Olen anopilleni vain ilmaa..

Olen nyt vuosia vain kiltisti ottanut kaiken ylitseni kävelyn vastaan, että nyt alkaa olemaan mitta täynnä.

Anoppini ei välitä minusta ihmisenä lainkaan. Ei kysynyt raskauksissa vointia, ei kysynyt miten synnytykset meni.

Häntä ei kiinnosta mikään minuun liittyvä, tietääköhän edes mitä teen työkseni.

Hän puhuu lapsille vain isästä.

Kun tulemme kylään heille, puhuvat että heidän poika tuli lastensa kanssa kylään. Minua ei koskaan missään nimellä eikä edes äiti-tittelillä mainita.

Anoppi puhuu talostamme, autostamme ja kaikesta omistuksestamme yksin miehen omaisuutena.

Mieheni ei "huomaa" mitään, hänestä kaikki on ok. Seuraavan kerran poistun paikalta.