Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea? Kykeneekö alkoholistin jo aikuinen lapsi seurustelemaan päihteitä käyttävän kanssa?
Eijaksaenääpaskaa
08.01.2019 |
Oma historia lyhyesti: seksuaalinen hyväksikäyttö varhaislapsuudessa (ei sukulainen), isän alkoholismi, pitkä parisuhde väkivaltaisen narsistin kanssa, parisuhde alkoholistin pornoriippuvaisen kanssa, ja pitkä parisuhde narkomaanin kanssa. On väliin mahtunut toki tavallisiakin parisuhteita, mutta ne kummitukset eivät jätä rauhaan vuosien terapioista ja asioiden käsittelystä huolimatta. Asiaa hankaloittaa se, että olen tunteellisesti herkkä, aistiyliherkkä ja empaattinen, joten murehdin helposti vaikka koko maailmankin huolia.
Mutta asiaan; miten te muut olette selvinneet niin, että pystytte seurustelemaan sellaisen kanssa joka käyttää päihteitä, muttei osoita tunnusomaisesti riippuvaisen merkkejä? Miten pystytte päästämään langat käsistänne, ja olemaan murehtimatta että entä jos taas? "Onko tuo nyt merkki?/Missä menee se raja?/Valitsenko tietämättäni piirteitä jotka viittaavat puhkeavaan riippuvuuteen?/Olenko oppinut välttämään niitä vääriä tyyppejä jo?" Toivoisin nyt pientä vertaistukea niiltä, joiden pää on kokoajan täynnä näitä ajatuksia ja ahdistus seuraa mukana vaikka kuinka on käsitellyt ja tsempannut ja jaksanut uskoa ja toivoa parempaa.
Ilkeille peikoille painotan, että ei kukaan HALUA olla kontrollifriikki, traumat ovat todella monisyisiä ja syviä, vaikeita ja mahdottomia muokata täysin olemattomiksi. Nämä ovat sellaisia asioita, että niitä ei saa pois tsemppaamalla, lääkkeillä eikä kieltämisellä. Erityisesti varhaiset lapsuudentraumat muokkaavat aivoja pysyvästi, siitä on tieteellistäkin näyttöä jo.
Itse kokeilin alkoholia ensimmäisen kerran 29-vuotiaana, en koskaan tarvinnut enkä halunnut sitä mutta olin mieluusti baareissakin selvin päin. 29-vuotiaana koin vaikean elämänmuutoksen ja sietokykyni tuli tappiinsa. Sittemmin olen juonut muutaman kerran vuodessa, mutta se on mennyt aina överiksi. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on geneettinen perimä käytöksestäni päätellen, enkä halua enää koskea siihen. Mutta miten pääsee siitä ahdistuksesta joka liittyy kumppanin päihteidenkäyttöön? Alkoholistin lapsena päihteet arkisena asiana ahdistaa minua, enkä siitä pääse yli millään. Seurauksena molemmat kärsivät.
Ahdisti jo tarpeeksi kirjoittaa tätä, kun tietää millaista lyttäystä voi itseinhoaan muihin projisoivilta ihmisenkuvatuksilta saada, mutta se riski on toivottavasti ottamisen arvoinen.
Olen huomannut, että kun yritän ajatella positiivisesti ja olla kyselemättä ja miettimättä ylimääräisiä analyysejä niin se johtaa tunteiden tukahduttamiseen ja lopulta ahdistus purkautuu entistä sietämättömänä.
Kun niskasta itseään ottaminen ei auta, kuten sellaisten mielestä pitäisi joilla on ollut suhteellisen helppo lapsuus. Vastauksia kohtalonsisarilta ja -veljiltä toivon erityisesti. Vaatii paljon enemmän taitoa ja älykkyyttä olla empaattinen ja huomaavainen, kuin ilkeä ja vähättelevä. :) Addiktiot ovat, olen huomannut, sellainen asia, että monet puhuvat väärää tietoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, ilman kokemusta! Sairaushan on sama, oli kyseessä sitten mikä substanssi tahansa (eli voit jakaa kokemuksiasi mistä niistä tahansa). Mutta sen karmeuden ja traumat tajuaa täysin vasta oman kokemuksen kautta. Jos joku haluaa jakaa ajatuksia kahden kesken, voit kirjoittaa veronica piste stutt at gmail piste com.
