Lue keskustelun säännöt.
Voiko tulla sairaaksi, jos on oikeasti onnellinen?
09.01.2019 |
Ja oikeassa paikassa maailmassa? Luulisi, että jos elää harmoniassa niin on hyvin epätodennäköistä, että elimistö menisi epätasapainoon.
Kommentit (7)
Ei ne bakteerit tai virukset ole pätkänvertaa kiinnostuneita siitä oletko sinä onnellinen vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen päälle kun otat VHH ruokavalion niin aika hyvin menee. Sen jälkeen sinusta tulee kuolematon.
Joo, mun ihosyöpäni tuli täydellisen ihanan onneni keskelle. Oli ihana mies, ihanat lapset, hyvä toimeentulo, oma talo, vietin ihanaa elämää auringosta nauttien, syöden ihan terveellisesti ja alkoakaan ei mennyt runsaasti.
No on mulla edelleen ihana mies ja perhe, toimeentulokin on vaan toki se on pudonnut kun en ole pystynyt olla töissä hoitojen ja toipumisen aikana. Nyt tauti on remissiossa, mutta ennuste on, että se hyvin todennäköisesti tulee uusiutumaan, ja toisella kierroksella se yleensä sitten on pahempi ja johtaa kuolemaan. Pohdittava on, haluanko elämää pidentäviä hoitoa, vai viettääkö lyhyemmän elämän ilman huonovointiseksi tekeviä hoitoja.
Onni on revittävä edelleen elämässä pienistä asioista. Nautittava lapsista niin kauan kuin heidän kanssaan saan olla. Parisuhde on vääjäämättä osittain muuttunut ns. huoltosuhteeksi, kun olen ollut pahasti sairas, on mies ottanut vastuun lapsista, kodista ja minunkin hoidosta. Aurinkolomilla ei käydä ja kesäkin meni varjosta nauttien (oli viime kesä sellainen josta olisin ennen ottanut kaiken ilon irti, rakastan lämpöä ja aurinkoa).
Niin että onnellisuudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Toki 2 vuotta tämän kanssa elettyä, on ollut valtavia pelkoja ja epätoivoa. Mutta minkäs tälle voi, kun ns. hyväksyin tilanteen, niin lopulta on tullut mielenrauha eikä kuolemakaan pelota. Ja ei lapsetkaan heitteille jää, niillä on hyvä isä.
Suuri osa vakavista sairauksista on geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyviä, joten voi hyvinkin. Jälkimmäistä voi hieman säädellä, mutta ei täysin, ja ensin mainittua ei voi säädellä ollenkaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Joo, mun ihosyöpäni tuli täydellisen ihanan onneni keskelle. Oli ihana mies, ihanat lapset, hyvä toimeentulo, oma talo, vietin ihanaa elämää auringosta nauttien, syöden ihan terveellisesti ja alkoakaan ei mennyt runsaasti.
No on mulla edelleen ihana mies ja perhe, toimeentulokin on vaan toki se on pudonnut kun en ole pystynyt olla töissä hoitojen ja toipumisen aikana. Nyt tauti on remissiossa, mutta ennuste on, että se hyvin todennäköisesti tulee uusiutumaan, ja toisella kierroksella se yleensä sitten on pahempi ja johtaa kuolemaan. Pohdittava on, haluanko elämää pidentäviä hoitoa, vai viettääkö lyhyemmän elämän ilman huonovointiseksi tekeviä hoitoja.
Onni on revittävä edelleen elämässä pienistä asioista. Nautittava lapsista niin kauan kuin heidän kanssaan saan olla. Parisuhde on vääjäämättä osittain muuttunut ns. huoltosuhteeksi, kun olen ollut pahasti sairas, on mies ottanut vastuun lapsista, kodista ja minunkin hoidosta. Aurinkolomilla ei käydä ja kesäkin meni varjosta nauttien (oli viime kesä sellainen josta olisin ennen ottanut kaiken ilon irti, rakastan lämpöä ja aurinkoa).
Niin että onnellisuudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Toki 2 vuotta tämän kanssa elettyä, on ollut valtavia pelkoja ja epätoivoa. Mutta minkäs tälle voi, kun ns. hyväksyin tilanteen, niin lopulta on tullut mielenrauha eikä kuolemakaan pelota. Ja ei lapsetkaan heitteille jää, niillä on hyvä isä.
Ihanko totta? Onpa kamalaa luettavaa. Oletko polttanut ihosi usein? Oliko melanooma kerennyt levitä kun on todennäköistä että uusii?
Toivotan sinulle oikein terveitä vuosikymmeniä. Jospa se ei uusisi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mun ihosyöpäni tuli täydellisen ihanan onneni keskelle. Oli ihana mies, ihanat lapset, hyvä toimeentulo, oma talo, vietin ihanaa elämää auringosta nauttien, syöden ihan terveellisesti ja alkoakaan ei mennyt runsaasti.
No on mulla edelleen ihana mies ja perhe, toimeentulokin on vaan toki se on pudonnut kun en ole pystynyt olla töissä hoitojen ja toipumisen aikana. Nyt tauti on remissiossa, mutta ennuste on, että se hyvin todennäköisesti tulee uusiutumaan, ja toisella kierroksella se yleensä sitten on pahempi ja johtaa kuolemaan. Pohdittava on, haluanko elämää pidentäviä hoitoa, vai viettääkö lyhyemmän elämän ilman huonovointiseksi tekeviä hoitoja.
Onni on revittävä edelleen elämässä pienistä asioista. Nautittava lapsista niin kauan kuin heidän kanssaan saan olla. Parisuhde on vääjäämättä osittain muuttunut ns. huoltosuhteeksi, kun olen ollut pahasti sairas, on mies ottanut vastuun lapsista, kodista ja minunkin hoidosta. Aurinkolomilla ei käydä ja kesäkin meni varjosta nauttien (oli viime kesä sellainen josta olisin ennen ottanut kaiken ilon irti, rakastan lämpöä ja aurinkoa).
Niin että onnellisuudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Toki 2 vuotta tämän kanssa elettyä, on ollut valtavia pelkoja ja epätoivoa. Mutta minkäs tälle voi, kun ns. hyväksyin tilanteen, niin lopulta on tullut mielenrauha eikä kuolemakaan pelota. Ja ei lapsetkaan heitteille jää, niillä on hyvä isä.
Tosi surullista luettavaa. Jospa se ei uusisi, tai sitten uusisi vasta pitkän ajan päästä. Ihmeitä tapahtuu. Hirveästi voimia.
Voi todellakin.