Murrosikäiset kotona

Olen miettinyt, onko oman murrosikäisen (15 v.) poikani käytös kotona poikkeuksellisen vetäytyvää. Pienempänä poika oli seurallinen ja joukossa viihtyvä, mutta nyt häneltä hädin tuskin saa sanaa suusta ja elämä kotona on omassa huoneessa pelailua ym. Tarpeettomaksi tässä itsensä tuntee ainakin. Tiedän tarkkailevani poikaa, sillä olemme eronneet pojan isän kanssa muutama vuosi sitten. Yritän koko ajan tunnustella, kuinka poika voi. Välit ovat sinällään hyvät, mutta tämä taloon saapunut hiljaisuus hämmentää. Miten teillä muilla?