Lue keskustelun säännöt.
Äiti hylkäsi lapsensa
äiskäpuolen_elämää
04.01.2019 |
Se ois "äitipuoli" tässä terve, eli isän uusi nainen. Meillepä kävi niin, että lapsen äiti käytännössä hylkäsi lapsensa. Itsehän olen lapseton, ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo vuosikausia sillä oletuksella, että joka toinen viikko meillä on kahdenkeskeistä parisuhdetta ja joka toisen viikon olen enemmän omissa oloissani kun miehellä on lapsenhoito viikko. Noh, nytpä tämä lapsen äiti sitten päätti, ettei jaksa lapsesta huolehtia, hän haluaa enemmän vapaa-aikaa ja näin ollen sitten miehestäni tulikin lähivanhempi. Ja tiedän, blaa blaa, "aina pitää ottaa huomioon se mahdollisuus, että lapsi onkin toisella vanhemmalla koko ajan", mutta kuinka usein niin todellisuudessa käy?
Itsessänihän tämä on herättänyt aika paljon ajatuksia. Ensinnäkin ajatuksia jo siitä, että mieheni entinen emäntä pääsee meidän suhteeseen ihon alle ja vain yksipuolisesti päättää, että meillä ei ole enää entisenlaista parisuhdetta. Minä en ole ollut luonnollisesti minkäänlaisena osallisena kyseisen lapsen olemassa oloon, enkä näin ollen pidä siitä kuinka kohtuuttomasti minulle vieras ihminen vaikuttaa minun elämään. Tunnen että itsemääräämisoikeuttani loukataan ja olen kuin mikäkin taloudenhoitaja vain. Kuten jo aiemmin mainitsin minulla ei ole omia lapsia, joten en koe kovinkaan miellyttäväksi tai luonnolliseksi sitä, että nyt elämässäni on jokainen päivä lapsi. En ole suunnitellut lapsentekoa, en ole ollut raskaana ja synnyttänyt, joten minun suhteeni lapsiin on hyvin mitätön, en vain välitä.
Lisää ajatuksia herättää se, että mitä lapsen äidin päässä liikkuu? Hänhän ei siis käy töissä, elänyt tuilla ainakin 10 viimeistä vuotta, ja on saanut viedä lapsen päiväkotiin omilla vanhemmuusviikoillaan (mieheni maksanut koko lystin). Mietin vain, että kylläpä on ollut aiemminkin tällä äidillä paljon vapaa-aikaa eikä ole silti jaksanut omaa lastansa hoitaa. Tuttavapiirissäni on kuitenkin 3 lapsen yh, joka käy täyttä päivää töissä ja opiskelikin hetken aikaa. Tämä tuttu siitä selvisi sisulla ja halulla. Miksei lapsen äiti selviä joka toisesta viikosta ja silloinkin vain muutamasta tunnista illalla? Totta kai se itseäni pännii, että lapsen äiti sysää jälkeläisensä minun elämään ja näin ollen mitätöi minun parisuhde-elämäni. Itsehän ajattelen niin, että miksei äitiä vaan kukaan pakottanut ottamaan itseään niskasta kiinni, koska eihän normaalit aikuiset ihmiset voi koko elämäänsä maata sohvalla tukien varassa. Eikö oma lapsi olisi ollut hyvä syy vähän ryhdistäytyä?? Toki, en minäkään hänen erikoislastaan oikein jaksa, että tietyllä tavalla kyllä ymmärrän tätä biologista äitiä.
Nyt on sitten lapsen äidillä hyvää aikaa hankkia itselleen vaikka seurustelusuhde, koska vapaa-aikaa kyllä piisaa! En tiedä siihenkö tuo lapsen äiti tähtääkin, kun seurusteli tässä taannoin ja suhde meni poikki ilmeisesti lapsen takia. Itsehän tässä sitten kovasti mietin, että onko tämä suhde enää minua varten. Minä kuitenkin haluan olla suhteessa miehen kanssa, tehdä asioita miehen kanssa ja nähdä maailmaa. En tehdä seuraavaa 10 vuotta lapsiperhejuttuja, koska minulla ei ole lapsia. Se on totta, että "ätipuolen" virka on koiranvirka; Sinä tulet aina viimeisenä. (Paitsi keskustelupalstojen vihakirjoituksissahan on äitipuoli aina se ykkönen!! :) )
Kommentit (38)
Kautta aikain miehet on toimineet näin. Eikä kukaan ole ollut pakottamassa mihinkään. Miksi se olisi jotenkin eri asia kun nainen toteaa, että ei huvitakaan, en mä jaksakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ottaa miehen , jolla on lapsia, niin voi voi, elämä on. Täällä rutistaan aina, kun erossa miehet eivät saa lapsia, vaan jäävät lähestulkoon aina äidille. Nyt kun kerrankin on äiti, joka on päättänyt, että isä on ihan yhtä hyvä huoltaja, niin eikö siellä taas joku märise. Itse valitsit lapsellisen miehen, kestä seuraukset myös tai eroa.
