Pelkään, että työuupumus tulee uudelleen, kokemuksia?

up

Kuulostaa kovasti siltä, että koet itsesi uhriksi työpaikalla. Olisiko omassa asenteessa justeeraamisen varaa?

En koe uhriksi sinänsä vaan koen että kukaan ei tajua miten täällä voi kohdella ihmisiä/työntekijöitä. En ole ainoa tapaus ja organisaatiossamme on paljon epäkohtia ym. On vaan tällä hetkellä aika lyöty olo, koko ajan saan kehuja miten teen hommia, miten autan ja jne. Sitten luvataan minulle että, joo, olet mukana siinä ja siinä. Sitten kohta asia on muuttunut. JA sitten neuvot toisia omissa hommissa uudelleen ja uudelleen ja kiitos on, että opittiin ja me kerätään kunnia. Sitten huomaan että teen enää ihan paskahommia....Nyt vaan on olo, että itkettää ja silloin kun uupuminen tuli ensimmäisen kerran, itkin todella herkästi.

Työn mielekkyys ja kohtelun oikeudenmukaisuus kyllä vaikuttavat etenkin älykkään ihmisen jaksamiseen merkittävästi. Ei minulla valitettavasti ole mitään valmista kaavaa tarjota mutta itse kertaalleen romahtaneena sanoisin että sairauslomallakin ehtii parhaimmillaan vähän palautua ja toisaalta työpaikan tai alan vaihto voi olla ihan hyvä idea.

Ja ekan vastaajan (viesti 2) kommentti oli sitten taattua av-bullshittiä. Uskomatonta. Häpeäisit.

Itsellä on kokemusta yhden työuupumuksen verran. Kyllä siinä pari vuotta tosiaan meni ennekuin entisensä oli ja pitkän aikaa ammatilinen itsetunto oli aivan maassa. 

Oma neuvo on että vaihda työpaikkaa jos mahdollista. Siellä vanhassa työpaikassa ne työuupumuksen aiheuttaneet tekijät ja olosuhteet tulevat kuitenkin jossain vaiheessa takaisin kummittelemaan. Miten näet oman tilanteesi? Näetkö että tilanne voisi muuttua paremmaksi työnantajasi puolelta? Jos vastaus on ei, suosittelen vaihtamaan työpaikkaa, tai vaikka alaa kokonaan. Itse pyristelin työuupumuksen jälkeen vielä vuoden samoissa töissä kunnes menin kouluun ja vaihdoin alaa. Pitkä tie takaisin hyvinvoinnin pariin sekin oli mutta ainoa oikea omalla kohdallani. 

Positiivista on että nyt osaat tunnistaa millon työuupumus on taas nostamassa päätään ja pystyt reagoimaan siihen ennenkuin menee kuppi nurin. Itse koitan talviikuukausina pitää mahdollisimman paljon vapaata aina kun mahdollista vaikka töissä kiireisiä projekteja onkin. Oma stressinsietokyky laskee huomattavasti vuoden pimeimpänä aikana.

Oma tilanteeni on tällä hetkellä hyvä, ja viihdyn töissäni paremmin kuin koskaan. Työtilanteet voivat olla edelleen todella stressaavia (reissutyötä, pitkiä päiviä ja kiireisiä aikatauluja) mutta niiden vastapainoksi saan melko vapaasti pitää vapaata työreissujen välillä ja näin ollen myös palautua työstä. 

Kyllä sieltä suosta voi nousta, mutta suosittelen ainakin vakavasti työpaikan vaihtoa jos mitenkään mahdollista. Voimia ap:lle.

Vaihda työpaikkaa. Sinua ei arvosteta sen vuoksi että olet kerran palanut loppuun. Olet liian kiltti ja liian tunnollinen, opettele "vähätvälittämään" ja anna toisten tehdä omat työnsä, sillä sinua käytetään hyväksi. Kyllä ne osaa itsekin mutta jos sinä teet työt heidän puolestaan, totta kai laiskat sitten käyttää ahkeraa hyväkseen. Työpaikat on julmia paikkoja, siellä pitää osata pitää puolensa ja osata vaatia oikeita asioita rauhallisella tavalla. Ja tiedän mistä puhun, saman olen kokenut, pariinkin kertaan. Tämän minulle opetti esimieheni esimies, älä anna toisten käyttää itseäsi hyväksi työasioissa. Kuulostan tylyltä, tiedän sen, mutta omista virheistä oppineena, uskon tietäväni mistä kirjoitan. Meillä naisilla varsinkin on tapana olla kilttejä ja auttavaisia, mutta ei koskaan saada sitä itsellemme.

Ap, kuulostaa paljon samalta, mikä minun tilanne oli.

Kerran paloin loppuun silloisessa työtehtävässäni. Toinen kerta oli tulossa, mutta kerkesin väliin...

Minulle myös lupailtiin kaikkea ja aina sai pettyä, kun homma ei mennyt sinnepäinkään mitä oli sovittu. Paljon minultakin apuja pyydeltiin ja autoin. Olin sellainen joojoo-tyyppi, että en osannut kieltäytyä ja olen todella tunnollinen . Tästä huomattiin, että jahas, lätkästäämpäs tosta vähän lisää hommaa kun näyttää hoituvan nuokin hommat, paskanakit hoidin aina. Ja esimies keräsi kiitokset, eipä koskaan korjannut kun kiiteltiin, kenen tekemiä aikaansaannokset olivat.

Toinen kerta oli tosiaan hyvää vauhtia tulollaan (burnista, uupumusta) ja menin lääkäriin ollessani äärettömän väsynyt ja sydänkään ei enää pysynyt rytmissä.

Mitä tein? Alensin itseni ilmoittamalla, että nyt loppui ja kerroin syyt. Virhe ehkä jatkaa samassa organisaatiossa, kun ovat tottuneet joojoo-tyyppiin, josta onkkn tullut omat rajansa tiedostava joo- ja EI-tyyppi.

Annoin kyllä palautetta siitä, miten työt on jaettu ja ajettu monta ihmistä loppuun samalla tyylillä. Yrittivät sanoa, "no kun sä itse olet ottanut työt liian tunnollisesti"... pitäisi osata olla välittämättä, jos hommat jää hoitamatta tai on huonosti hoidettu... ja paksat, minä en hoida huonosti, hyvin tai ei ollenkaan, niin ei sitten ollenkaan.

Tämmöinen kokemus minulla. Oksettaa käydäkin samoilla työalueilla, millä ennen pyörin, alkaa ahdistamaan pahasti vaikka en olisi niissä millään työasialla. Jälkensä jätti siis. Saan ns. psykosomaattisia oireita, jos lähestyn entistä työtäni.

Ota loparit. Ei maailma kaadu siihen. Kehitä varasuunnitelmia, niitä tulee hiljalleen kun antaa ajatuksen virrata ja pitää silmät ja korvat auki. Good luck!

up

up