missä vaiheessa kerroitte omille vanhemmillenne raskaudesta!?(ev)
Kommentit (8)
Eilen kerrottiin, vähän niinkuin äitienpäivän kunniaksi :)
Mun äiti oli pikkasen harmissaan, kun näin kauan pantattiin tietoa (ensimmäinen lapsenlapsi). Olisin halunnut odottaa ensimmäiseen ultraan, joka on vasta vähän yli viikon päästä. Tuntuu vielä niin epätodelliselta koko vauva, kun ei ole nähnyt ultrassa.
kaikki olivat sellaisia ihmisiä, joille olisin varmasti kertonut myös keskenmenosta, joten en ajatellut " riskeeraavani" mitään (tyyliin " kiva sitten ottaa uus soittokierros ja kertoa että itään vauvaa ei enää olekaan" ) vaikka varhain kerroinkin. kaikki tiesivät meidän yrittävän vauvaa ja olin aika innoissani. en keksinyt siinä muutakaan tekemistä. olin yksin kotona.
En halunnut että koko kylä tietää... ;)
toisesta olisin kertonut aiemmin mutta olivat matkoilla ja halusin nähdä ilmeet kun ylpeä isosisko kertoo asiasta :D
Kun vauva oli 6 viikkoinen soitin äidille ja kerroin.
Ei hän kovin ilahtunut ollut, ja tiesin sen, niin en edes viitsinyt aikaisemmin kertoa.
En ole teini, eikä mitenkään muutenkaan arveluttava hoitamaan lasta, päinvastoin, vakityöpaikan omaava hieman yli 30v vakaassa parisuhteessa elävä nainen, mutta äitini on sitä mieltä että minun ei pitäisi tehdä lisää lapsia, ekakin oli vikatikki, ja keskittyä uraani.
Ja anopillekin kerrottiin vasta lapsen synnyttyä, sillä sitä hössötystä raskauden aikana en olisi kestänyt.
Pelkäsin keskenmenoa enkä halunnut levitellä tietoa. Vanhempani eivät ole ne ihmiset, joiden kanssa jakaisin kaikki suruni...
Esim. työkaverit, läheiset ystävät ja muutamat muut tiesivät jo paljon aiemmin, koska pahoinvoinnin takia oli pakko kertoa.
Esikoisen kohdalla vatsaa ei huomannut, mutta toisen kohdalla sen jo huomasi selvästi ennen sitä, mutta kun ei kysytty, niin en kertonut - ia. kuopuksen tulon kertoi esikoinen, kun annettiin lupa = esitteli mummoille ultrakuvan tyyliin " tämä on meidän" .
Siellä oli varmistettu ultralla, että kaikki oli kohdussa ok.