Kun ottaa lapsellisen miehen, tulee ne lapset tietysti miehen mukana samassa paketissa. Miten naiivia kuvitella, että tuossa saisit miehen kanssa0 muodostettua laittoman parisuhteen. Eroa miehestä, jos sinun mielestä miehen lapset eivät kuulu sinun perheeseen/teidän parisuhteeseen. Ihan jo tätä lasta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tavallaan ap:n tilanteen ja kiukun.
Miehen ex saattaa tahallaan yrittää sabotoida miehen suhdetta lisäämällä lapsen yhtälöön. Se kai tässä eniten kiukuttaa, tai ainakin minua kiukuttaisi.
Mutta elämä on. Lapsi on tietysti rakas miehelle, eikä sitä muuta mikään. Luultavasti rakkaampi kuin uusi vaimo, joten ratkaisut sen mukaan.
Ehkä olisi parempi kaikkien kannalta kun veisit sen isän hoitamaan lastaan sen lapsen äidin luo? Lapsi on kuitenkin ainutlaatuinen ja siihen on vahva tunneside, kumppanin voi vain vaihtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tavallaan ymmärrän, että et ole halukas ryhtymään "äidiksi" vieraalle lapselle, niin olet kyllä silti aika paheksuttavan minä-keskeinen. Syytät äitiä, kun hän ei pidä lastaan, mutta onhan se isäkin yhtä paljon sen lapsen vanhempi ja yhtä lailla vastuussa hänestä. Et vaikuta kykenevän minkäänkaiseen empatiaan tuon lapsen
kohdalla. Mieti nyt millaista tuolla lapsella on, kun molemmissa kodeissa ollaan torjuvia häntä kohtaan? Eihän se ole tuon lapsen vika, vanhemmat ovat sössineet suhteensa ja nyt äiti ei halua kasvattaa häntä. Ehkä sun on vain lähdettävä tuosta kuviosta. Lähinnä siksi, ettet aiheuta enempää hallaa tuolle lapselle.
Jospa äiti ei ole päässyt erosta yli vieläkään? Jättikö miehesi hänet sinun takiasi? Voi olla että ei toivu erosta koskaan ja siten miehesi saa toimia huoltajana, kun hänet hylkäsi ja teki hänestä ihmisraunion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ap todella hieno mies. Ottaa lähihuoltajuuden ja kantaa vastuun, kun lapsen äiti luistelee vastuustaan. Asettaa lapsen etusijalle. Olisipa jokainen isä tuollainen lapselleen.
Todella sääli, että olet itse erilainen etkä osaa arvostaa miehessä juuri tuota ominaisuutta. Toki ymmärrän sinua, eihän omille ajatuksilleen mitään voi ja jos ei halua lapsia elämäänsä niin ei tietenkään tarvitse ottaa lapsia elämäänsä.
Ethän kuitenkaan pyri kääntämään miehen päätä ja/tai ala kilpailemaan miehen huomiosta. Pahinta olisi, jos lapsi aistisi ettei ole tervetullut. Lapsi ei ole mikään pakollinen paha tai heittopussi, vaan vanhemman kuuluu tarjota lapselle rakastava koti.
Ehkä sinun todella kannattaisi etsiä uusi mies, eihän tuo tilanne ole oikein sinuakaan kohtaan?
Enpä muista milloin viimeksi olisin lukenut jotain noin itsekeskeisiä. Ymmärrän sen että tilanne on hankala, mutta ei äiti hylkää lastaan jotta SULLA olisi hankalaa, ei lapsi muuta kokonaan isälleen jotta SUN elämä hankaloituisi eikä isä kanna vastuutaan lapsestaan sen mukaan mikä SULLE sopii.
Kirjoitat niin kuin sulla olisi pitänyt olla jotain sanottavaa. Ei ole. Sulla ei ole mitään valtaa miehen eksään ja mies (onneksi!) ajattelee lapsen tarvetta ohi aikuisen toiveen. Harmittaa varmasti, mutta siihenpä ne sinun oikeudet tässä yhtälössä jää. Sen ei pitäisi olla yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kestä lasta, älä ota miestä, jolla on jo lapsia. Tuttavaperheen äiti oli lähivanhempi. Hän sai sairaskohtauksen, johon kuoli. Nyt isä luonnollisesti hoitaa lapset.
Se on AP vähän niinkuin ihan oma syy, jos et ole vuosien suhteessa edes tutustunut lapseen. Hieman erikoista kuvitella, että saisit elää miehen kanssa lapsettomina kun miehellä on lapsi. Meinasitko että se lapsi katoaa kun täyttää 18. Ehei hän saattaa mennä naimisiin tai saada omia lapsia, jolloin mies on isoisä ja yleensä lapsenlapset vierailevat isovanhempien luona. Saattavat olla jopa yötä tai viettää lomat kokonaan.