Kommentit (15)
Tilanne on hankala. Yritin joskus seurustella alkoholistin tyttären kanssa. Mutta kun yksi saunakaljakin herätti pelon ja riidan, että muutun alkoholistiksi, totesin ettei minusta ole terapeutiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiettyjen rajojen asettaminen itsen suojaksi. Ne pitää olla itselle selviä ja sitten kumppaniin tutustuttaan myös hänelle kertoa. Esimerkksi itse en todellakaan halua kenenkään kumppanin päihtymistä enää seurata eikä minun viereeni kömmitä humalassa eikä aamulla kerjätä krapulaseksiä. Tämä raja tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kumppani humaltuu omien kaveriensa kanssa ja yöpyy sen yön kavereidensa luona, hotellissa, omassa kotonaan jne. Näin ei tule ahdistusta minulle, mutta toinen saa hauskuutensa.
Oisko siitä apua, että etsii mahdollisimman turvalliselta luotettavalta vaikuttavan kumppanin sekä asut omillasi? Omaan asumisympäristöön säilyy silloin täysi kontrolli. Tilannehan on täysin eri saman katon alla asuttaessa.
Hankala homma kirjoitti:
Tilanne on hankala. Yritin joskus seurustella alkoholistin tyttären kanssa. Mutta kun yksi saunakaljakin herätti pelon ja riidan, että muutun alkoholistiksi, totesin ettei minusta ole terapeutiksi.
Olen samaa mieltä, tilanne on hankala. Toivottavasti erositte niin sanotusti hyvillä mielin, ja ymmärrät ettei toinen varmasti ilkeyttään ahdistu ja pelkää. Olen pitkään miettinyt, että onko tässä ero edessä, ja jatkuvasti olen painottanut että minun kanssani ei ole pakko olla, kun tiedän olevani traumatisoitunut ja ahdistunut ja tuskin siitä maagisesti parannun. En halua pilata toista peloillani, enkä toisaalta tinkiä omasta hyvinvoinnistanikaan. Suhde on muuten aivan ihana, mutta ne traumat soittavat pelkokelloja jatkuvasti.
Toteat, että on hankala tilanne, mutta suhteessa myös oikeasti paljon hyvää. Oletan, että asutte yhdessä? Jos, niin miten olisi tosiaan tuo omilleen muuttaminen silti suhteessa pysyen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko siitä apua, että etsii mahdollisimman turvalliselta luotettavalta vaikuttavan kumppanin sekä asut omillasi? Omaan asumisympäristöön säilyy silloin täysi kontrolli. Tilannehan on täysin eri saman katon alla asuttaessa.
Muuten hyvä, mutta kumppani on muuten poikkeuksellisen turvallinen, kunnollinen, ihana, huomioiva, läheisyyttä ja hellyyttä antava mutta päihteidenkäytöstä ei löydy yhteisymmärrystä, vaikka hän sanoo ettei hän tietenkään tällaista elämää aina tule viettämään, etenkään sitten kun on lapsia. Emme pääse jotenkin kompromissiin näistä: ei kuulu arkeen, kavereiden näkemisen ei pitäisi oletusarvoisesti tarkoittaa päihteitä, ja jos ottaa ei aja. Vaikka määrät eivät ole isoja ja hän on lähes aina kuskina eikä koskaan örvellä, harvoin ottaa isompia määriä, eli kuten sanoin ei tunnusomaisesti täytä kriteerejä, mutta ongelma on lähinnä se kuinka USEIN käyttää, luoden minulle tahatonta ahdistusta. Minulle joskus nuorempi mimmi kun olin, sanoi Minnesota-tukihenkilö pitkän juttelun päätteeksi: "en usko että voit koskaan olla päihteidenkäyttäjän kanssa."
