Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla semmoinen vaimo-hullu. Olen lukenut näitä ketjuja jo jonkin aikaa ja pelännyt tai toivonut että mieheni kirjoittelee täällä. Se voisi olla niin kiero ja tyhmä, että olisi löytänyt tällaisen keskustelun ja kirjoittelisi täällä, luullen että minä en ikinä tajuaisi.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen tullut hulluksi tässä suhteessa (tämä ketju ehkä varmin todiste siitä). Täytyisi jotenkin päästä irti tästä suhteesta ja jatkaa elämää, koska luottamusta ei enää voi rakentaa, se on nähty. Pahinta tässä on, että ennen järkevästä ihmisestä on tullut hermoraunio joka ei luota kehenkään. Pahinta se, etten voi koskaan löytää itselleni hyvää suhdetta, koska nykyinen mies on hajottanut minut täysin. Eikä tämä ole sellaista, että "nyt tuntuu tältä" vaan uskon vakaasti että joudun olemaan loppuikäni yksin, koska nämä ongelmat seuraisi uuteenkin suhteeseen. Luottamusta ja itsetuntoa on nähtävästi vaikea saada takaisin. Sinkkuudessa ei varmaankaan ole mitään vikaa, mutta on todella vaikea lähteä tästä. Mistä sellaisen vahvuuden löytää..

Anteeksi, kun viesti ei ollut osoitettu kellekään kaivatulle. Halusin vaan kirjoittaa, kun palsta-hulluista, ja vaimo-hulluista välillä puhutaan. Niin totta se on, kyllä meitä ainakin yksi täällä on viestejä lukemassa.. Ja ei tätä voi somessa kirjoittaa, eikä täälläkään kovin tarkasti. Silti tuntuu siltä että pakko saada avautua joskus jollekin, kun ei ole ketään.

Miksi pitää roikkua ihmisissä?

Heidät on helppoa unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa siistiå jos kaipaaja laittaisi itsestään tunnisteita.

Olen jäänyt kummittelemaan joidenkin aivoihin, joten en tiedä, kenestä aina on kyse. Ärsytän ehkä joitakin ihmisiä.

Olet siis jakanut reippaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla semmoinen vaimo-hullu. Olen lukenut näitä ketjuja jo jonkin aikaa ja pelännyt tai toivonut että mieheni kirjoittelee täällä. Se voisi olla niin kiero ja tyhmä, että olisi löytänyt tällaisen keskustelun ja kirjoittelisi täällä, luullen että minä en ikinä tajuaisi.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen tullut hulluksi tässä suhteessa (tämä ketju ehkä varmin todiste siitä). Täytyisi jotenkin päästä irti tästä suhteesta ja jatkaa elämää, koska luottamusta ei enää voi rakentaa, se on nähty. Pahinta tässä on, että ennen järkevästä ihmisestä on tullut hermoraunio joka ei luota kehenkään. Pahinta se, etten voi koskaan löytää itselleni hyvää suhdetta, koska nykyinen mies on hajottanut minut täysin. Eikä tämä ole sellaista, että "nyt tuntuu tältä" vaan uskon vakaasti että joudun olemaan loppuikäni yksin, koska nämä ongelmat seuraisi uuteenkin suhteeseen. Luottamusta ja itsetuntoa on nähtävästi vaikea saada takaisin. Sinkkuudessa ei varmaankaan ole mitään vikaa, mutta on todella vaikea lähteä tästä. Mistä sellaisen vahvuuden löytää..

Anteeksi, kun viesti ei ollut osoitettu kellekään kaivatulle. Halusin vaan kirjoittaa, kun palsta-hulluista, ja vaimo-hulluista välillä puhutaan. Niin totta se on, kyllä meitä ainakin yksi täällä on viestejä lukemassa.. Ja ei tätä voi somessa kirjoittaa, eikä täälläkään kovin tarkasti. Silti tuntuu siltä että pakko saada avautua joskus jollekin, kun ei ole ketään.

Miksi pitää roikkua ihmisissä?

Heidät on helppoa unohtaa.

