Mitä ”tapahtuisi”, jos joutuisit muuttamaan synnyinkuntaasi?

Monien vaiheiden kautta olen palannutkin ja nyt on hyvä näin.

Paluu Kainuuseen vähäväkiseen kuntaan - saisin todella halvalla isonkin asunnon, toisaalta tykkäisin monista mahdollisuuksista, joita siellä on, toisaalta saisin ehkä ihan rauhassa työttömänä, kuten todella monet siellä, odotella eläkepäiviä. Tutut marja- ja sienestysmaat olisivat lähellä, laittaisin pottu- ja kasvimaan vanhaan kotipaikkaan, kun pystyisin sitä hoitamaankin ja hyödyntämään. Taajamassa mukavasti palvelut vielä, saas nähä kuinka kauan. Lapsen kohdalla muutos olisi valtava, eikä siksi millään tavalla ajankohtainen tai mahdollinen. Jokuhan se on ollut syy, että pois on lähdetty - halusin ammatin ja töitä ja ne olen saanut. Monet sukulaiset, ystävät, tutut ovat jääneet paikoilleen, eikä kaikilla elämä ole mennyt hyvin.

Että joutuisin 30v Helsinki-vuoden jälkeen palaamaan Sotkamoon? Herra Jumala! Siellä ei ole töitä eikä mitään muutakaan kuin urheilua ja kyylääviä ihmisiä, joiden mieliksi pitäisi osata elää. Kuolemakin olisi parempi vaihtoehto. 

Ei mitenkään, asun syntymäkaupungissani. (Olen asunut myös muualla ja aikuisena myös syntymäkaupungissani, mutta viimeisin "muutto" tuli kuntaliitoksen kautta)

Lasten kanssa ei missään nimessä. Meno on tuskin näiden vuosien aikana muuttunut.

Työmatka lyhenisi 13 kilometrin verran mutta kyllähän se pikkukaupunki, se betonirakentamisen multihuipentuma, se pahoinvoiva ummehtunut loukko todennäköisesti jotenkin masentaisi minua. Eihän siellä tee mieli käydä edes työmatkan varrella ruokakaupassa kun kurjuus paistaa joka paikassa.