Mitkä yliopistokoulutukset ovat ihan huuhaata eikä niillä saa työtä? MITÄ JÄRKEÄ NIISSÄ EDES ON?????

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto ei ole ammattikoulu. Nykyisin jo ja yhä enemmissä määrin tulevaisuudessa niihin töihin joihin tarvitaan ihmisiä, tarvitaan älykkäitä ihmisiä. Kohta olemme pisteessä, että kaikkiin töihin tarvitaan vähintään 100 pisteen ÄO. Muut helpot työ korvataan roboteilla ja automatiikalla ja tekoälyllä. Emme tarvitse kohta sen suurempia koulutuksia, koska tekoäly ajattelee puolestamme. Tarvitsemme työelämään korkeintaan visionäärejä ja ihmisiä, jotka keksivät muille tekemistä ja ajanvietettä. Ihmisiä jotka saavat aikaan asioita.

Loput voivat alkaa tekemään ihan vaan asioita, joista pitävät. Vaikka sitten opiskella turhaa huuhaata. On ihan yhtä arvokasta olla työtön amisalalta kun yliopistoltakin. Ja sitä suurin osa tulee olemaan tulevaisuudessa.

Monelle alalle, jossa on sentään vielä töitä vaaditaan vähintään 120pisteen ÄO. Sellainen löytyy vain noin 20% ihmisistä. Ja ulkopuolelle jäävään joukkoon kuuluu myös moni mies.

Kohta olemme pisteessä, jossa jopa työ mäkkärissä on merkki, että älykkäämpi ja koulutetumpi kuin muu väestö.

Terveydenhuollon hallintopuolella ollaan jo nyt kuin robotit: ei inhimillisiä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten työttömien ongelma on usein se, että ovat käyneet huippukoulutuksen, mutta työltä odottavat ammattikoulun käyneen vastuuta.

Moni psykologi, biologi, insinööri on taitava koulussa ja opinnoissa, mutta työelämä vaatiikin laajaa soveltamiskykyä, sosiaalista taitavuutta, pientä lisäopiskelua työn ohessa jotta saavuttaa työn vaatiman pätevyyden esim. uusimpien metodien ja laitteiden käytön.

Sitten jäädään kortistoon huuli pyöreänä ihmettelemään, kun kukaan ei tuo työsopimusta nenän eteen. Ei kehitetä taitoja tai mennä epämukavuusalueelle itsensä markkinoinnissa. Ei lähdetä edes vuodeksi ulkomaille kokemusta ja meriittejä hakemaan.

Mieluiten nämä tietyn tyypin akateemiset istuisivat valmiiseen pöytään, jossa olisi määritelty työtehtävät valmiiksi ja olisi klo. 8-16 työ.

Totta, verkostoituminen varsinkin on tärkeää jotta voi löytää ne kenties epätyypilliset paikat missä sitä omaa koulutusta voi hyödyntää. Moni tietysti lähtee opiskelemaan sen verran nuorena, että omia vahvuuksia on vaikea hahmoittaa. Itse lähdin opiskelemaan alaa jossa itsensä markkinoiminen ja myyminen on elinehto (ei akateeminen ala kuitenkaan), mutta en sitä silloin niin tajunnut ja vaikka olisin tajunnutkin, en olisi tiennyt, että itse en tule koskaan olemaan sellainen ihminen.

Juuri tämän vuoksi onkin hulluutta, että Suomessa on ideaali käydä yliopistossa maisteriksi asti opinnot yhteen putkeen. Paljon järkevämpää olisi (kuten maailmalla tehdään) olisi käydä ensin vain kandiksi, siitä töihin pariksi vuodeksi ja vasta sitten maisteriksi alalta, joka tukee omia verkostoja ja työnkuvaa. On hullutusta, että meillä on kaikki maistereita ja nykyään vielä enenevin määrin tohtoreita! Tutkijat toki erikseen, väitös kuuluu heillä työhön.

No, jos muutosta ei tule, näette ihan lähivuosina mitä tapahtuu kun yliopistokoulutuksen annetaan rapautua. kansakunnan älykkäimmät ja innovatiivisimmat pakenevat ulkomaille, missä heillä on mahdollisuuksia. Tämä aivovienti ja pako on huomattu suureksi ja siksi ongelmaksi jo nyt. Kun ei ole koulutusta, ei ole osaajia ja ei synny innovaatioita ja taannumme vähitellen kehitysmaaksi. Näin se menee.

