Mielenterveysongelmaisen lapseni sotkuinen elämä
Nyt jo aikuinen lapseni on tehnyt vääriä ratkaisuja uuden kumppaninsa johdattelemana ja elämä karkaa käsistä, mutta hän ei itse tunnusta tai ymmärrä sitä.
Me vanhemmat ollaan pahoja kaikessa ja uusi mies joka sairas pahasti mieleltään puhuu lapsemme omiin sekoiluihinsa.
Nyt olalan mietitty, että olisiko iso operaatio hommata tytär holhoukseen ennen kuin tapahtuu lopullisia tuhoja.
Suhteessa on väkivaltaa ja kiristystä.
Kommentit (48)
Voi olla lapselle hyödyllisempää irtautua vanhemmistaan pohjakosketuksen kautta kuin olla heistä lopun ikäänsä riippuvainen.
Päästäisin irti mikäli ongelmissa ei ole älyllisestä kehitysvammasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mennyt ainakin kasvatus pahasti pieleen
Mielenterveyden kanssa ei ole vanhemmat syyllisiä vaikka itse potilas näin väittäisikin
Eivät ole syyllisiä toki, kun eivät omilta vajavaisuuksiltaan parempaan ole kyenneet.
Mutta harvemmin ne mielenterveyden ongelmat tyhjästä tulee. Juuret löytyvät helposti lapsuudesta, esimerkiksi entisaikaisten kasvatusneuvojen aiheuttamasta perusturvallisuuden puutteesta.
Riippuu mistä mielenterveyden häiriöstä on kyse. Joissakin mielenterveyden häiriöissä ympäristön vaikutus on suuri, mutta on myös monia, jotka johtuvat keskushermoston synnynnäisistä eroavaisuuksista. Silloin ympäristö ei ole samalla tavalla aiheuttava tekijä vaan sen rooliksi jää tilanteeseen suhtautuminen. Ympäristön suhtautuminen voi kuitenkin joko helpottaa tai pahentaa mielenterveyden häiriöstä kärsivän tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo voisi auttaa, Jeesus rakastaa teitä! Uskoontulo on monelle elämässä täyskäännös, siinä jää päihteet ja rötökset historiaan. Siunausta!
Juurikin uskonto ja Jeesus on yksi valtanappula millä siskoni mies saa eristettyä ja alistettua siskoni. Vain hän ja hänen uskonsa on oikeita, siskoni ei saa olla muiden kanssa tekemisissä sillä muut ihmiset ovat niin syntisiä. Mies saa siskoni uskomaan että siskoni on hyvin paha ihminen ja siskoni tekee katumusharjoituksia ja työskentelee itsensä kanssa ja tutkii raamattua päivät pitkät että saisi itsensä uskonnon avulla terveeksi ja puhtaaksi uskovaiseksi. Siskoni ei käy edes töissä(sairaseläkkeellä) joten koko elämänsä menee itsensä uskonnolliseen ruoskimiseen miehen avustamana: sinun pitää tehdä näin ja näin, rukoilla näin ja näin paljon että olet kunnon uskovainen. Mies määrää mitä ruokia saa syödä, syntinen on ihminen joka syö ketsuppia sillä siinä on alkoholia(etikkaa), sellaisten syntisten tapoja ei saa omaksua eikä olla sellaisten kanssa tekemisissä jotka alkoholin(ketsupin) kanssa läärää.
19
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mukaan lapsella on diagnooseja mielenterveyden häiriöistä, käyttää huumeita ja elää väkivaltaisessa suhteessa. Tilanne on lisäksi menossa pahempaan suuntaan. Ei kuulosta pelkältä kontrolloivalta vanhemmalta vaan huoli kuulostaa aiheelliselta.
Mielestäni on tärkeää, että lapsi tietää olevansa aina tervetullut kotiin – olipa mitä vain sattunut. Se luo perusturvaa ja jonkinlaisen kiintopisteen tilanteessa.
Apua olisi kuitenkin parempi saada mielenterveysalan ammattilaisilta. Heillä on parempaa osaamista ja perspektiiviä näiden asioiden kanssa. Ovat myös neutraalimpia henkilöitä kuin omat vanhemmat, niin asioista on helpompi keskustella sellaisena kuin ne ovat.
Kannattaa tuoda ilmi, että lapsi on aina tervetullut kotiin. Osoita kiinnostusta hänen elämäänsä, mutta ei liian päällekäyvästi ja kontrolloivasti – enemmän välittävänä kanssaihmisenä kuin kasvattajana. Yritä silti ohjata ammattilaisten hoitoon. Mielellään selvitä heiltä etukäteen, mikä olisi nopein ja matalimman kynnyksen tie avunsaantiin; joka paikkakunnalla on hieman omanlaisensa palvelut. Yksityiselle psykiatrille pääsee myös nopeasti maksamalla ja voi tehdä tarvittavat lähetteet.
