Tarvitseeko lapsihaaveita perustella?
Olen 30-vuotias nainen, ja minulla on mies jonka kanssa haluan lapsen.
Minulla on historiassani paljon mielenterveysongelmia, mutta lääkityksen ja terapian avulla olen saavuttanut sellaisen tasapainon, että lapsella olisi aivan hyvä ja terve kasvualusta. Minusta tulisi oivallinen, rakastava äiti, ja miehestäni hyvä isä.
Terapeuttini on kuitenkin toista mieltä. Hän pyytää perusteluja lapsen hankkimiselle, eikä minulla oikeastaan ole niitä antaa. ”Haluan äidiksi” ei riittänyt, ja ”lisäksi saan äitiydestä kaivattua sisältöä elämääni” oli ehdottomasti väärä vastaus.
Tarvitseeko minun todella perustella lapsihaaveitani kenellekään, varsinkaan terapeutilleni? Ovatko muut joutuneet vastaaviin tilanteisiin, joissa äitiydelle tarvittaisiin jokin pätevä _syy_? Mitä olette vastanneet, kun haaveitanne on kyseenalaistettu?
Kommentit (27)
Oletko nyt ihan varma, että mielenterveysongelmat pysyvät kurissa?
Todella erikoisen kuuloista käytöstä terapeutilta. Voitko ensi kerralla kysyä miksi hän haluaa kuulla lisäsyitä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt ihan varma, että mielenterveysongelmat pysyvät kurissa?
Sanotaanko niin, että olen luottavainen.
Olen ollut jo niin kauan täysin vakaa, että tulevaisuus näyttää turvalliselta.
Ap
Minulla on ollut mt-ongelmia pitkään. Ikinä en ole saanut tuollaista kohtelua. Terapeutti toimii asiattomasti.
Ehkä terapeutti toivoo sinun pohtivan asiaa joka kantilta, mutta tuo on väärä tapa. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija, muista se!
Minulla aikoinaan samantapainen tilanne. Ja otin lapsihaaveeni puheeksi. Minua jopa kannustettiin ja sitten kun lapsen sain todettiin sen tehneen minulle erittäin hyvää.
Lapsi on terve ja tasapainoinen. Pärjää koulussa ja on sosiaalinen.
Eli ei mitään ongelmaa.
Kokeileppa ap laittaa seuraavaksi 2 viikoksi herätyskello soimaan 45 minuutin välein. Aina kun se soi niin nouset kävelemään huoneessa 5-10 minuuttia ympäriinsä.
Palaa 2 viikon kuluttua kertomaan meille, oletko valmis äidiksi.
Jos olet jo pitkään ollut kunnossa, miksi edelleen käyt sen terapeutin luona?
Vierailija kirjoitti:
Kokeileppa ap laittaa seuraavaksi 2 viikoksi herätyskello soimaan 45 minuutin välein. Aina kun se soi niin nouset kävelemään huoneessa 5-10 minuuttia ympäriinsä.
Palaa 2 viikon kuluttua kertomaan meille, oletko valmis äidiksi.
Hehheh. Tuskin ap yksin lapsen kasvattaa. On myös helppoja lapsia eikä haastavakaan lapsi ole joka hetki yhtä työläs.
- kahden lapsen äiti
Miksi kerrot asian terapeutille, tai siis kyselet lupaa?
Mielipidettä voi tietysti kysyä että onko hoitosi nyt tasapainossa että lapset olisi järkevä aika. Syytä ei tarvitse selitellä. Kukin haluaa lapsen omasta syystään, se ei kuulu toisille.
Sitten on tietysti että lapsille on hyvä että vanhemmat eivät paikkaa omaa mielenterveyttää lapsilla tai ajattele että lapsi parantaa.
Lapsi vaatii paljon, ja on hyvä miettiä pystyykö tarjoamaan turvallisen lapsuuden.
Et kai halua uutta mielenterveyspotilasta?
Onko sinulla jokin vahvasti periytyvä sairaus, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia?
Minulta on tivattu perusteluja siihen, miksi en halua lapsia. Vastaus: en halua. Yhtä vähän sinun tarvitsee perustella sitä, että haluat.
Kysy terapeutiltasi, minkä vastauksen hän hyväksyisi. Pääset näkemään melkoisen kiemurtelukohtauksen, kun hän yrittää kertoa, että ei ole hänen asiansa antaa asiakkaalle neuvoja, ja yrittää samalla välttää kysymystä siitä, onko hänen asiansa sitten painostaa asiakasta keksimään kelpaavia selityksiä.
Tarvitsetko sinä terapeuttia? Jos tarvitset, miksi juuri tätä?
Terapeuttisi toimii epäeettisesti jos lupaa pitää häneltä kysellä. Toki on hyvä että laittaa sinut miettimään miksi, mutta vastauksiasi ei saisi kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
... Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija, muista se!