Kuinka laaja kokemus ap:llä on yliopisto-opetuksesta ja -opinnoista? Kun lukee aloituksen, tuntuu, että kirjoittaja ei taida tietää, mistä puhuu. Kyllä ne huuhaa-alat löytyvät jostain muualta kuin yliopistosta. Olen itse humanistisen alan koulutuksen saanut ja koko elämäni töitä tehnyt koulutustani vastaavassa ammatissa. Ja niin ovat tehneet opiskelukaverinikin. Alalla kuin alalla on varmaan aina jonkin verran työttömiä. Syyt ovat moninaiset, eivät välttämättä pelkästään opintoalasta johtuvia. Pahimpia ovat nirppanokat, jotka eivät missään tapauksessa voi muuttaa "Alma materinsa" juurelta maaseudulle. Vaikka väki vähenee, niin edelleen koulutetulle väelle riittää töitä. Minä tein urani osaksi maalaiskunnassa ja suurimman osan pikkukaupungissa ja viihdyin niin hyvin, että asun vielä eläkeläisenäkin samaisessa pikkukaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten työttömien ongelma on usein se, että ovat käyneet huippukoulutuksen, mutta työltä odottavat ammattikoulun käyneen vastuuta.

Moni psykologi, biologi, insinööri on taitava koulussa ja opinnoissa, mutta työelämä vaatiikin laajaa soveltamiskykyä, sosiaalista taitavuutta, pientä lisäopiskelua työn ohessa jotta saavuttaa työn vaatiman pätevyyden esim. uusimpien metodien ja laitteiden käytön.

Sitten jäädään kortistoon huuli pyöreänä ihmettelemään, kun kukaan ei tuo työsopimusta nenän eteen. Ei kehitetä taitoja tai mennä epämukavuusalueelle itsensä markkinoinnissa. Ei lähdetä edes vuodeksi ulkomaille kokemusta ja meriittejä hakemaan.

Mieluiten nämä tietyn tyypin akateemiset istuisivat valmiiseen pöytään, jossa olisi määritelty työtehtävät valmiiksi ja olisi klo. 8-16 työ.

No jaa, joissain tapauksissa ehkä noin mutta esim. bioalalla yksinkertaisesti ei ole töitä. Aloituspaikkoja lisättiin biohuumassa valtavasti 2000-luvun alussa mutta ei työelämä sitten tarvinnutkaan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten työttömien ongelma on usein se, että ovat käyneet huippukoulutuksen, mutta työltä odottavat ammattikoulun käyneen vastuuta.

Moni psykologi, biologi, insinööri on taitava koulussa ja opinnoissa, mutta työelämä vaatiikin laajaa soveltamiskykyä, sosiaalista taitavuutta, pientä lisäopiskelua työn ohessa jotta saavuttaa työn vaatiman pätevyyden esim. uusimpien metodien ja laitteiden käytön.

Sitten jäädään kortistoon huuli pyöreänä ihmettelemään, kun kukaan ei tuo työsopimusta nenän eteen. Ei kehitetä taitoja tai mennä epämukavuusalueelle itsensä markkinoinnissa. Ei lähdetä edes vuodeksi ulkomaille kokemusta ja meriittejä hakemaan.

Mieluiten nämä tietyn tyypin akateemiset istuisivat valmiiseen pöytään, jossa olisi määritelty työtehtävät valmiiksi ja olisi klo. 8-16 työ.

Totta, verkostoituminen varsinkin on tärkeää jotta voi löytää ne kenties epätyypilliset paikat missä sitä omaa koulutusta voi hyödyntää. Moni tietysti lähtee opiskelemaan sen verran nuorena, että omia vahvuuksia on vaikea hahmoittaa. Itse lähdin opiskelemaan alaa jossa itsensä markkinoiminen ja myyminen on elinehto (ei akateeminen ala kuitenkaan), mutta en sitä silloin niin tajunnut ja vaikka olisin tajunnutkin, en olisi tiennyt, että itse en tule koskaan olemaan sellainen ihminen.