Oman mielenterveytesi takia osallistu vastaavassa tilanteessa olevien vanhempien vertaistukiryhmään.
Mä en välttämättä tukisi mielenterveyspotilaan tervetuloa aina takaisin kotiin -ohjelmaa. Osa skitsofreenikoista osaa käyttää hyväksi vanhempiaan, siitä on kokemusta. Se iloinen ja lääkkeetön kotiinpaluu näet jatkuu vielä kun äiti on 85-vuotta ja leski.
On vaikea tietää ja erottaa, mikä on sairautta ja mikä on sillkkaa ilkeyttä (ja niitä kun on niin monta kuin on sairastuneitakin).
Siksi en ymmärrä alanuoli, jos vanhempi oman elämänsä säilymisen uhalla valitsee todella oman elämän.
Minä ja skitsofreenikon äiti, veli ja neljä siskoa tuimme siskoamme vuosikymmeniä. Tänä päivänä voin sanoa, että ehkei olisi kannattanut. Hän narisee joka asiasta, asuu palvelutalossa. Ei aikuistunut koskaan. Edes sen verran mitä häneltä voisi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla lapselle hyödyllisempää irtautua vanhemmistaan pohjakosketuksen kautta kuin olla heistä lopun ikäänsä riippuvainen.
Päästäisin irti mikäli ongelmissa ei ole älyllisestä kehitysvammasta kyse.
A s i a a.
Vierailija kirjoitti:
Mä en välttämättä tukisi mielenterveyspotilaan tervetuloa aina takaisin kotiin -ohjelmaa. Osa skitsofreenikoista osaa käyttää hyväksi vanhempiaan, siitä on kokemusta. Se iloinen ja lääkkeetön kotiinpaluu näet jatkuu vielä kun äiti on 85-vuotta ja leski.
On vaikea tietää ja erottaa, mikä on sairautta ja mikä on sillkkaa ilkeyttä (ja niitä kun on niin monta kuin on sairastuneitakin).
Ei näistä asioista voi tosiaan antaa mitään universaaleja ohjeita. Mielenterveyden häiriöitä on moneen lähtöön ja niistä kärsivät ihmiset ovat myös hyvin erilaisia. Tämä näkyy terapiahoidoissakin: vastaavanlaisiin oireisiin saatetaan käyttää päinvastaisia suhtautumistapoja riippuen siitä, mistä ne johtuvat ja millainen henkilö on kyseessä.
Parasta toimia tapauskohtaisesti ja omien resurssiensa mukaan. Mielenterveyshäiriöisen lapsen vanhemman kannattaa hakea itselleenkin apua alan ammattilaisilta (esim. psykoterapeutilta) ja vertaistukiryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mennyt ainakin kasvatus pahasti pieleen
Mielenterveyden kanssa ei ole vanhemmat syyllisiä vaikka itse potilas näin väittäisikin
Eivät ole syyllisiä toki, kun eivät omilta vajavaisuuksiltaan parempaan ole kyenneet.
Mutta harvemmin ne mielenterveyden ongelmat tyhjästä tulee. Juuret löytyvät helposti lapsuudesta, esimerkiksi entisaikaisten kasvatusneuvojen aiheuttamasta perusturvallisuuden puutteesta.
Riippuu mistä mielenterveyden häiriöstä on kyse. Joissakin mielenterveyden häiriöissä ympäristön vaikutus on suuri, mutta on myös monia, jotka johtuvat keskushermoston synnynnäisistä eroavaisuuksista. Silloin ympäristö ei ole samalla tavalla aiheuttava tekijä vaan sen rooliksi jää tilanteeseen suhtautuminen. Ympäristön suhtautuminen voi kuitenkin joko helpottaa tai pahentaa mielenterveyden häiriöstä kärsivän tilannetta.
Niin, nature vai nurture.
Tästä ollaan ammattilaistenkin keskuudessa montaa mieltä.
Mun nähdäkseni ympäristöön ja kasvatukseen kun jotenkin pystytään puuttumaan niin sitten on järkevää keskittyä sen vaikutuksiin.
Sitten kun voi editoida geeneistä herkistykset pois, niin tehdään toki sekin. Mutta ei ole realistista ainakaan vielä.
Eivät ole syyllisiä toki, kun eivät omilta vajavaisuuksiltaan parempaan ole kyenneet.
Mutta harvemmin ne mielenterveyden ongelmat tyhjästä tulee. Juuret löytyvät helposti lapsuudesta, esimerkiksi entisaikaisten kasvatusneuvojen aiheuttamasta perusturvallisuuden puutteesta.