7 vuotta jaksoin olla. Sitten aloin miettimään, että miksi roikun kyseisessä ihmissuhteessa, kun toinen ei halua tehdä asialle mitään. Hän ei siis ollut mitenkään sekava taikka aggressiivinen, mutta rasittihan se, kun puolet kuusta valvoi pirin avulla ja loppukuun nukkui, kun rahat oli mennyt. Ja valvoessaan sotki enemmän, kuin sai siivotuksi. Loppukuussa nukkui ja valvoessaan ruikutti pahaa oloa.
Lähdin siis suhteesta ja olen nyt sinkku. En etsi ketään, enkä mitään. Käyn toki baareissa, mutta siellä roikkuu aina samat naamat, käyn sitten kerran kuussa tai kahdessa. Ei niillä ole muuta elämää, ku vetää joka viikonloppu pää täyteen.
Olen siis ennemmin yksin ja oman elämäni herra, kuin otan ketään viereeni vain, koska pitää joku vieressä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toteat, että on hankala tilanne, mutta suhteessa myös oikeasti paljon hyvää. Oletan, että asutte yhdessä? Jos, niin miten olisi tosiaan tuo omilleen muuttaminen silti suhteessa pysyen?
Emme asu yhdessä, seurustelua yli 1,5v ja tilanne on siltikin näin hankala. Traumat ovat ikävän syvällä. Hän on jopa vähentänyt/harventanut käyttöään. Tiedän, että kuulostan hirviöltä joillekin. Mutta on todella vaikeaa näiden pelkojen ja ahdistuksen kanssa. Puntaroin jatkuvasti hyviä ja huonoja puolia. Enkä halua että toinen ajattelee pelastavansa minut. En halua että pilaan toisen, mutta hänellä ei ole aiempia seurustelusuhteita, on turvallinen ja onnellinen lapsuus ollut ja kaikki huoletonta. Olemme siinä kuin vastakohdat. Ajattelen että olen liian iso pala, ja toisaalta ajattelen että TARVITSEN viimeinkin sellaisen ihmisen jolla on ollut turvallinen lapsuus, joka ei murehdi liikaa asioita, kun kaikki alkoholistit ja narkomaanit ovat olleet traumaattisista oloista, ja joilla toinen vanhemmista päihderiippuvainen. Olen aiemmin ainakin ollut todellinen addiktimagneetti.
Vierailija kirjoitti:
7 vuotta jaksoin olla. Sitten aloin miettimään, että miksi roikun kyseisessä ihmissuhteessa, kun toinen ei halua tehdä asialle mitään. Hän ei siis ollut mitenkään sekava taikka aggressiivinen, mutta rasittihan se, kun puolet kuusta valvoi pirin avulla ja loppukuun nukkui, kun rahat oli mennyt. Ja valvoessaan sotki enemmän, kuin sai siivotuksi. Loppukuussa nukkui ja valvoessaan ruikutti pahaa oloa.
Lähdin siis suhteesta ja olen nyt sinkku. En etsi ketään, enkä mitään. Käyn toki baareissa, mutta siellä roikkuu aina samat naamat, käyn sitten kerran kuussa tai kahdessa. Ei niillä ole muuta elämää, ku vetää joka viikonloppu pää täyteen.
Olen siis ennemmin yksin ja oman elämäni herra, kuin otan ketään viereeni vain, koska pitää joku vieressä olla.