Juuri tämän vuoksi onkin hulluutta, että Suomessa on ideaali käydä yliopistossa maisteriksi asti opinnot yhteen putkeen. Paljon järkevämpää olisi (kuten maailmalla tehdään) olisi käydä ensin vain kandiksi, siitä töihin pariksi vuodeksi ja vasta sitten maisteriksi alalta, joka tukee omia verkostoja ja työnkuvaa. On hullutusta, että meillä on kaikki maistereita ja nykyään vielä enenevin määrin tohtoreita! Tutkijat toki erikseen, väitös kuuluu heillä työhön.

Olen samaa mieltä, aika paljonhan tuota on kritisoitukin. Yliopisto-opinnot monin paikoin vaativat sitä, että opiskelija tietää mihin tähtää ja osaa yhdistellä sopivia opintoja päästäkseen päämääräänsä. Jos menee opiskelemaan pelkästään ajatuksella "historia on mielenkiintoista" niin helposti käy niin, että ei saa rakennettua sellaista opintokokonaisuutta joka hyödyttäisi myös koulun jälkeen. Enkä siis sano, etteikö opiskelijat saisi opiskella asioita ihan sivistyksen tähden, yliopisto ei ole mikään ammattikorkeakoulu eikä sellainen pidäkään olla. Pitää vain olla sitä itsetuntemusta ja tavoitteellisuutta, että tietää mihin tavoitteeseen haluaa ja kaikista tähän ei ole, varsinkaan nuorella iällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biotekniikka

Jep, sikäli sääli että koulutus on vaativa ja valmistuvat varsin fiksuja mutta Suomessa ei sen alan töitä ole. Ulkomailla kyllä kelpaa mutta ei kaikilla ole mahdollisuutta lähteä.

Mikä estää? Ihan oikeasti? Kysyn mielenkiinnosta, kun työn perässä lähdimme koko perhe ulkomaille.

No itselläni mm. se että miehellä on hyvä vakituinen työpaikka (ja sellainen koulutus+työkokemus josta ei ole juurikaan iloa ulkomailla), lapset kouluiässä, enkä halua heitä repiä tutuista ympyröistä. Lisäksi molempien iäkkäät vanhemmat tarvitsevat apua, ei ole muita lähisukulaiisa jotka auttaisivat heitä.

Moni humanistinen ala esim.erilaiset kulttuurien tutkimukset. Sinällään ihan järkeviä oppiaineita, joiden antia ei kuitenkaan hyödynnetä mitenkään missään, koska ei tunneta oppiainetta ja sen metodeja esim.firmoissa. Ongelma ei ole pelkästään siinä, etteivät firmat osaa hyödyntää alan ihmisiä, vaan myös siitä että nämä oppiaineet ovat usein hyvin sulkeutuneita ja keskitytään usein pyörimään alan proffien henk.koht intressien ympärillä siten, että kaikki opetuskin keskittyy vain siihen. Usein monissa tukimuksissa ja vastaavissa käytetään esimerkiksi tilasto- ja kansantaloustieteitä, vaikka usein kulttuuritieteillä voisi saada paljon laajemmat ja syvällisemmät tulokset. Toisaalta kuka osaa pyytää vaikkapa antropologia tekemään haastattelututkimusta, kun suurin osa ei tiedä mitä koko sana tarkoittaa. Muualla maailmassa oppiaine on tunnetumpi ja keskittyy nykyaikaan. Suomessa useimmiten tutkitaan omaa napanöyhtää, tai useimmiten sen proffan.

Ongelma ei ole opiskelijoissa tai heidän määrissä tai oppiaineissa sinällään. Se on syvemmällä siellä ”huippututkijan” pölyttyneessä kammarissa, jossa oman egonsa ympärille käpertynyt proffa saa yksin päättää mitä linjaa koko oppiaine noudattaa. Mitään vastuuta ei myöskään tarvitse kantaa siitä, onko opetuksen taso nykyaikaista ja vastaako mitenkään edes nykyisiä tutkimusteoriasuuntauksia tai onnistuuko proffa toimimaan alan lippulaivana mm.uskottavana tieteentekijänä. Käydäänkö laajasti läpi teorioita ja metodologiaa vai onko koko oppiaine valjastettu tuottamaan proffan oman tutkimushankkeiden potentiaalista sisältöä jankkaamalla yhtä tiettyä linjaa perusopinnoista graduun asti... Onpa eräissä kulttuurialojen opinnoissa nähty muutama sellainenkin tapaus, joissa opiskelijan orastavasta menestyksestä uskottavampana tutkijana, proffa on yrittänyt kaikkensa vesittääkseen tämän motivaation. Kateus ja vanhat yhden asian pierut vie pohjan humanistiselta tieteeltä.

