Kaverini puhuu vain itsestään. Mitä teen?

Otin syksyllä yhteyttä yhteen ala-asteen aikaiseen luokkakaveriini, kun huomasin että asutaan nykyään samassa kaupungissa enkä tunne täältä vielä paljon ketään. Me ollaan nyt tavattu melkein viikoittain ja musta on selvästi tullut kaverilleni tärkeä: Sen lisäksi että se on kertonut monista hyvistä asioista, se on myös avautunut mulle yksinäisyydestään ja muista kipeistä asiosta. Se oli monta vuotta yrittänyt saada täältä kavereita, mutta ketään ei kuulemma kiinnostanut sen seura ennen kuin se löysi mut... Tai niin se ainakin kuvittelee.

Oikeasti en viihdy yhtään tämän kaverini seurassa, koska se puhuu koko ajan vaan itsestään eikä vaikuta tippaakaan kiinnostuneelta musta - ellei sitä lasketa, mitä sanottavaa mulla on sen juttuihin ja asioihin joista se on kiinnostunut.

Kaverini ei oikeasti tunnu näkevän käytöksessään mitään vikaa. Olenkin miettinyt, voisiko sillä olla asperger tai joku muu ongelma, joka tekee ihmissuhteista hankalia? Muut ei kuulemma tahdo edes tavata sitä vaan ne kieltäytyy kutsuista kiireiden takia ja peruu tapaamisia jos jotain on saatu sovittua.

Tuntuisi pahalta vaan hylätä tämä kaveri, etenkin kun se on kertonut mulle luottamuksellisia asioita, mutten toisaalta tiedä miten ottaisin asian puheeksi sen kanssa. Tiedän vain sen, etten jaksa enää kauaa näitä tapaamisia, joissa koen olevani jotain terapeutin ja koiran väliltä. Mitä mun siis kannattaisi tehdä, jotta molemmille jäisi mahdollisimman hyvä mieli?