Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naisten itsestään usein käyttämä: "Mä oon niin herkkä" Mitä se oikeastaan tarkoittaa?
05.01.2019 |
Tuntuu, että jokainen nainen, oli sitten taiteilija tai mikä vaan tavan tallaaja, tykkää yli kaiken kutsua itseään "niin herkäksi".
Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa vai tarkoittaako vaan jokaiselle eri asiaa?
Omasta mielestä vaan niin kulunut sanonta, että meinaa tulla tahaton silmien pyöräytys kun tuon jostain kuulee.
Kommentit (19)
Sanooko muka joku oikeasti noin? Elkääkä trollatko, mokomat.
Itse en ole kuullut moista adjektiivia käytettävän kuin vain allergioihin liittyen.
No, joskus äitikät nimittävät teinipoikiaan herkiksi. No kun se meidän Jonne on niiiiiiin herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herkkyys karise. Olet herkkä ihminen tai et ole. Kaikki naiset ei todellakaan ole herkkiä. Nyt vain puhutaan enemmän erityisherkkyydestä. siitä on julkaistu useita kirjoja.
No näitä erityisherkkiä on siellä täällä nykyään. Oikeesti jokaisella ihmisellä on omat herkkyytensä.
sitä että saa raivota millä tahansa tekosyyllä kun joku toinen oli ilkeä tai ei ottanut hellanduudelin tunteita huomioon
Sen vastakohta, että ihmisessä ei ole mitään herkkää, jolloin on ihan puupökkelö.
Herkkä on kauniisti sanottuna monimuotoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se tarkoittaa etten kestä kovia yht’äkkisiä ääniä. Pelästyn jos joku paiskaa oven täysillä kiinni, huutaa tai jotain muuta odottamatonta möykkää. En kestä kovia ja ennalta-arvaamattomia ääniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sitä että saa raivota millä tahansa tekosyyllä kun joku toinen oli ilkeä tai ei ottanut hellanduudelin tunteita huomioon
☝🏻Tämä! Se naisen ”herkkyys” tarkoittaa juuri tuota; itse itselleen myönnetty lupa raivota mitenkään ottamatta lähimmäisiään huomioon kun joku asia pääsee harmittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähäinen elämänkokemus, eli kaikki vähänkin normaalista umpitasaisesta elämästä poikkeava aiheuttaa vahvan tunnereaktion. Ja sitä henkilö ei taas osaa käsitellä, joten herkkyys konkretisoituu joko itkuna, nauruna, fyysisinä oireina tmv.
Herkkyys karisee kun elämänkokemusta karttuu.
Pöh. Monenlaista isoa kriisiä, menetyksiä, kroonisia sairauksia ja vammoja tullut ja yhtä herkkä olen edelleen. Olin jo lapsena. Ainoastaan tunteidenkäsittelytaidot ovat kasvaneet sekä kyky tietoisesti suojella itseä ylikuormittumiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemmoteltu ja pumpulissa kasvanut pikku tyttö, joka itkee eikä ymmärrä, kun kuplansa ulkopuolella ei saakaan erityiskohtelua.
Se että ei kestä jotain arkista tilannetta, vaikka väärän merkkistä elintarviketta tuotuna kaupasta. Sitten toisaalta voisi hyvin olla putoavassa lentokoneessa kylmän rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tuo jonkin kontekstin vaatisi. En minä ainakaan naisena ymmärrä, mitä tuolla yksinään tarkoitetaan. Itse olen käyttänyt tuota esimerkiksi hiljattain kun kerroin tapailukumppanilleni, että veren näkeminen pyörryttää minua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla se tarkoittaa etten kestä kovia yht’äkkisiä ääniä. Pelästyn jos joku paiskaa oven täysillä kiinni, huutaa tai jotain muuta odottamatonta möykkää. En kestä kovia ja ennalta-arvaamattomia ääniä.
No mutta juuri tuo, eli kokemus vähentää herkkyyttä. Jos olisit vauvasta asti elänyt ovien paukkeessa ja huudossa, et pelästyisi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paniikkihäiriö ja ahdistusta. Oon herkkä siinä mielessä että vaihdan veteläksi jos joku alkaa huutamaan/tappelemaan tai muuten uhkaavaksi. Säikyn todella helposti.
Eläydyn ihmisten tunteisiin kovasti, voin valvoa koko yön suremassa jos joku läheinen voi huonosti ja se tuntuu sydänpohjassa asti aidosti pahalta. Jos joku itkee niin saatan itkeä myös.
Kauhuleffoja en pysty katsomaan kun en uskalla nukkua viikkoihin yksin.
Paniikkikohtauksia saatan saada jos joudun turva-ympyröistäni pois.
Ahdistus tuntuu fyysisesti, sydän pamppailee, tärisen helposti, happi loppuu.
Ihmisistä erot suistaa suunniltaan. Suhteista erotessa en nuku enkä syö, laihdun alipainoiseksi.
Murehdin liikaa kaikkea ja kaikkia.
Ehkä mä oon vähän herkkä. Suurimman osan aikaa haluaisin olla vähän kovempi ja kylmempi, en pidä tästä.
No aika lailla sen miesten haukkuman "itsenäisen kovan feministinaisen" vastakohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla se tarkoittaa etten kestä kovia yht’äkkisiä ääniä. Pelästyn jos joku paiskaa oven täysillä kiinni, huutaa tai jotain muuta odottamatonta möykkää. En kestä kovia ja ennalta-arvaamattomia ääniä.
No mutta juuri tuo, eli kokemus vähentää herkkyyttä. Jos olisit vauvasta asti elänyt ovien paukkeessa ja huudossa, et pelästyisi niistä.
No kun olen elänyt. Mulla on trauma kovista ja ennalta-arvaamattomasti äänistä. Tähän sisältyy myös paljon muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vähäinen elämänkokemus, eli kaikki vähänkin normaalista umpitasaisesta elämästä poikkeava aiheuttaa vahvan tunnereaktion. Ja sitä henkilö ei taas osaa käsitellä, joten herkkyys konkretisoituu joko itkuna, nauruna, fyysisinä oireina tmv.
Herkkyys karisee kun elämänkokemusta karttuu.
No eikä kun pahenee vaan! T. Erityisherkkä joka alkaa olla oikeasti pulassa tämän herkkyyden kanssa keski-iässä kun elimistö ei tahdo jaksaa enää jatkuvaa kemikaalirallia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla se tarkoittaa etten kestä kovia yht’äkkisiä ääniä. Pelästyn jos joku paiskaa oven täysillä kiinni, huutaa tai jotain muuta odottamatonta möykkää. En kestä kovia ja ennalta-arvaamattomia ääniä.
Minulla myös. Kirjoitin tuossa yllä että elimistö alkaa olla jo ihan loppuun ajettu keski-iässä. Esimerkiksi jos istun pöydän ääressä ja puhelin piippaa tekstarin tai muun viestin merkiksi, minulta saattaa päästä ääni säikähdyksestä sen lisäksi että säpsähdän rajusti.
Alue: Aihe vapaa
Vähäinen elämänkokemus, eli kaikki vähänkin normaalista umpitasaisesta elämästä poikkeava aiheuttaa vahvan tunnereaktion. Ja sitä henkilö ei taas osaa käsitellä, joten herkkyys konkretisoituu joko itkuna, nauruna, fyysisinä oireina tmv.
Herkkyys karisee kun elämänkokemusta karttuu.