Kuinka sanoa hienotunteisesti siskolleen, että tämä on vastenmielinen paska, jota en halua nähdä enää ikinä?

Been there, done that.  Tosin en keksinyt mitään syytä sanoa hienotunteisesti, joten sanoin suoraan ja selkeästi.

Tarviiko sitä tuollaisessa tilanteessa niin hienotunteisesti sanoa. Losotat vaan menemään ja katot kuinka kauaksi häviää..

Mikähän siinä on, että siskoilta hajoaa päät näihin perintöasioihin. Meilläkin ollut ihan normaali suhde ennen vanhempien kuolemaa, sitten yhtäkkiä kaikki realismi ja kohtuullisuus kadoksissa, naps!

Jos tilanne on tuo, niin miksi sievistellä? Sanot suoraan ettet halua nähdä hänen tekopyhää naamaansa joka muistuttaa petolinnun persettä.

Oliko teillä muillakin kyseessä isosisko? Huomasin, että omalle siskolleni jotenkin vanhempien kuoltua yhtäkkiä hämärtyi se tosiasia, että olen jo aikuinen (ollut jo 20 vuotta) ja hän kuvitteli vanhempien kuoltua, että hän vanhempana määrää kuolinpesän asioista ja omaisuudesta ja minä tottelen häntä kuin huoltajaani. 

Teillä on varmaan jotain sukurasitusta.

Sen alkoholisoituneen mätisäkin voi sulkea kokonaan ulkopuolelle. Katkaise kaikki kommunikointiyhteydet. Asiat voidaan hoitaa välikäsien kautta. Toimii!

Olen samassa tilanteessa ollut vuosia. En ole sanonut mitään koska on sisko.  En vaan ole ollut yhteydessä.

Perinnönjaon yhteydessä sukulaisista paljastuu yllätyksiä. Meillä se oli setä, josta kuoriutui kuspää.

Eikö nykyään vain ghostata?

Miksi pitää aina sanoa ja toimia niin ilkeästi?

Ajatelkaas, jos olette eronneet siskostanne oikein kovien riitojen takia, sopimatta ja sitten hän yhtäkkiä kuolee - silloin ajattelette, että mitä väliä on jollain romulla ja fyrkalla, jos oma sisko on kuollut? 

Mikä syyllisyys ja suru siitä tuleekaan, ettekä voi enää koskaan antaa toisillenne anteeksi - tällaista tapahtuu paljon ja nämä asiat piinaavat ihmisiä hautaan saakka.

Onneksi ei tule olemaan ketään, jonka kanssa riitelisin perinnöstä. Perintöriidat saavat aikuiset ihmiset taantumaan hiekkalaatikko-tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että siskoilta hajoaa päät näihin perintöasioihin. Meilläkin ollut ihan normaali suhde ennen vanhempien kuolemaa, sitten yhtäkkiä kaikki realismi ja kohtuullisuus kadoksissa, naps!

Ai, ei meillä vaan.. ja hoidettiin kaksi kuolinpesää siskoni kanssa. Edelleen ihan normalit välit. 

”Anteeksi, en halua loukata, mutta olet vastenmielinen paska jota en halua nähdä enää koskaan. Hyvää päivänjatkoa!”

Ghostaaminen on ainoa hyvä vaihtoehto, minimoit sillä kaikki draamat, ja jos sun siskolla on jotain oikeaa "ongelmaa" et anna sille draamaa ghostaamalla.

Siskon kanssa kannattaisi mennä perheterapiaan puhumaan asiat halki ammattilaisen avustuksella. 

Mitä mieltä olette: Jos toinen perijoistä haluaa muuttaa asumaan vanhempien taloon, pitääkö se myydä sille alennuksella vai pitääkö hänen maksaa sen hetkinen kauppahintax1/2 toiselle perijalle?

Käytännön asiat ei ole tunneasioita. Perinnönjaosta on omat säädöksensä. Hae ulkopuolista apua käytännön asioihin.

Siskon tunnevammoja sinun ei tarvi kantaa.

Kaikki vaan myyntiin ja jakaa rahat tasan jokaiselle. Jos joku haluaa tavaraa niin vähennetään osuudesta.

Ei ole sen vaikeampaa.

Kuolinpesiä ei kannata ylläpitää, ne ei toimi kuin harvoilla, kesämökki vuorot tulee olemaan yhtä helvettiä heti kun jostain tulee erimielisyyksiä. Myyntiin vaan.

Ei yhtään tarvitse olla hienotunteinen, jos toinen itse on kusipää.

Itsellä isosisko esim. osteli minulle joululahjoiksi jotain psykologisia kirjoja tyyliin "Elämä on epäoikeudenmukaista", joiden mukaan pitää kiusaajilleen kääntää toinenkin poskensa, ja antaa anteeksi!

(Ja näin hän sai puhtoisena jatkaa kiusaamistani)...