Ei siltä vaikuta, kun tätä ketjua lukee. 😀 Jotkut roikkuvat kaivatuissaankin vuosikausia. Sitten kun se on oma tuttu kumppani, jota kohtaan tuntee vielä jonkinlaista rakkauttakin, niin ei se ihan helppoa ole. Plus jos kuviossa on lapsiakin.. Mikä se taikakeino on, että pääsee yli helposti ihmisestä?

-Vaimo-hullu

Vierailija kirjoitti:

Olisipa siistiå jos kaipaaja laittaisi itsestään tunnisteita.

Olen jäänyt kummittelemaan joidenkin aivoihin, joten en tiedä, kenestä aina on kyse. Ärsytän ehkä joitakin ihmisiä.

Tunnet vetoa stalkkeri-huutelijaan, etkä tiedä, kuka hän on? Luulisi, että ei olisi niin paljon stalkattavia, että täytyy arpoa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa siistiå jos kaipaaja laittaisi itsestään tunnisteita.

Olen jäänyt kummittelemaan joidenkin aivoihin, joten en tiedä, kenestä aina on kyse. Ärsytän ehkä joitakin ihmisiä.

Olet siis jakanut reippaasti?

En ole. Oletko sinä koska tuollaista ajattelet?

Jakajat nyt tuskin kummittelevat kenenkään aivoissa.

Toivottavasti joku tajuaisi että olen ihminen, ihan viimeisen päälle.

Että minua satutettiin kovaa ja edelleenkin hieman haparoin mutta että minulla on omatunto ja herkkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa siistiå jos kaipaaja laittaisi itsestään tunnisteita.

Olen jäänyt kummittelemaan joidenkin aivoihin, joten en tiedä, kenestä aina on kyse. Ärsytän ehkä joitakin ihmisiä.

Tunnet vetoa stalkkeri-huutelijaan, etkä tiedä, kuka hän on? Luulisi, että ei olisi niin paljon stalkattavia, että täytyy arpoa..

Toivottavasti todellakaan kukaan ei stalkkaa minua.

Anteeksi.

En vaan haluu yhtään vetää sua alaspäin. Haluun nimenomaan jonain päivänä pystyä vaan nostattamaan sua ja tuomaan iloa. Mä oon nyt vähän huono siinä...hidas hämäläinen ja niin. Pientenkin asioiden korjaaminen vie aikaa. "Ulkopuolisen" voi olla tosi turhauttavaa kuunnella ja katsella tätä etanavauhtia erityisesti asioissa, jotka normaaleille aikuisille ei tuota vaikeuksia. Mä haluun olla parempi. Ees pikkasen. Asiat on silti hyvin : ).

Oot tosi rakas, aina <3

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku tajuaisi että olen ihminen, ihan viimeisen päälle.

Että minua satutettiin kovaa ja edelleenkin hieman haparoin mutta että minulla on omatunto ja herkkyys.

Olen huomannut että ne jotka isottelevat herkkyydellään, ovat kovimpia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla semmoinen vaimo-hullu. Olen lukenut näitä ketjuja jo jonkin aikaa ja pelännyt tai toivonut että mieheni kirjoittelee täällä. Se voisi olla niin kiero ja tyhmä, että olisi löytänyt tällaisen keskustelun ja kirjoittelisi täällä, luullen että minä en ikinä tajuaisi.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen tullut hulluksi tässä suhteessa (tämä ketju ehkä varmin todiste siitä). Täytyisi jotenkin päästä irti tästä suhteesta ja jatkaa elämää, koska luottamusta ei enää voi rakentaa, se on nähty. Pahinta tässä on, että ennen järkevästä ihmisestä on tullut hermoraunio joka ei luota kehenkään. Pahinta se, etten voi koskaan löytää itselleni hyvää suhdetta, koska nykyinen mies on hajottanut minut täysin. Eikä tämä ole sellaista, että "nyt tuntuu tältä" vaan uskon vakaasti että joudun olemaan loppuikäni yksin, koska nämä ongelmat seuraisi uuteenkin suhteeseen. Luottamusta ja itsetuntoa on nähtävästi vaikea saada takaisin. Sinkkuudessa ei varmaankaan ole mitään vikaa, mutta on todella vaikea lähteä tästä. Mistä sellaisen vahvuuden löytää..