Eiköhän se ole selvä, että humanistista alaa opiskeleva nimenomana yrittää välttyä työnteolta. Eivät he sentään niin tyhmiä ole, että työllistymisen mahdottomuus tulisi yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto ei ole ammattikoulu. Nykyisin jo ja yhä enemmissä määrin tulevaisuudessa niihin töihin joihin tarvitaan ihmisiä, tarvitaan älykkäitä ihmisiä. Kohta olemme pisteessä, että kaikkiin töihin tarvitaan vähintään 100 pisteen ÄO. Muut helpot työ korvataan roboteilla ja automatiikalla ja tekoälyllä. Emme tarvitse kohta sen suurempia koulutuksia, koska tekoäly ajattelee puolestamme. Tarvitsemme työelämään korkeintaan visionäärejä ja ihmisiä, jotka keksivät muille tekemistä ja ajanvietettä. Ihmisiä jotka saavat aikaan asioita.

Loput voivat alkaa tekemään ihan vaan asioita, joista pitävät. Vaikka sitten opiskella turhaa huuhaata. On ihan yhtä arvokasta olla työtön amisalalta kun yliopistoltakin. Ja sitä suurin osa tulee olemaan tulevaisuudessa.

Monelle alalle, jossa on sentään vielä töitä vaaditaan vähintään 120pisteen ÄO. Sellainen löytyy vain noin 20% ihmisistä. Ja ulkopuolelle jäävään joukkoon kuuluu myös moni mies.

Kohta olemme pisteessä, jossa jopa työ mäkkärissä on merkki, että älykkäämpi ja koulutetumpi kuin muu väestö.

Koko tekoäly on yliampuvaa haihattelua. Robottien kädet vispaa kuin turkkilaisella v*tun suolaajalla eikä hienomotoriikasta ole tietoakaan. Vaaditaan jatkossakin ammattimiehen herkät kädet eikä valtoimenaan heiluvaa robottia, joka ei toimi sadoissa eri asennoissa ja 40 asteen pakkasessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten työttömien ongelma on usein se, että ovat käyneet huippukoulutuksen, mutta työltä odottavat ammattikoulun käyneen vastuuta.

Moni psykologi, biologi, insinööri on taitava koulussa ja opinnoissa, mutta työelämä vaatiikin laajaa soveltamiskykyä, sosiaalista taitavuutta, pientä lisäopiskelua työn ohessa jotta saavuttaa työn vaatiman pätevyyden esim. uusimpien metodien ja laitteiden käytön.

Sitten jäädään kortistoon huuli pyöreänä ihmettelemään, kun kukaan ei tuo työsopimusta nenän eteen. Ei kehitetä taitoja tai mennä epämukavuusalueelle itsensä markkinoinnissa. Ei lähdetä edes vuodeksi ulkomaille kokemusta ja meriittejä hakemaan.

Mieluiten nämä tietyn tyypin akateemiset istuisivat valmiiseen pöytään, jossa olisi määritelty työtehtävät valmiiksi ja olisi klo. 8-16 työ.

Totta, verkostoituminen varsinkin on tärkeää jotta voi löytää ne kenties epätyypilliset paikat missä sitä omaa koulutusta voi hyödyntää. Moni tietysti lähtee opiskelemaan sen verran nuorena, että omia vahvuuksia on vaikea hahmoittaa. Itse lähdin opiskelemaan alaa jossa itsensä markkinoiminen ja myyminen on elinehto (ei akateeminen ala kuitenkaan), mutta en sitä silloin niin tajunnut ja vaikka olisin tajunnutkin, en olisi tiennyt, että itse en tule koskaan olemaan sellainen ihminen.

Juuri tämän vuoksi onkin hulluutta, että Suomessa on ideaali käydä yliopistossa maisteriksi asti opinnot yhteen putkeen. Paljon järkevämpää olisi (kuten maailmalla tehdään) olisi käydä ensin vain kandiksi, siitä töihin pariksi vuodeksi ja vasta sitten maisteriksi alalta, joka tukee omia verkostoja ja työnkuvaa. On hullutusta, että meillä on kaikki maistereita ja nykyään vielä enenevin määrin tohtoreita! Tutkijat toki erikseen, väitös kuuluu heillä työhön.