Äitipuoleni oli ihan samanlainen. Kuvitteli oikeasti, että me katoamme kun täysi-ikä koittaa. Sitä kiukun määrä kun sisko teki pari lasta ja minä menin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaan pisti silmään tuo että lapsen äiti elellyt tuilla vuosikausia ja silti vienyt lapsen päiväkotiin.
Kuulostaa jotenkin että on parempikin ettei lapsi siellä enää asu.
Minkähän ikäisestä lapsesta ja parisuhteesta tässä nyt puhutaan? Aloituksessa mainitset että olette olleet vuosikausia yhdessä, kuitenkin lapsi on vasta päiväkodissa. Samoin on lapsen äiti vuosia tuilla elellyt. Paljastiko tämä provon vai oletteko tosiaan olleet yhdessä siitä lähtien kun lapsi on ollut vauva?
Minä olen astunut kuvioihin kun lapsi on ollu 2v ja nyt lapsi siis menee ensi syksynä kouluun. Vanhemmille on tullut ero jo lapsen synnyttyä, kun äiti on lähteny kälppimään ja jättäny lapsen isän hoidettavaksi. Tullut kyllä takaisin vähäksi aikaa, mutta sitten on mieheni päättänyt lopettaa suhteen. Lapsen äiti ei ole tosiaan ainakaan 10 vuoteen käynyt missään töissä, eli nostellut tukia sen aikaa. Tähän asti lasta hoidettu vuoroviikoin.
Minun pointti tässä oli se, että 'äitipuolen' roolissa joutuu helposti tallottavaksi. Meidän tapauksessa minulta ei kukaan kysynyt haluanko ottaa omaan kotiini lapsen koko ajaksi. Joka toiseen viikkoon olin ihan ok tyytyväinen, kun kuitenkin joka toisen viikon sai olla hiljaisuudessa ja siistissä kodissa. Mutta lapsen äidin päätöksestä talossa onkin nyt sitten kaaos koko ajan. Se, että meidän suhteen ulkopuolinen ihminen saattaa aiheuttaa sen, että talo lähtee myyntiin ja lusikat jakoon, on mielestäni aika epäreilua. Toki, lapsen äiti on miehen sukua myöten jaksanut kertoa siitä, ettei hyväksy meidän suhdetta, kun hän oli se jätetty osapuoli.
Ja toisekseen kun lapsen äidin syy tähän on hänen oma vapaudenkaipuu. Se, että hän ei ole harkinnut jaksaako huolehtia lapsesta kaatuu minun niskaan. Siitä en pidä, enkä koe sitä oikeutettuna. Kuitenkinhan niitä lapsia pitäisi tehdä koska haluaa lapsen? Haluaa pitää siitä huolta?
Lapsihan on jonkinasteisesti erikoislapsi. Ei pysy housut kuivana, eikä sänky, puheentuotto on huonoa ja jonkinlaista häikkää ymmärryksessä. Sinänsä ymmärrän, että jos vapaus lapsen äitiä kiinnostaa nii ei se ainainen lakanapyykki tietysti sitten mikään unelma ole. Mutta lapsien teko tarkoittaa vastuuta, se pitäisi tietää siinä vaiheessa kun leikkiin ryhtyy.
t. AP
Niinhän siinä käy kun lapsen hankkii. Isällä on vastuu koko loppuelämän. Miksi isä on antanut lapsen asua ensinkään noin elävakaissa oloissa tähän asti äidillään?
Kertoo paljon myös miehestä, kun on lisääntynyt pummiakan kanssa. Juokse ja kovaa,
No miksi ei isä voisi vaihteeksi olla lähivanhempi? Jos et kestä perhe-elämää, eroa ja etsi lapseton mies.
No, mulla olis vähän sama tilanne jos miehen ex lakkais hoitamasta lapsiaan. Tai vaikka kuolis. Tai sairastuis vakavasti. Ei elämästä tiedä. Mies on ihan kädetön isänä, joten juttu leviäis mun syliin. Mun elämäntilanne on taas se, etten tosiaankaan enää sitoutuisi lastenhoitoon ja lähivanhemmaksi. Et sit pitäis miettiä muutetaanko erilleen, erotaanko, vai olisiko mahdollista ostaa semmoinen koti missä on tarpeeks tilaa lapsille. Todennäköisesti tulisi ero. Fakta on, ap kuitenkin se, et se lapsi on yhtä paljon isän ja äidin, vastuun lapsen kannalta on kannettava sen joka kykenee jos ei molemmat kykene. Sun täytyy miettiä mitä haluat ja millaisen ratkaisun kanssa SINÄ voit elää. Miehellä on velvollisuus huolehtia lapsesta. Kannattaa myös ottaa huomioon et äidin käytös on lapselle traumaattista, älä sinä enää vaikeuta hänen elämää. Sinänsä ymmärrän et ottaa aivoon.
No eipä tuossa kauheasti sinulla vaihtoehtoja ole kuin päättää suhde, jos lapsiperhe elämä niin raskasta on. Ymmärrän sinua kyllä.
T: 1 lapsen lähivanhempi, joka välillä myös kaipaa omaa aikaa