Anteeksi, kun viesti ei ollut osoitettu kellekään kaivatulle. Halusin vaan kirjoittaa, kun palsta-hulluista, ja vaimo-hulluista välillä puhutaan. Niin totta se on, kyllä meitä ainakin yksi täällä on viestejä lukemassa.. Ja ei tätä voi somessa kirjoittaa, eikä täälläkään kovin tarkasti. Silti tuntuu siltä että pakko saada avautua joskus jollekin, kun ei ole ketään.

Miksi pitää roikkua ihmisissä?

Heidät on helppoa unohtaa.

Ei siltä vaikuta, kun tätä ketjua lukee. 😀 Jotkut roikkuvat kaivatuissaankin vuosikausia. Sitten kun se on oma tuttu kumppani, jota kohtaan tuntee vielä jonkinlaista rakkauttakin, niin ei se ihan helppoa ole. Plus jos kuviossa on lapsiakin.. Mikä se taikakeino on, että pääsee yli helposti ihmisestä?

-Vaimo-hullu

Heittää olkansa yli ja unohtaa.

Helppoa.

Huomasitko, kuinka vaikeaksi menin tänään siitä suudelma läpästä? Kai ymmärsit, että haluan oikeasti suudella sinua?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi.

En vaan haluu yhtään vetää sua alaspäin. Haluun nimenomaan jonain päivänä pystyä vaan nostattamaan sua ja tuomaan iloa. Mä oon nyt vähän huono siinä...hidas hämäläinen ja niin. Pientenkin asioiden korjaaminen vie aikaa. "Ulkopuolisen" voi olla tosi turhauttavaa kuunnella ja katsella tätä etanavauhtia erityisesti asioissa, jotka normaaleille aikuisille ei tuota vaikeuksia. Mä haluun olla parempi. Ees pikkasen. Asiat on silti hyvin : ).

Oot tosi rakas, aina <3

Kuka helkutti tällaistakin jaksaa alanuolettaa? Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla semmoinen vaimo-hullu. Olen lukenut näitä ketjuja jo jonkin aikaa ja pelännyt tai toivonut että mieheni kirjoittelee täällä. Se voisi olla niin kiero ja tyhmä, että olisi löytänyt tällaisen keskustelun ja kirjoittelisi täällä, luullen että minä en ikinä tajuaisi.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen tullut hulluksi tässä suhteessa (tämä ketju ehkä varmin todiste siitä). Täytyisi jotenkin päästä irti tästä suhteesta ja jatkaa elämää, koska luottamusta ei enää voi rakentaa, se on nähty. Pahinta tässä on, että ennen järkevästä ihmisestä on tullut hermoraunio joka ei luota kehenkään. Pahinta se, etten voi koskaan löytää itselleni hyvää suhdetta, koska nykyinen mies on hajottanut minut täysin. Eikä tämä ole sellaista, että "nyt tuntuu tältä" vaan uskon vakaasti että joudun olemaan loppuikäni yksin, koska nämä ongelmat seuraisi uuteenkin suhteeseen. Luottamusta ja itsetuntoa on nähtävästi vaikea saada takaisin. Sinkkuudessa ei varmaankaan ole mitään vikaa, mutta on todella vaikea lähteä tästä. Mistä sellaisen vahvuuden löytää..

Anteeksi, kun viesti ei ollut osoitettu kellekään kaivatulle. Halusin vaan kirjoittaa, kun palsta-hulluista, ja vaimo-hulluista välillä puhutaan. Niin totta se on, kyllä meitä ainakin yksi täällä on viestejä lukemassa.. Ja ei tätä voi somessa kirjoittaa, eikä täälläkään kovin tarkasti. Silti tuntuu siltä että pakko saada avautua joskus jollekin, kun ei ole ketään.

Sinä taidat taas olla se loputtoman tylsiä, pötkön kirjoitettu satuja keksivä trolli. Kukaan aikuinen nainen ala avautua olevansa jonkun yhdentekevän palstan hulluksi tekemä. Hullukin tajuaisi salata asian.

Ei lähde ei! Antaisit trollaaja ketjun kuolla. Ei se enää lähde!

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi.