Ei pidä paikkaansa MT-tapauksissa. Sukulaiseni sai asiat kuntoon lääkkeiden avulla, mutta koska silloin oli niin hyvä olla, ajatteli olevansa terve ja lopetti lääkkeet. Siitä se alamäki sitten alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerrot asian terapeutille, tai siis kyselet lupaa?
Mielipidettä voi tietysti kysyä että onko hoitosi nyt tasapainossa että lapset olisi järkevä aika. Syytä ei tarvitse selitellä. Kukin haluaa lapsen omasta syystään, se ei kuulu toisille.
Sitten on tietysti että lapsille on hyvä että vanhemmat eivät paikkaa omaa mielenterveyttää lapsilla tai ajattele että lapsi parantaa.
Lapsi vaatii paljon, ja on hyvä miettiä pystyykö tarjoamaan turvallisen lapsuuden.
Et kai halua uutta mielenterveyspotilasta?
Olen mt-potilas. Minusta olisi ollut hyvä, jos vanhempi olisi omalla käytöksellään näyttänyt esimerkkiä siitä, että mt-ongelmia voidaan hoitaa. Vanhempani kyllä oireilivat psyykkisesti, mutta hoidon parissa he eivät olleet. Minunkin hoitoon hakeutumistani he yrittivät vastustaa, koska pelkäsivät sen leimaavan minut jotenkin. Avoimuus on tärkeää ap on vanhempana varmasti lapsilleen rohkaiseva esimerkki siitä, että ongelmiin voi myös hakea apua sen sijaan, että niitä yritettäisiin vain itsekseen piilotella muilta.
Käyn terapian loppuun, vaikka voinkin hyvin. Kyseessä on kuitenkin krooninen sairaus, ja hyvinvointini ylläpitämiseksi käyn puhumassa vaikka koko loppuelämäni, jos keskusteluapua minulle tarjotaan.
Ja kyllä, minulla on periytyvä sairaus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi 2. En kuitenkaan ajattele, että kyseessä olisi automaattisesti periytyvä sairaus ja että tieten tahtoen synnyttäsin tähän maailmaan mielenterveysongelmaisen lapsen/aikuisen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija, muista se!
Ei pidä paikkaansa MT-tapauksissa. Sukulaiseni sai asiat kuntoon lääkkeiden avulla, mutta koska silloin oli niin hyvä olla, ajatteli olevansa terve ja lopetti lääkkeet. Siitä se alamäki sitten alkoi.
Oletko siis sitä mieltä, että kaikki mt-ongelmista kärsivät pitäisi laittaa holhouksen alle siitä syystä, ettei sinun sukulaisesi ollut sitoutunut kunnolla sairautensa hoitoon? Vai mitä oikein tarkoitat?
Minusta nuo ovat huonoja syitä, etenkin jos on mielenterveysongelmia jo muutenkin taustalla. Ei lapsesta pitäisi hankkia sisältöä elämään, vaan lapsen pitäisi saada tulla jo valmiiksi tasapainoiseen ja mielekkääksi koettuun elämään. Joo ei tietenkään kaikilla tämmöinen hattaraideaali toteudu, mutta tavallaan luulen että tajuan mitä terapeuttisi ajaa takaa. Hän todennäköisesti pelkää, että haluat tehdä lapsia sellaiseen tarpeeseen johon lapset eivät ole vastaus, ja kirjoittamasi perusteella tämä kuulostaa ihan aiheelliselta pelolta. Vaikket haluaisi terapeutille tätä puida, niin kannattaisiko sinun itse miettiä vielä tarkemmin miksi niitä lapsia haluat?
Ja toinen juttu on se, että vastaako oma käsityksesi nykytilastasi terapeuttisi käsitystä? Ehkä hän ajattelee, että sinulla on suhteettoman optimistinen käsitys tilanteestasi ja pahenemisvaiheen uusimisriskistä. Raskaus- ja pikkulapsiaika ovat usein rankkoja aiemmin psyykkisesti terveillekin, ja monella se raskauden jälkeinen masennus onkin se elämän ainut masennusjakso. Sinulla on suurentunut riski paitsi tuohon tavalliseen raskauden jälkeiseen masennukseen niin todennäköisesti myös vaikeimpiin muotoihin lapsivuodepsykoosi mukaanlukien.
En siis sano ettei sinun pitäisi hankkia lasta. Mutta voi olla ihan päteviä syitä, miksi terapeuttisi on huolestuneempi suunnitelmistasi kuin sinä itse. Sekin voi olla merkki jostain tai voi olla olematta. Ehkä toisen mielipiteen hakeminen voisi selventää tilannetta?
Terapeutin kanssako sä lapsia ajattelit tehdä? Kunhan pidät huolen ettet tule muiden lompakoille loisimaan lapsen kanssa, niin anna palaa vaan.