Ainainen valitus kaikesta aiheuttaa minulle empatiauupumuksen.

Miten olis omat rajat? Typerää syyttää muita uupumuksesta, kun sinä itse kuitenkin valitset miten mihinkin suhtaudut

Onhan siitä tutkimuksiakin että jos esim. vietät joka päivä tuntikausia kuunnellen toisen valittamista, olosi huononee. Tämä siis ekalle vastaajalle tiedoksi. T. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siitä tutkimuksiakin että jos esim. vietät joka päivä tuntikausia kuunnellen toisen valittamista, olosi huononee. Tämä siis ekalle vastaajalle tiedoksi. T. Eri.

Minkäs teet kun töissä on niin huono ilmapiiri ja sitten täälläkin kaikki vain valittaa elämästään. Olen siis suurkeittiöllä töissä ja siellä on täysi kaaos. Pelkkää syyttelyä ja kuppikuntia koko työpaikka täynnä.

Minä taas saan iloa ja voimaa toisten vastoinkäymisistä ja valituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas saan iloa ja voimaa toisten vastoinkäymisistä ja valituksesta.

Ilmankos olet täällä.

Ei minua haittaa valitus mutta en myöskään tunne tarvetta esittää myötätuntoa kaikesta valittajille.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua haittaa valitus mutta en myöskään tunne tarvetta esittää myötätuntoa kaikesta valittajille.

Kuinka moni mies valittaa? Meillä on töissä kolme miespuolista ja he todellakin erottuvat edukseen kun ymmärtävät olla asettumatta kenenkään puolelle, mutta silti vaikuttavat ymmärtävän kaikkia osapuolia. Siis milloin missäkin tilanteessa. He eivät valita tai puukota selkään, ja pitävät sanansa. Kahvipäydässäkin saa kuulla joka päivä moneen kertaan kuinka huono keli on ja kuinka tyhmiä naapureita voi olla. Myös sairaslomalla olevaa työkaveria ei koskaan unohdeta kritisoida. Oma ryhmänsä on itsensä jalustalle nostajat, jotka koittaa alentaa muita keinolla millä hyvänsä. Työpaikan vaihto on haaveena.