En vaan haluu yhtään vetää sua alaspäin. Haluun nimenomaan jonain päivänä pystyä vaan nostattamaan sua ja tuomaan iloa. Mä oon nyt vähän huono siinä...hidas hämäläinen ja niin. Pientenkin asioiden korjaaminen vie aikaa. "Ulkopuolisen" voi olla tosi turhauttavaa kuunnella ja katsella tätä etanavauhtia erityisesti asioissa, jotka normaaleille aikuisille ei tuota vaikeuksia. Mä haluun olla parempi. Ees pikkasen. Asiat on silti hyvin : ).

Oot tosi rakas, aina <3

J-mieskö siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla semmoinen vaimo-hullu. Olen lukenut näitä ketjuja jo jonkin aikaa ja pelännyt tai toivonut että mieheni kirjoittelee täällä. Se voisi olla niin kiero ja tyhmä, että olisi löytänyt tällaisen keskustelun ja kirjoittelisi täällä, luullen että minä en ikinä tajuaisi.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen tullut hulluksi tässä suhteessa (tämä ketju ehkä varmin todiste siitä). Täytyisi jotenkin päästä irti tästä suhteesta ja jatkaa elämää, koska luottamusta ei enää voi rakentaa, se on nähty. Pahinta tässä on, että ennen järkevästä ihmisestä on tullut hermoraunio joka ei luota kehenkään. Pahinta se, etten voi koskaan löytää itselleni hyvää suhdetta, koska nykyinen mies on hajottanut minut täysin. Eikä tämä ole sellaista, että "nyt tuntuu tältä" vaan uskon vakaasti että joudun olemaan loppuikäni yksin, koska nämä ongelmat seuraisi uuteenkin suhteeseen. Luottamusta ja itsetuntoa on nähtävästi vaikea saada takaisin. Sinkkuudessa ei varmaankaan ole mitään vikaa, mutta on todella vaikea lähteä tästä. Mistä sellaisen vahvuuden löytää..

Anteeksi, kun viesti ei ollut osoitettu kellekään kaivatulle. Halusin vaan kirjoittaa, kun palsta-hulluista, ja vaimo-hulluista välillä puhutaan. Niin totta se on, kyllä meitä ainakin yksi täällä on viestejä lukemassa.. Ja ei tätä voi somessa kirjoittaa, eikä täälläkään kovin tarkasti. Silti tuntuu siltä että pakko saada avautua joskus jollekin, kun ei ole ketään.

Sinä taidat taas olla se loputtoman tylsiä, pötkön kirjoitettu satuja keksivä trolli. Kukaan aikuinen nainen ala avautua olevansa jonkun yhdentekevän palstan hulluksi tekemä. Hullukin tajuaisi salata asian.

Ei lähde ei! Antaisit trollaaja ketjun kuolla. Ei se enää lähde!

Miksi tämän ketjun olemassaolo vaivaa sinua noin paljon, hyvä yp-hullu? Sivusta ihmettelen.

Oikeat hullut eivät myönnä olevansa hulluja, pahimmat eivät edes tiedä olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä mä teille salsat näytän. Kaikkea tämäkin palsta muistaa...

Mutta asiaan: nainen siellä, just sinä, siinä ruudun kajossa. Mulla ois yks juttu. Semmonen, että en tiedä miten sen sanoisi nyt näin kaikkien kuullen. No, ehkä jotenkin näin: mulla on ikävä sua. Tykkäänkin susta. Tiesit sen kai jo. Yksityisesti sanoisin enemmänkin, mutta tällä mennään nyt kai.

Jos olet hän M niin sanoisin myös kahden kesken kaiken mitä sydämelläni on ja on ollut. Voisitko tulla joku päivä tänne😊

Valitettavasti ei osunut, jos M on alkukirjain mistä tahansa nimestä.

M/ miehelle? N? liippaako edes lähelle :)

Liippaa😊

Anna vähän lisää.. tunnisteita ;)

Milloin nähtiin viimeksi? 

Pitkästi yli kaksi vuotta sitten.

Miksi kiinnostuit minusta mies? Sitä en lakkaa ihmettelemästä.

Tykkään susta kauheesti<3

Ajattelen sinua, en voi sille mitään. Pahuksen pakkomielle. Geeneihin kirjoitettu?