Lue keskustelun säännöt.
Tyhjyyden tunne vaikka kaikki on hyvin
10.01.2019 |
Ihana parisuhde, mukava työ, rahaa ihan tarpeeksi, luovia harrastuksia, ihana koti, paljon hyviä kavereita ja ihanat lemmikit. Tulevaisuudessa on tiedossa kiinnostavia haasteita ja mukavia tapahtumia.
Olen onnistunut laihduttamaan itseni lähelle realistista ihannepainoa ja olen tyytyväinen ulkonäkööni muutenkin vaikken mikään Hollywoodin näyttelijätär olekaan. Syön terveellisesti ja saan riittävästi unta.
Miksi arki tuntuu tästä kaikesta huolimatta tylsältä? En ymmärrä. En juo alkoholia enkä tee muutakaan mikä häiritsisi kemiallista balanssia. Minulla on ollut elämässä hyvin vaikeaa ja olen ylittänyt valtavia esteitä, mutta nykyään pienikin vastoinkäyminen saa minut ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi.
Onko tämä jotain kolmen kympin kriisiä vai mikä h-lvetti minua oikein vaivaa? Tunnen syyllisyyttä tyhjyyden tunteesta koska minulla pitäisi kaiken olla todella hyvin.
Kommentit (56)
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhjyyden tunne ajoittain kuuluu jokaisen ihmisen elämään. Jos kaikki on hyvin, niin tyhjyyden tunne saattaa johtua jopa siitä, koska voi tuntua ettei ole mitään haasteita ylitettävänä.
Tai tietysti jos onkin sitten ihan masennusta eikä pelkkää tyhjyyden tunnetta, niin asia voi olla toki vakavampi.
Yksi valtavista ylitetyistä haasteista on syvä masennus (tästä on melkein vuosikymmen aikaa) eikä tämä muistuta sen aikaisia fiiliksiä. Enemmänkin ”tässäkö tämä nyt on?” -henkistä tylsistymistä.
Juuri tällä hetkellä elämässä ei ole (mielenkiintoisia) työhaasteita kummempaa, mutta tänä keväänä on tiedossa erittäin vaikeat pääsykokeet koska aion vaihtaa alaa.
Olen aina ajatellut, että tulevaisuudessa on hyvä olla tiedossa jotain haastavaa ja jotain mitä odottaa. Nyt niitäkin on mutta silti se ei riitä... Olenko peruspessimisti eikä mikään ”onni” riitä? Kuulostaa kamalalta, koska tästä on vaikea enää parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Se on jokaisella ihmisellä, Meditoitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on jokaisella ihmisellä, Meditoitko?
Jokainen ihminen on siis tylsistynyt? Olen joskus meditoinyt, mutta en enää nykyään. Pitäisiköhän kokeilla taas...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Ihmiset tekee paljon kyseenalaisia asioita. Jotkut tekee lapsia siksi että pääsee näkemään miltä se näyttää. Se jos mikä on kyseenalaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sanot syöväsi terveellisesti, tsekkaapa kuitenkin perusveriarvot, B ja D-vitamiinitaso+kilpirauhasarvot. Joskus ja etenkin laihdutuksen/stressin seurauksena elimistö voi mennä huomaamatta ”alikuntoon”, jonka yksi oire voi olla vetämättömyys, aloitekyvyttömyys, ”elämäsumu”. Toki on hyväksyttävä, että arki vaan on välillä tylsää 😌, mutta toi kannattaa nyt kuitenkin ottaa huomioon. Arvot on voineet olla alakanttiin jo ennen laihdutusta. Hyvää kevättä!
Eksistentialistit kutsuvat sitä absurdiksi:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sanot syöväsi terveellisesti, tsekkaapa kuitenkin perusveriarvot, B ja D-vitamiinitaso+kilpirauhasarvot. Joskus ja etenkin laihdutuksen/stressin seurauksena elimistö voi mennä huomaamatta ”alikuntoon”, jonka yksi oire voi olla vetämättömyys, aloitekyvyttömyys, ”elämäsumu”. Toki on hyväksyttävä, että arki vaan on välillä tylsää 😌, mutta toi kannattaa nyt kuitenkin ottaa huomioon. Arvot on voineet olla alakanttiin jo ennen laihdutusta. Hyvää kevättä!
Vitamiinien pitäisi olla kunnossa koska syön vitamiinilisiä sopivan epäsäännöllisesti, mutta kilpparista en osaa sanoa. Ehkä? Muita tunnettuja oireita ei mielestäni kuitenkaan ole. Kieltämättä voisin syödä tasaisemmin.