Mutta entä jos toinen ei tosiaan täytä addiktin kriteerejä, mutta ne traumat edellisistä suhteista addiktien kanssa etsivät jatkuvasti pieniäkin merkkejä? Itsekin narkomaanin kanssa olin pitkään, mutta kun toinen yritti itsemurhaa yhteisessä sängyssämme, oli aika potkia toinen pihalle vuosien vaikeuksien jälkeen. Olin hänelle tärkein asia maailmassa, ja muuten hän olikin aivan ihana ihminen. Eron jälkeen autoin katkolle, nyt asuu Ruotsissa ihanan tyttöystävän kanssa, käyn siellä kylässä välillä ja olemme edelleen parhaat ystävät. Mutta, vannoin etten enää katsele sellaista menoa. Että jos toinen alkaa valehtelemaan käytöstä, on se ensimmäinen varma merkki, ja sitten pitää lähteä heti. Mutta se valheiden viidakko tekee kyllä pysyvää tuhoa luottamukselle. Voiko sitä enää koskaan luottaa kehenkään siinä asiassa, jossa on niin pahasti satutettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne alkoholistien lapset juurikin hakeudu runsaasti alkoholia käyttävien seuraan. Olisit mieluummin kysynyt, kykeneekö alkoholistin lapsi seurustelemaan alkoholia käyttämättömän kanssa. Jos haluat katkaista pahan ketjun, etsiydyt raittiiden ihmisten pariin.
Kuinka kauan sulla on ollut taukoa nykyisen ja edellisen parisuhteen välissä? Mitäpä jos ehdottaisit taukoa suhteesta ja mietit ihan yksin hetken aikaa elämänmenoa. Tauon jälkeen voi sitten katsoa uudestaan, mitä mieltä molemmat ovat. Asioita on helpompi tutkailla, kun ottaa niihin vähän etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan sulla on ollut taukoa nykyisen ja edellisen parisuhteen välissä? Mitäpä jos ehdottaisit taukoa suhteesta ja mietit ihan yksin hetken aikaa elämänmenoa. Tauon jälkeen voi sitten katsoa uudestaan, mitä mieltä molemmat ovat. Asioita on helpompi tutkailla, kun ottaa niihin vähän etäisyyttä.
Olen tuotakin miettinyt vaihtoehtona. Taukoa oli 1,5v parisuhteiden välillä. Ed.suhteen kesto hieman yli 5v, päättyi toisen itsemurhayritykseen.
Kysyn, että miksi kumppanisi on käytettävä alkoholia sinun ollessa läsnä? Siitähän tässä on kyse, että alkon käyttö ahdistaa sinua menneisyytesi vuoksi. Kyllä juomistilanteet on mahdollista järjestää niin, että sinä et ole paikalla - varsinkin, kun ette asu yhdessä. Järjestelykysymys siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, että miksi kumppanisi on käytettävä alkoholia sinun ollessa läsnä? Siitähän tässä on kyse, että alkon käyttö ahdistaa sinua menneisyytesi vuoksi. Kyllä juomistilanteet on mahdollista järjestää niin, että sinä et ole paikalla - varsinkin, kun ette asu yhdessä. Järjestelykysymys siis.
Asia ei ole niin simppeli. Kun ongelma on tosiaan se jatkuva pelko, ja viattomien asioiden assosioituminen mahdolliseen päihteidenkäyttöön. Ei hoidu sillä, että käyttää niinä päivinä kun on muualla, kun kuitenkin tavis perhe-elämä molemmilla haaveena. Siihen toivoin vertaistukea. Lisäksi on tietysti yhteiset juhlat. En halua eristäytyä, se ei ole mielestäni mielenterveyden kannalta oikea ratkaisu. :/
En ottais semmoista kumppania, joka käyttää niin paljon/sillä tavoin, että sinua alkaa ahdistaa. Se toisen käyttö on kuitenkin sinulle ongelma, ei sille käyttäjälle. Harva alkoholista tykkäävä pystyy rajottamaan sen takia, että kumppania häiritsee. Pyri siis järjestämään olosuhteet sellaisiksi, ettei ahdistuksen lähdettä ole.