Juuri näin. Itse hain yliopistoon, koska olin asioista kiinnostunut ja tykkäsin lukea niistä rauhassa ja kuunnella luennoilla. Kaikki verkostoituminen yms. sosiaalinen oli ihan hepreaa, eikä siitä siihen aikaan kukaan edes puhunut. Jossain vaiheessa vaan tajusi, että kädessä on maisterin paperit, tutkijan uralle ei ollut ihan ehkä rahkeita, työkokemus nolla ja ujo luonne. Jee. Olen tyytyväinen, kun yhdeksäsluokkalainen poikani haluaa rekkakuskiksi. Suoraan sanoen minulle muodostui nuorena mielikuva, että amikseen menevät vain tyhmät tai häiriköt, kaikkien muiden kannattaa mennä lukioon ja yliopistoon. Joo, kyllä kannatti :( Poikani on fiksu ja kiva tyyppi ja näillä näkymin hänellä tulee riittämään töitä paljon paremmin kuin minulla ikinä. Ja jos töitä ei olekaan (ehkä se robotti alkaa ajamaan rekkaa), sitten voi varmaan opiskella muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... myös insinöörityöttömyys on edelleen suurta.

Kummallinen väite, sittä vastavalmistuneista dippainsseistä ja arkkareista 2,6% on työttömänä. Milestäni tuo on aika pieni määrä.

Ei se ole väite vaan fakta. http://www.akavaworks.fi/files/25966/Korkeakoulutettujen_tyottomien_maa…

Tässä malliesimerkki miten faktoja saa esitettyä sillä tavalla että se palvelee omia tarkoitusperiä.

Diplomi-insinöörien, arkkitehtien ja kauppatieteilijöiden työttömyysaste pyörii siinä 3-5 % paikkeilla. Se on vähemmän kuin ylempi tai alempi korkeakoulun suorittaneilla keskimäärin.

Sen sijaan taideaineen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työttömyysaste on n. 11 %, FM:llä (humanist.) se on n. 7 %. Näiden alojen työttömyys on korkeampaa kuin akavalaisilla keskimäärin ja itse asiassa taideaineissa työttömyys on yleisempää kuin kaikilla koulutusasteilla keskimäärin. Humanistienkin työttömyysaste pyörii samoissa lukemissa kuin kaikkien koulutusasteiden työttömyys.

Alkuperäiseen väitteeseen, kyllä se on humanistien työttömyys on enemmän ongelma kuin insinööri- tai kauppatieteissä.

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto ei ole ammattikoulu. Nykyisin jo ja yhä enemmissä määrin tulevaisuudessa niihin töihin joihin tarvitaan ihmisiä, tarvitaan älykkäitä ihmisiä. Kohta olemme pisteessä, että kaikkiin töihin tarvitaan vähintään 100 pisteen ÄO. Muut helpot työ korvataan roboteilla ja automatiikalla ja tekoälyllä. Emme tarvitse kohta sen suurempia koulutuksia, koska tekoäly ajattelee puolestamme. Tarvitsemme työelämään korkeintaan visionäärejä ja ihmisiä, jotka keksivät muille tekemistä ja ajanvietettä. Ihmisiä jotka saavat aikaan asioita.

Loput voivat alkaa tekemään ihan vaan asioita, joista pitävät. Vaikka sitten opiskella turhaa huuhaata. On ihan yhtä arvokasta olla työtön amisalalta kun yliopistoltakin. Ja sitä suurin osa tulee olemaan tulevaisuudessa.

Monelle alalle, jossa on sentään vielä töitä vaaditaan vähintään 120pisteen ÄO. Sellainen löytyy vain noin 20% ihmisistä. Ja ulkopuolelle jäävään joukkoon kuuluu myös moni mies.

Kohta olemme pisteessä, jossa jopa työ mäkkärissä on merkki, että älykkäämpi ja koulutetumpi kuin muu väestö.

ÄO  normaali on 100. Olen erittäin huolissani jos sinun älykkyysosamääräsi ei ole 100

Vaihdoin ekan lapsen jälkeen humanistisesta kasvatustieteelliseen, juuri siksi että realisoitui että millä saa töitä eikä tutkijan ura enää houkuttanut. Töitä riittänyt, nyt opiskelemassa , sitten työmahdollisuudet paranee entisestään.