Voisikohan olla tuo etten vaan osaa olla jos on tylsää. Ehkä en ole vain sisäistänyt, että elämässä tulee kausia milloin kaikki ei ole wau ja jee. Olen hyvin elämyshakuinen (reissaan yksin ja olen hypännyt benji-hypyn yms) ja olen kokenut elämässä paljon jännittäviä asioita, että ehkä se vääristää tasaisen arjen käsitystä.
Oli mitä oli, mutta sitä se ei muuta että olen tylsistynyt. Hävettää ja tunnen itseni tosi epäkypsäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaamosmasennusta?
Sitä oli ja pahasti ennen joululomaa, mutta koen tunteen muuttuneen. En ole enää niin vetämätön ja aktiivisen masentunut, vaan nyt tuntuu kuin joku olisi sytyttänyt elämääni kattolampun ja näen että täällä on liian kliinistä ja tylsää.
Ehkä mulla on liian helppoa ja mukavaa. Täydellisyys on tosi tylsää (eikä täten ole täydellistä).
Onko sinulla kenties alkoholistivanhempi/vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Johtuuko miesten masennus sitten siitä, että he eivät pääse siittämään joka viikko uusia naisia (jos ovat esim naimisissa), kuten heidän biologiaansa kuuluisi? Pitäisikö varatut miehet vapauttaa toteuttamaan biologiaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Johtuuko miesten masennus sitten siitä, että he eivät pääse siittämään joka viikko uusia naisia (jos ovat esim naimisissa), kuten heidän biologiaansa kuuluisi? Pitäisikö varatut miehet vapauttaa toteuttamaan biologiaansa?
Mistä tiedät että kuuluu heidän biologiaansa, onhan eläimissäkin yksiavioisia. Mutta joo, onhan miesten testosteronitasot laskeneet huolestuttavasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on myös teinistä asti kalvanut se jatkuva tyhjyyden tunne. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus jonka vuoksi käyn terapiassa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitä tyhjyyden tunnetta en ole onnistunut karistamaan. Oon siihen tyhjyyteen ihan äärimmäisen turhautunut enkä tiedä mitä voisin enempää tehdä.
Jotkut tekee lapsia.
Jotkut joo tekee, mutta itse en usko tekeväni lapsia. Musta on vähän kyseenalaista että tekee lapsia hoitaakseen itseään ja hakeakseen merkitystä elämälleen niiden kautta. Siinä sitten kun epäonnistuu niin voi ilmetä katkeruutta sitä lastakin kohtaan kun se ei sua nyt pelastanutkaan siltä tyhjyydeltä.
Silti se lapsen teko liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, perimmäisiin vietteihin, ne vaikuttavat vahvasti siellä ylimääräisen liibalaaban takana. Ehkä sun tarvitsisi käsitellä itsesi kanssa sitä vapaaehtoista lapsettomuutta eikä pitää sitä tavallaan itsestäselvänä valintana. Enkä siis tarkoita että niitä lapsia pitäisi tehdä, mutta asiaa kannattaisi silti käsitellä.
Siis mitä mun siitä pitäisi käsitellä? En kertonut sulle tietääkseni syytä siihen että miksi en lapsia halua itse, kyseenalaistin pelkästään sen että jotkut tekee lapsia oman tyhjyyden tunteensa lievittämiseksi. Mistä päättelit että se on mulle itsestäänselvä valinta? Ja mitä sitten vaikka se oliskin itsestäänselvä, ei se tee siitä mitenkään huonompaa valintaa käsittääkseni?
Vierailija kirjoitti:
Eksistentialistit kutsuvat sitä absurdiksi:
Ihan hyvä video ja asiallista sanomaa, mutta itse ateistina en odota onnea tai tarkoitusta miltään itseni ulkopuoliselta taholta. En koe että ”kohtalo” tai elämä olisi minulle mitään velkaa. En myöskään elä kenenkään sääntöjen mukaan, vaikka tietenkin vähän välitän ihmisten tunteista enkä taaperon lailla elä pelkästään omaa hedonististisuuttani palvoen.
Tuo on varmasti monen ongelma, sitä en kiistä. Ehkä munkin kannattaa vielä omalta kohdalta tuplatarkistaa asia.
Tyhjyyden tunne ajoittain kuuluu jokaisen ihmisen elämään. Jos kaikki on hyvin, niin tyhjyyden tunne saattaa johtua jopa siitä, koska voi tuntua ettei ole mitään haasteita ylitettävänä.
Tai tietysti jos onkin sitten ihan masennusta eikä pelkkää tyhjyyden tunnetta, niin asia voi olla toki vakavampi.