jo päästä lapsuuden jutuista eteenpäinkin.
Kaveripiiri vaikuttaa enemmänkin,sillä se on nuoren sosiaalinen lauma. Perhe on taustatuki, toki tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on luovien ja älykkäiden sairaus. Mielialahäiriöt on aivokemiahäiriö kuten joku sanoikin, siis biologista samalla tavoin kuin vaikka syöpä. Taiteilijat on suurimmalta osin masentuneita ja yliopisto-opiskelijoista joka kolmas on masentunut nykyään.
Ei ole, kyllä perimällä ja muilla ympäristötekijöillä on usein iso osa yksilön ongelmien syntyyn tai laukeamiseen.
Vielä 2000-luvun alussa aspergerin ja autismin syynä pidettiin vanhempien, tai pääasiassa äidin rakkauden puutetta. On varmaan ollut kylmäävää kuulla että lapsella on autismi ja syy on ettet rakasta tarpeeksi.
Eivät välttämättä pääsyy mutta mahdollistava tekijä. Joko sosiaalisen tai biologisen alttiuden kautta.
Mitä tulee varhaiseen vuorovaikutukseen ja sen ongelmiin, niin lastenkasvatuskäytännöt ovat ennen olleet erilaiset kuin mitä nykyään pidetään suositeltavana. Esim. vauvaa itketettiin ja työssäkäyvät naiset veivät jo muutaman kuukauden ikäiset lapset päiväksi hoitoon vaihtuville hoitajille. Voi siinä kiintymyyssuhde turvalliseen aikuiseen jäädä kehittymättä.
Ikävää että ap sinulla on noin huono kokemus. Meillä en tiedä yhtään noin huonosti hoideetua tapausta.T: psykiatrisen nuoriso-osaston hoisu
Alue: Aihe vapaa
Itte oon ainakin tehny sen päätlksen että en syytä enää ketään.